2v repii - mikä avuksi?

[Pingu76]

Kertokaahan vinkkejä miten saamme loppumaan 2-vuotiaan tyttömme touhut. Hän siis repii minua ja isäänsä kasvoista, yleensä silloin kun on väsynyt. Muille tätä ei siis onnkesi tee. Ennen tätä tapahtui vain silloin tällöin, mutta nyt tuntuu että sama tapahtuu joka päivä. Aina kun hän repii, laitamme sylistä pois ja torumme tiukkaan äänen sävyyn (muutama kerta on tullut huudetuakin). Selitämme miksi niin ei saa tehdä, ja sen jälkeen hän aina pyytää anteeksi ja halaa. Tänään tyttö repäisi minua niin lujaa että kyyneleet tuli silmiin ja sitä hän säikähti tosissaan - rupesi itkemään aivan hysteerisesti ja tarrautui kaulaani. Ajattelin jo että jos se siihen olisi loppunut, mutta ei. Taas uusi yritys illalla! Nyt rupeaa olemaan keinot vähissä, nurkkaa kokeiltiin mutta se oli tytöstä vain hauskaan. Kun repäisi niin sanoi itse että 'nyt nurkkaan' ja juoksi sinne ihan innoissaan. Tukistusta/luunappeja en haluaisi kokeilla joten antakaa muita neuvoja! Niin, ja hän harrastaa tätä repismistä väsyneenä, ennen päiväunia/yöunia. Naama on ollut skraaduilla muutamaan otteeseen...ei kiva!!

 

[epäsuosittu vastaus]

Empatiaa oppii kokemalla omakohtaisesti, että se mitä tekee muille ei tunnu kivalta.
Ei tietenkään lasta revitä naamasta, mutta puraise vaikka hellästi poskesta tai pieni luunappi otsaan. Ei kovaa, mutta sen verran että tuntee miten herkkä kohta naama on.

 

[nukkaan vaan]

Kannattaa ottaa tuo nurkka käyttöön ihan systemaattisesti aina, kun lapsi tekee jotain kiellettyä. Alkuun siihen liittyy tiettyä uutuudenviehätystä, mutta kyllä se siitä karisee. Nurkka pitää olla paikassa, johon lapsi jää yksin eikä näe vanhempia. Viestin tehostamiseksi voi vaikka laittaa oven vielä kiinni. Sitten jätetään sinne pariksi minuutiksi. Se on erittäin hyvä keino viheltää peli poikki ja jättää lapsi miettimään tekosiaan.

Tsemppiä, kyllä te onnistettu. Meillä tytöllä oli tapana läpsiä, mutta se ollaan saatu karsittua tuolla nurkkakomennuksella pois. Tytön läpsäyttäessä, otin käsistä kiinni katsoin tiukasti silmiin, kiesin ja annoin varoituksen nurkasta. Jos, hän vielä löi, vietiin nurkkaan.

Näihin lyömisiin ja repimisiin pitää suhtautua tiukasti. Lapsi saattaa saada helposti sellaisen käsityksen, että mitä tahansa voi tehdä, jos vain pyytää anteeksi jälkeenpäin. Niihän se ei mene, joten joku rangaistus pitää antaa huonosta käytöksestä.

Toivottavasti jätät "epäsuositun vastauksen" omaan arvoonsa.

 

[ooooooo]

Meillä on ihan sama juttu mutta tyttö on vasta 1v 4kk. Hän käy kuin kissa kasvoihin kiinni. Eilenkin kävi isänsä kasvoihin kiinni niin, että jäi verinaarmut. Onneksi ei tee tätä muille lapsille. Onko tämä jotain omien rajojen kokeilua? Voiko uhmaikä alkaa jo tässä iässä??
Me myös aina torutaan ja laitetaan sylistä tai sohvalta pois. Tuntuu, että hän kyllä ymmärtää tehneensä väärin mutta silti jatkaa.
Tässä iässä ei taida vielä nurkkaa laitto auttaa. Vinkkejä!!!

 

[nurkkaan vaan]

Meillä tuo nurkka alkoi toimia jo 1,5-vuotiaana. Kannattaa kokeilla.