2v2kk omaan sänkyyn Supernannyn ohjeilla, kokemuksia kellään?

["aloittaja"]

Pikkukakkonen tulossa kuukauden päästä ja esikko on nukkunut meidän välissä viimeisen vuoden, eka vuos meni pinniksessä hienosti. Aloitettiin muutama yö sitten siirto omaan sänkyyn (on meidän sängyn vieressä, väliä ehkä puoli metriä) ja ensimmäiset kolme yötä on kitissyt ja itkenyt tunnin-parin välein milloin mitäkin (peitto päälle, peitto pois, vettä, haluaa sinne, haluaa pois, haluaa tonne....) eikä mitään muutosta öissä, joten päätettiin aloittaa sitten eilen illalla Supernannyn ohjeilla. Eli tehdään näin: viedään poika sänkyyn, luetaan iltasatu ja sanotaan hyvät yöt, laitetaan valot pois ja jätetään poika sänkyyn. Mies on sen jälkeen ottanut tuolin ja istunut meidän huoneen ovensuuhun selkä poikaa kohti. Nukahti puolen tunnin huudon jälkeen, ei yrittänyt edes nousta sängystä ylös. Nukkui yöllä kahteen asti hyvin ja sitten alkoi huuto, jota sitten kestikin. Kahteen otteeseen nousi sängystään ja mies sanoi eka kerralla, että nyt on yö, nyt nukutaan ja vei takaisin sänkyyn. Toisella kerralla ainoastaan palautti sänkyyn ja me maattiin meidän omassa sängyssä siis kokoajan. Huusi putkeen tunnin ajan, lähes nonstoppina. Mulla meinasi tulla itku itselläkin, mutta ei siitäkään mitään tule että tunnin välein kaikki kukkuu ja toinen laps vielä tulossa.

Onko joku muu tehnyt samanlaista unikoulua lapselleen? Ei siis jätetä yksin huutamaan ja sänky on meidän sängyn vieressä, mutta ei vaan oteta kontaktia eikä puhuta tai muuta kun laps nukkuu. Oltais jatkettu muuten perhepedillä, mutta ei me mahduta neljään pekkaan samaan sänkyyn niin siksi tämä ratkaisu.

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Ei ole tollasia unikouluja tarvittu kun on vauvasta asti ollut itsestäänselvyys että omassa sängyssä nukutaan.

 

["aloittaja"]

Ei ole tollasia unikouluja tarvittu kun on vauvasta asti ollut itsestäänselvyys että omassa sängyssä nukutaan.

No meilläkin nukkui eka vuoden omassa pinniksessään, mutta sitten iski sairastelukierre ja lipsahti ja siirtyi pikkuhiljaa nukkumaan meidän keskelle, josta ei sitten enää halunnutkaan luopua. Ihana on ollut, kun on nukkunut meidän välissä, en minä sitä kyllä kadu yhtään. Ja sais jatkossakin nukkua, jos mahduttaisiin siihen kaikki.

 

["vieras"]

Ei ole tollasia unikouluja tarvittu kun on vauvasta asti ollut itsestäänselvyys että omassa sängyssä nukutaan.

Ikävää, että lapsenne on jo vauvasta asti jäänyt paitsi paljosta läheisyydestä.

Ap:lle: Jos haluaisitte nukkua perhepedissä, mutta sängyn koko on ainoa este, ehdottaisin tietenkin leveämmän sängyn hankkimista. Jos vanha sänky on hyvä, voi siihen tietysti myös askarrella jonkunlaisen levennyksen.

 

["mimmi"]

Aikansa kestää mutta kyl se oppii nukkumaan omassa sängyssä. Älkää antako periksi!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27844266]Ikävää, että lapsenne on jo vauvasta asti jäänyt paitsi paljosta läheisyydestä.

Ap:lle: Jos haluaisitte nukkua perhepedissä, mutta sängyn koko on ainoa este, ehdottaisin tietenkin leveämmän sängyn hankkimista. Jos vanha sänky on hyvä, voi siihen tietysti myös askarrella jonkunlaisen levennyksen.[/QUOTE]

Oliskin kyse sängyn koosta, mutta kun tulee huoneen koko vastaan Mahdutaan tuohon isoon huoneeseen siten, että on lasten sängyt samassa mutta kun tarkoitus on itse muuttaa jatkossa pienimpään makkariin, jotta lapset saa isommat, niin ei sinne vaan mahdu 2 metriä leveää sänkyä. Enkä viitsi investoida parin vuoden takia isoon sänkyyn, kun rahatilanne näin kh-tuella ja äippälomilla on mikä on..

Ja tuo esikon sänkyn on siinä meidän sängyn vieressä, noin puoli metriä on väliä sen takia että muuten kiipeää sieltä samantien meidän sänkyyn. Näkee meidät kokoajan, eikä tarvitse nukkua yksin. Mutta jotenkin vaan tuo puoli metriä tuntuu olevan pikkumiehelle kovin iso juttu

 

["aloittaja"]

[QUOTE="mimmi";27844294]Aikansa kestää mutta kyl se oppii nukkumaan omassa sängyssä. Älkää antako periksi![/QUOTE]

Kiitos tsempistä, sitä tarvitaan! Ja ohjeiden mukaan pitää juurikin olla johdonmukainen, eikä antaa periksi kun on touhuun ryhtynyt. Mietin vaan, että meneeköhän montakin yötä näin päin seiniä, että mihin pitäis varautua..

 

["mimmi"]

[QUOTE="aloittaja";27844297]Oliskin kyse sängyn koosta, mutta kun tulee huoneen koko vastaan Mahdutaan tuohon isoon huoneeseen siten, että on lasten sängyt samassa mutta kun tarkoitus on itse muuttaa jatkossa pienimpään makkariin, jotta lapset saa isommat, niin ei sinne vaan mahdu 2 metriä leveää sänkyä. Enkä viitsi investoida parin vuoden takia isoon sänkyyn, kun rahatilanne näin kh-tuella ja äippälomilla on mikä on..

Ja tuo esikon sänkyn on siinä meidän sängyn vieressä, noin puoli metriä on väliä sen takia että muuten kiipeää sieltä samantien meidän sänkyyn. Näkee meidät kokoajan, eikä tarvitse nukkua yksin. Mutta jotenkin vaan tuo puoli metriä tuntuu olevan pikkumiehelle kovin iso juttu [/QUOTE]

Se on vähän että mihin on tottunut. Ja äkkiä lapset tottuu uuteen systeemiin. Vanhempien pitää olla pitkäjänteisiä näissä uniasioissa niin lapsikin huomaa ettei tää nyt niin iso muutos olekkaan.

 

[:äiti:]

Eipä ole ollut ongelmia eikä unikoulua tarvittu kun tosiaan omassa sängyssä nukuttu koko ajan, eikä se automaattisesti tarkoita, että olisi jäänyt ilman läheisyyttä kuten joku sanoi.
Kakkonen kun ilmoitti tulostaan niin siirettiin esikko omaan huoneeseen hyvissä ajoin n.2kk ennen vauvan syntymää jotta ei ole sitten vauvalle mustis ja esikko oli tuolloin vähän yli 1-v.

 

["hmm"]

Luulen, että joku 3 yötä ja sit alkaa tottumaan jo uuteen järjestelyyn Meillä nuo muksut nukkuneet ihan omissa huoneissaan jo 8kk iästä, niin en silleen osaa sanoa... ihan ovat järkeviä eivätkä tykkääkkään nukkua meidän vieressä tai välissä samassa sängyssä.. liian ahasta heijänkin mielestä

 

["mamma"]

Me teimme niin että lapsi vietiin omaan huoneeseen omaan sänkyyn ja valot pois. Vanhempi meni maate sängyn viereen ja tarvittaessa piti kädestä mutta ei puhe- eikä näkökontaktia. Jos lapsi pyrki pois sängystä tyrkättiin lempeän päättäväisesti takaisin sänkyyn. Avainsana siis se että eimitään kontaktia. Ei koko aikana puhetta eikä katsekontaktia.
Ensin kesti jopa tunti ennekuin lapsi nukahti mutta aika lyheni nopeasti. Nykyään lapsi juoksee iloisena sänkyyn ja pusutellaan ja halitaan ja kerrotaan miten me tykätään ja sitten saa jäädä omin päin unta odottamaan.

 

["aloittaja"]

Ei raskittu siirtää vielä omaan huoneeseen, on vieläpä niin kaukana tuosta isosta makkarista että olis mennyt varmaan ihan hulinaksi. Kunhan nyt oppis omaan sänkyyn niin olisimme tyytyväisiä, voi sitten molemmat lapset opettaa kerralla omaan huoneeseen joskus tulevaisuudessa.

Eikä otettu kontaktia, sehän se pahimmalta itsestä tuntuikin Ja se, kun ei ilmeisesti saa tehdä mitään palveluksiakaan? Tyyliin tuoda vettä tms, kun sitäkin huusi? Kun entä jos onkin jano? Toisaalta ensimmäisenä palvelusyönä ennen tätä tiukempaa linjaa tuotiin varmaan 5 kertaa vettä, otti aina huikat ja hetken päästä halus lisää...

Kiitos vinkeistä ja kokemuksista, lisää otetaan vastaan! Varsinkin tuosta kestosta, että mihin kannattaa varautua. Toivossa on, että jo ens yö olis parempi. Ihmejuttu kyllä, että aamulla pikkumies oli kuin ei mitään olis tapahtunut, iloinen oma itsensä. Eli ainakaan vielä ei mitään isompia traumoja ole kai jäänyt (paitsi äidille ja iskälle...).

 

[Eedla]

Mielestäni jätitte liian myöhälle tuon opettelun, tarkoitan jos vauva syntyy jo kuukauden päästä. Olisitte olleet puoli vuotta sitten asialla niin olisi runsaammin aikaa totutella. Nyt voi isommalle tulla tunne että vauvan tieltä siirretään hänet pois.

Itse en lähtisi huudattamaan tuolla supernanny-tyylillä mutta tapansa kullakin.

 

["aloittaja"]

Mielestäni jätitte liian myöhälle tuon opettelun, tarkoitan jos vauva syntyy jo kuukauden päästä. Olisitte olleet puoli vuotta sitten asialla niin olisi runsaammin aikaa totutella. Nyt voi isommalle tulla tunne että vauvan tieltä siirretään hänet pois.

Itse en lähtisi huudattamaan tuolla supernanny-tyylillä mutta tapansa kullakin.

Ai miten tekisit itse sitten? Kun vinkkejä otetaan vastaan.

Ja yritimme tuota omaan sänkyyn nukuttamista pitkin vuotta, on nukkunut siinä vaihtelevasti pätkiä, mutta nyt viime aikoina enemmän meidän keskellä, oikeastaan viimeiset pari kuukautta joka yö (oli leikkaus jne., joten jäi "saikulta" sitten väliin). Hellävaroen kun on tätä hommaa nyt melkein viikko tehty, niin ei tulosta. Tai jos et katso tulokseksi sitä, että lapsi tunnin välein pyytää vettä, laittamaan peittoa, tekemään sitä ja tätä jnejnejne. eli heräilee tunnin välein ja inisee milloin mitäkin. Ja haluaa kokoajan viereen. Onko se susta hyvä juttu, lapselle itsellekään? Jos on, niin kerrotko että miten?

 

[Eedla]

[QUOTE="aloittaja";27844857]Ai miten tekisit itse sitten? Kun vinkkejä otetaan vastaan.

Ja yritimme tuota omaan sänkyyn nukuttamista pitkin vuotta, on nukkunut siinä vaihtelevasti pätkiä, mutta nyt viime aikoina enemmän meidän keskellä, oikeastaan viimeiset pari kuukautta joka yö (oli leikkaus jne., joten jäi "saikulta" sitten väliin). Hellävaroen kun on tätä hommaa nyt melkein viikko tehty, niin ei tulosta. Tai jos et katso tulokseksi sitä, että lapsi tunnin välein pyytää vettä, laittamaan peittoa, tekemään sitä ja tätä jnejnejne. eli heräilee tunnin välein ja inisee milloin mitäkin. Ja haluaa kokoajan viereen. Onko se susta hyvä juttu, lapselle itsellekään? Jos on, niin kerrotko että miten?[/QUOTE]

Minun näkemykseni teidän tilanteesta on se, että teidän lapsi ei syystä tai toisesta ole valmis nukkumaan yksin ja paras lääke siihen on että saa siis nukkua edelleen aikuisen seurassa. Jos vauva ei mahdu kuvioihin mukaan niin sitten toinen vanhemmista nukkuu isomman kanssa ja vauva toisen kanssa. NIin minä tekisin ja niin olemme itse asiassa tehneetkin. KUn lapsi saa itsenäistyä omaa tahtiaan niin kaikki menee parhain päin. se on vaan kehittyneiden länsimaiden idea että pikkulasten pitäisi osata nukkua omassa sängyssään.

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

[QUOTE="aloittaja";27844801]Ei raskittu siirtää vielä omaan huoneeseen, on vieläpä niin kaukana tuosta isosta makkarista että olis mennyt varmaan ihan hulinaksi. Kunhan nyt oppis omaan sänkyyn niin olisimme tyytyväisiä, voi sitten molemmat lapset opettaa kerralla omaan huoneeseen joskus tulevaisuudessa.

Eikä otettu kontaktia, sehän se pahimmalta itsestä tuntuikin Ja se, kun ei ilmeisesti saa tehdä mitään palveluksiakaan? Tyyliin tuoda vettä tms, kun sitäkin huusi? Kun entä jos onkin jano? Toisaalta ensimmäisenä palvelusyönä ennen tätä tiukempaa linjaa tuotiin varmaan 5 kertaa vettä, otti aina huikat ja hetken päästä halus lisää...

Kiitos vinkeistä ja kokemuksista, lisää otetaan vastaan! Varsinkin tuosta kestosta, että mihin kannattaa varautua. Toivossa on, että jo ens yö olis parempi. Ihmejuttu kyllä, että aamulla pikkumies oli kuin ei mitään olis tapahtunut, iloinen oma itsensä. Eli ainakaan vielä ei mitään isompia traumoja ole kai jäänyt (paitsi äidille ja iskälle...).[/QUOTE]

Vähän avuttomalta tuo teidän touhu kuulostaa kun mietit että eikö saa "palveluksiakaan" tehdä yöllä..

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Minun näkemykseni teidän tilanteesta on se, että teidän lapsi ei syystä tai toisesta ole valmis nukkumaan yksin ja paras lääke siihen on että saa siis nukkua edelleen aikuisen seurassa. Jos vauva ei mahdu kuvioihin mukaan niin sitten toinen vanhemmista nukkuu isomman kanssa ja vauva toisen kanssa. NIin minä tekisin ja niin olemme itse asiassa tehneetkin. KUn lapsi saa itsenäistyä omaa tahtiaan niin kaikki menee parhain päin. se on vaan kehittyneiden länsimaiden idea että pikkulasten pitäisi osata nukkua omassa sängyssään.

Ja hyvä idea onkin.

 

[Eedla]

Ja hyvä idea onkin.

Se on vaan sinun mielipiteesi.
Jos katsotaan mikä on ihmisen luonnollinen ja alkuperäinen vauvanhoito ja -nukuttamistapa niin se ei todellakaan ole se, että vauva lykätään omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin. Jotkut vauvat kyllä siihen tottuu - ne, ketkä eivät luonnon oloissa selviäisi hengissä, mutta monet vauvat reagoivat tähän koska yksin oleminen tuntuu vauvasta pelottavalta ja henkeä uhkaavalta. Ihan samalla tavalla voi vielä 2v reagoida.
Mutta, länsimaissa nyt ollaan tokikin vieraannuttu luonnosta ja kaikesta luonnollisestai siinä määrin että epäluonnollista on alettu pitämään luonnollisena.

 

[Blue]

[QUOTE="vieras";27844266]Ikävää, että lapsenne on jo vauvasta asti jäänyt paitsi paljosta läheisyydestä.

Ap:lle: Jos haluaisitte nukkua perhepedissä, mutta sängyn koko on ainoa este, ehdottaisin tietenkin leveämmän sängyn hankkimista. Jos vanha sänky on hyvä, voi siihen tietysti myös askarrella jonkunlaisen levennyksen.[/QUOTE]

:O

 

[Blue]

Se on vaan sinun mielipiteesi.
Jos katsotaan mikä on ihmisen luonnollinen ja alkuperäinen vauvanhoito ja -nukuttamistapa niin se ei todellakaan ole se, että vauva lykätään omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen yksin. Jotkut vauvat kyllä siihen tottuu - ne, ketkä eivät luonnon oloissa selviäisi hengissä, mutta monet vauvat reagoivat tähän koska yksin oleminen tuntuu vauvasta pelottavalta ja henkeä uhkaavalta. Ihan samalla tavalla voi vielä 2v reagoida.
Mutta, länsimaissa nyt ollaan tokikin vieraannuttu luonnosta ja kaikesta luonnollisestai siinä määrin että epäluonnollista on alettu pitämään luonnollisena.

Tässähän se tulikin. Kehitys menee eteenpäin. Asiat jotka eivät olleet luonnollisia joskus, ovat sitä nyt. Kiitollinen siitä pitää olla, muuten minunkaan keskimmäiseni ei olisi hengissä selvinnyt.

Jokainen tehkään miten tykkää, mutta toisia ei tarvitse arvostella. Todella rumasti sanottu tuo lapset jotka eivät olisi selvinneet hengissä...

 

[Eedla]

Tässähän se tulikin. Kehitys menee eteenpäin. Asiat jotka eivät olleet luonnollisia joskus, ovat sitä nyt. Kiitollinen siitä pitää olla, muuten minunkaan keskimmäiseni ei olisi hengissä selvinnyt.

Vauvat eivät tiedä nyky-yhteiskunnan kehityksestä mitään. Ne syntyvät varustettuina samoilla vaistoilla ja tarpeilla kuin luolamiesaikaan. Pienelle vauvalle yksin jääminen on aina merkinnyt kuolemanvaaraa ja siksi useimmat vauvat reagoivat yksin jättämiseen itkemällä. Ne "tietävät" että niiden on pidettävä äiti tai muu aikuinen lähellä että he ovat turvassa. Ei pieni vauva tiedä että hän on syntynyt Suomeen missä on täysin turvallista nukkua siellä omassa sängyssä omassa huoneessa. Se, että epäluonnolisesta on tullut luonnollista, on siis vain aikuisten pään sisällä, ei vauvojen.

 

[Eedla]

Tässähän se tulikin. Kehitys menee eteenpäin. Asiat jotka eivät olleet luonnollisia joskus, ovat sitä nyt. Kiitollinen siitä pitää olla, muuten minunkaan keskimmäiseni ei olisi hengissä selvinnyt.

Jokainen tehkään miten tykkää, mutta toisia ei tarvitse arvostella. Todella rumasti sanottu tuo lapset jotka eivät olisi selvinneet hengissä...

Minä en kyllä ole arvostellut ketään. Ja lause lapsista jotka eivät olisi selvinneet hengissä, tarkoittaa sellaisia vauvoja, jotka eivät reagoi siihen että äiti jättää ne yksin jonnekin. Jos katsotaan historiallisesti ihmissuvun tarinaa taapäin niin muinaisina aikoina sellaiset lapset olivat vaarassa jäädä heitteille ja kuolemanvaaraan. Vauvat, jotka alkoivat heti pontevasti itkemään jos heidät siirrettiin sylistä jonnekin pois, pystyivät sillä keinoin varmistamaan sen, ettei heitä unohdeta minnekään ja heistä pidetään huolta. En tiedä osaanko selittää asiaa niin että ymmärrät mitä ajan takaa mutta mitään arvostelua en ole esittänyt vaan faktaa ihmisten menneisyydestä. LUe vähän historiaa tältä saralta niin ehkä ymmärrät.

 

[Blue]

Vauvat eivät tiedä nyky-yhteiskunnan kehityksestä mitään. Ne syntyvät varustettuina samoilla vaistoilla ja tarpeilla kuin luolamiesaikaan. Pienelle vauvalle yksin jääminen on aina merkinnyt kuolemanvaaraa ja siksi useimmat vauvat reagoivat yksin jättämiseen itkemällä. Ne "tietävät" että niiden on pidettävä äiti tai muu aikuinen lähellä että he ovat turvassa. Ei pieni vauva tiedä että hän on syntynyt Suomeen missä on täysin turvallista nukkua siellä omassa sängyssä omassa huoneessa. Se, että epäluonnolisesta on tullut luonnollista, on siis vain aikuisten pään sisällä, ei vauvojen.

Jauha sinä sitä itsellesi mutta älä tule arvostelemaan noin rumasti toisten valintoja. Jos haluat kertoa/suositella omia valintojasi niin tee se nätisti äläkä kertomalla että toisella tavalla tehneiden lapset ovat heikkoja. Toisilla ei edes ole vaihtoehtoja vaan lapsi on jätettävä yksin nukkumaan halusi perhepeteillä tai ei.

 

[AikaKaukanaTäydellisestä]

Vauvat eivät tiedä nyky-yhteiskunnan kehityksestä mitään. Ne syntyvät varustettuina samoilla vaistoilla ja tarpeilla kuin luolamiesaikaan. Pienelle vauvalle yksin jääminen on aina merkinnyt kuolemanvaaraa ja siksi useimmat vauvat reagoivat yksin jättämiseen itkemällä. Ne "tietävät" että niiden on pidettävä äiti tai muu aikuinen lähellä että he ovat turvassa. Ei pieni vauva tiedä että hän on syntynyt Suomeen missä on täysin turvallista nukkua siellä omassa sängyssä omassa huoneessa. Se, että epäluonnolisesta on tullut luonnollista, on siis vain aikuisten pään sisällä, ei vauvojen.

No mun mielestä juttusi lähentelevät jo jotain hörhöjuttuja.

 

[Eedla]

Jauha sinä sitä itsellesi mutta älä tule arvostelemaan noin rumasti toisten valintoja. Jos haluat kertoa/suositella omia valintojasi niin tee se nätisti äläkä kertomalla että toisella tavalla tehneiden lapset ovat heikkoja. Toisilla ei edes ole vaihtoehtoja vaan lapsi on jätettävä yksin nukkumaan halusi perhepeteillä tai ei.

Voi H....i sentään, etkö jo tajua että en ole arvostellut ketään enkä ole sitä mieltä että yksin nukkuvat vauvat on heikompia kuin ne ketkä ei nuku, Haloo hei!!! Eikö oikeesti mene ymmärrykseen mun pointtini joka on se, että jos nämä nykyajan tyytyväisenä omissa huoneissaan nukkuvat vauvat siirrettäisiin luolamiesajalle niin niissä olosuhteissa he olisivat suuremmassa vaarassa jäädä hylätyksi kuin ne vauvat jotka itkevät heti jos heidät lasketaan pois sylistä tai jätetään yksin nukkumaan. :headwall:
Vaikka me aikuiset ymmärretään että täällä vauva voi nukkua ihan hyvin omassa sängyssään omassa huoneessa eikä siitä tule vauvalle mitään vaaraa niin vauva itse ei sitä ymmärrä, tajuatko? Se yksin nukkumisen luonnollisuus on vain aikuisten päässä, ei vauvojen päässä. Tänäkin päivänä pienelle vauvalle yksinolo= hengenvaara, siis vauva kokee sen sillä tavalla koska vauva ei voi tietää että "jahas minä nyt olenkin suomalainen vauva ja ei minulla oo mitään hätää vaikka nukun yksin. Toisin olisi jos olisin syntynyt afrikkalaiseksi vauvaksi."
Ja koska aloittajan lapsi selvästikin kaipaa sitä aikuista siihen nukkumakaveriksi eli hän EI ole samanlainen lapsi kuin se sinun vauvasta asti yksin nukkunut, niin mielestäni hänen kuuluu saada silloin nukkua aikuisen kanssa, ihan lapsen turvallisuuden tunteen takia.