Hae Anna.fi-sivustolta

3,5-vuotiaan pissaongelmat

Viestiketju osiossa 'Lastentaudit' , käynnistäjänä itkuvirsi82, 08.08.2015.

  1. itkuvirsi82 Vierailija

    Hei, kovasti mielelläni kuulisin mielipiteitä ja vinkkejä meidän 3,5-vuotiaan pissaongelmaan. Pahoittelut, että kirjoituksesta tulee varmasti pitkä ja monimutkainen, mutta sellainen on tämä tilannekin
    Aloitetaan vaikka alusta. Tyttö on ollut koko lailla päiväkuiva jo pitkään, vahinkoja on sattunut silloin tällöin, mutta päivittäistä se ei ole ollut. Yövaippaakin oltiin jo keväällä jättämässä pois, kun vaippa alkoi aamuisin olla kuiva ja joskus tyttö heräsi yöllä pissille. Mutta nyt huhtikuussa alkoi tulla takapakkia. Pieniä ja isompia lirahduksia housuun, joita ensin pidettiin vain jonain vaiheena. Pikkusisarus syntyi toukokuussa ja ajattelin voiko isosisko reagoida siihen ja jännitykseen jotenkin jo etukäteen. Samaan aikaan päiväkotipäivät vähenivät kahteen viikossa ja nyt kesällä oli pari kuukautta pois päiväkodista kokonaan. Muutimme myös alkukesästä itse rakennettuun kotiin, raksa -aika ja vielä muuton jälkeiset viimeistelyhommatkin ovat tietysti verottaneet vanhempien aikaa ja voimia. Plus tietty mulla raskausaika. Voi sanoa, että olin aika loppu kun uhmiksen kanssa odotettiin isiä kotiin raksalta. Eli siis asioita, jotka tuota lirahtelua voisivat aiheuttaa on kyllä riittämiin. Mutta miten kauan muutoksista johtuva reaktio voi oikein jatkua??

    Itse en enää oikein osaa pitää tuota minään vaiheena, vaan se tuntuu jatkuvan ikuisuuden ja hallitsevan jotenkin meidän koko elämää. Pissakokeet otettiin heinäkuun alussa ja tulehdushan sieltä löytyi. Tyttö söi Trimopan-kuurin, jonka aikana/jälkeen lirahtelu väheni eikä pissatippoja housuun tule enää ihan jatkuvasti kuten tuli ennen kuuria. Mutta monet monet housut vaihtuu päivässä edelleen. Kuurin jälkeen viedyt näytteet olivat puhtaat. Neuvolan terkkari sanoi, että rakenteellista ongelmaa ei oikein voi olla, koska silloin kuivempia aikoja tuskin olisi ollut ollenkaan.

    Useimmiten homma menee niin, että huomataan, että housuun on lirahtanut ja patistetaan tyttö potalle. Suurin osa tulee tulee pottaan, mutta housut menevät jokatapauksessa vaihtoon ja harmitus jää. Mulla on vaikeuksia suhtautua asiaan rauhallisesti, kun tuntuu että ongelma vaan jatkuu ja jatkuu eikä mikään auta. Silloin tällöin tulee isoja lätäköitä, etenkin ulkoa tullaan usein housut lahkeita myöten märkänä. Siitä varsinkin tulee ajatus, että typy pissaa housuihin tahallaan. Tuntee kyllä pissahädän, joskus sanoo siitä ajoissakin ja menee itse reippaasti vessaan. Yleensä ei suostu menemään potalle pyydettäessä, vaan sanoo ettei pissitä ja kohta on housuissa vähintäänkin se tippa. Välillä on siis ollut hyviäkin päiviä ja yleensä ne ovat päiviä, joita itse jännitän eniten: kun ollaan jossain menossa ja vessaan pääsy on hankalampaa. Myös ekat päiväkotipäivät kesäloman jälkeen sujuivat hyvin, aina kotiintuloon asti. Lapsella on tosi voimakas oma tahto ja myös pikkusiskosta johtuva mustasukkaisuus on ihan selvä juttu. Välillä avautuu kiukutessaan, että tahtoo olla vauva myös ja yksin äidin ja isin pieni. Eli varmasti tämäkin puoli on ongelmassa mukana.

    Noh, loppuun vielä muutama kysymys, mitkä mua tässä nyt erityisesti askarruttaa. Ensinnäkin mietin sitä voisiko hyviä päiviä olla ollenkaan, jos pienellä edelleen olisi päällä VTI tai jotain muita fyysisiä syitä olisi taustalla? Voisiko hän silloin halutessaankaan kontrolloida tuota hommaa? Eli siis mietin pitäisikö jotain vielä selvitellä tai olisiko jotain tehtävissä vai onko aika ainut lääke. Palkkiotarrat sun muut perinteiset on kokeiltu, tuloksetta toistaiseksi. Yritän olla kärsivällinen, mutta se on välillä tosi vaikeaa. Tyttö ei suostu puhumaan asiasta, suuttuu, jos kysytään miksi näin taas kävi. Joskus tulee mitä ihmeellisempiä selityksiä. Mitä tälle asialle voisi vielä tehdä?Alan olla neuvoton ja toivoton. Tätä on jatkunut jo nelisen kuukautta. Mikä sen tulehduksen rooli oli tossa välissä? Äh, huudan usein lapselle tästä enkä edes tiedä miten paljon hän voi siihen vaikuttaa. Auttakaa auttakaa, tämä mamma alkaa olla aika epätoivoinen ja uupunut tilanteeseen. Onko kellään ollut tällaista ja mitä sitten tapahtui?
     
  2. Äiti x 3 Vierailija

    Meillä alkoi ensimmäinen, 6-vuotias poika oireilla, kun kolmas syntyi. En ollenkaan ymmärtänyt, että asia johtuisi mustasukkaisuudesta, mutta neuvolassa sanottiin, että koska hän on jo kerran aiemmin kokenut ainokaisena olon menetyksen, tulee sama "ahdistus" uudelleen.
    Meillä asia loppui melkein kertalaakista, kun juttelin hänen kanssaan rauhallisesti kahden kesken, kehuin ja kerroin, että hän on meidän perheen ensimmäiseksi syntynyt ja sitä myöten erittäin rakas, sisarukset eivät millään muotoa ole vähentäneet tätä rakkautta.

    Ei ehkä yhtä helppoa selittää kolmivuotiaalle. Mutta missään tapauksessa huutaminen ja hermostuminen ei auta.

    Jos tyttö pidättää liian kauan, saattaa muodostua "jättirakko", jolloin tulehdukset tulevat myös helposti ja lirahduksia sattuu. Tämä koettiin nuorimman kanssa ja asiaan auttoi parin tunnin välein piippaava kello, joka kertoi, että nyt on aika mennä pisulle. Ja siitä ei tehty poikkeusta, vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että silloin ollaan vessan lähellä. Vähän aikaa kun jaksaa, asiasta tulee automaattinen ja wc:ssä käynnistä tapa ennen lirahduksia.
     
  3. sadetar Vierailija

    Pahin mitä voi tehdä on hermostua ja painostaa tyttöä.

    Jos lapsenne on sanonut näin: "Välillä avautuu kiukutessaan, että tahtoo olla vauva myös ja yksin äidin ja isin pieni. Eli varmasti tämäkin puoli on ongelmassa mukana.", niin miksipä ette sitten antaisi tytölle kokemuksia siitä, että välillä olette kolmestaan yhdessä. eihän se ainakaan vauvalta ole pois. Esimerkiksi silloin kun vauva nukkuu, tai valmistautuu nukkumaan, voitte sanoa isolle siskolle, että heti kun vauva on mennyt nukkumaan, me isot tehdäänkin jotain kivaa ihan vain kolmestaan. Tai pyydätte lasta miettimään sillä aikaa (vaikka isin kanssa), että mitä kivaa tehdään kolmestaan sitten kun vauva on saatu nukkumaan. Vaikka paistatte lettuja, tai katsotte yhdessä jonkun lapsen mielestä kivan ohjelman, tai pelaatte jotain, ihan mitä vain, kunhan tyttö näkee ja kokee konkreettisesti, että vaikka perheessä on uusi lapsi, niin se ei merkitse sitä etteikö äidillä ja isälläkin olisi tosi kivaa isonsiskon kanssa.

    joskus voitte vaikka "vahingossa" puhua isonsiskon kuullen kaikkea sitä hyvää mitä hänessä on ikäänkuin ettet tietäisi, että hän kuulee mitä puhutte. Äiti voi vaikka sanoa, että "maija on perheen ensimmäinen lapsi ja siksi erityisen tärkeä" Tai että "maija on niin mahtava isoisko" Tai sitten vaikka suoraankin voi sanoa noita lapselle, mutta veikkaanpa, että koska lapsi on jo alkanut ajattelemaan ja uskomaan, että hänet on syrjäytetty, hän ei usko, jos vain vakuuttelet hänelle miten tärkeä hän on, mutta saattaa uskoa paremmin, jos kuulee vahingossa miten kauniisti äiti ja isä hänestä puhuvat silloin kun luulevat ettei hän kuule.
     
  4. itkuvirsi82 Vierailija

    Kiitos vastauksista! :)
    Tuota huomion antamisen tärkeyttä ei varmasti voi korostaa liikaa, eikä huomiota tosiaan tässä vaiheessa antaa liikaa. Olemme koittaneet pitää mielessä ja ohjeistaneet isovanhemmatkin siihen, että isosisko tulisi tässä vaiheessa aina ensin, siis ettei koe jäävänsä vähemmälle huomiolle pikkusiskon myötä. Vauva kun ei tosiaan vielä ymmärrä kaivata jatkuvaa huomiota, kunhan perustarpeet tulevat täytetyksi ja saa olla lähellä hereillä ollessaan. On yritetty antaa paljon positiivista huomiota, kehuttu valtavasti hyvin sujuneista päivistä ja yksittäisistä pottareissuistakin jne. Yhteistä tekemistä voisi tosin olla enemmänkin, tunnistan niin itsessäni kuin perheen isissäkin sen ongelman, että ne hetket kun kaikki ollaan kotona ja kädet on vapaana vauvalta, niin kaikki kotihommat painavat päälle ja stressaavat. Ehkä ei osaa tarpeeksi kuitenkaan keskittyä lapseen. Tässä täytyy tehdä parannus. Se että tyttö kuulisi vahingossa kehuja, on myös aivan loistava idea. :) Kiitos! En siltikään ole vieläkään ihan vakuuttunut, että ongelma juontaisi juurensa vain henkiseltä puolelta. Vietiin taas eilen pissanäytekin, mutta tällä kertaa siitä löytyi viljelyssä ainoastaan jotain sekakasvustoa, joka saattaa olla iholta peräisin. Uusi näyte siis taas huomenna... luotettavien sellaisten ottaminen kun on niin helppoa tuollaiselta 3 vee lirauttelijalta... Äh. Mä en vaan tiedä miten voimakkaasti henkinen puoli ja alitajunta voi tuollaisia pissavahinkoja aiheuttaa. Voiko pelkästään niistä syistä pissaa lirahdella lähes jatkuvasti? Nyt on taas kaksi tosi hankalaa iltaa takana. Tai siis hankalaa siinä mielessä, että housut kastuvat ja kastuvat ja kastuvat. Muuten lapsi mennä touhottaa ja näyttää voivan oikein hyvin. Mitä nyt välillä kiukustuu milloin mistäkin. Niin joo, huomasin että lirauttelu yleensä pahenee iltaa kohti. Mistä ihmeestä tämä voisi johtua? Ja välillä vaikuttaa kyllä siltä, että isompikin pissa vaan kertakaikkiaan tulee sellaisella vauhdilla ettei potalle ehdi tai ulkona ollessa housuja laskea. Voiko sellainenkin juontaa henkiseltä puolelta? En ymmärrä... lääkäriaikaa ajattelin varailla kunhan nyt taas tämä näyteruljanssi on saatu hoidettua. Mun mieli kun on sellainen, ettei se osaa rauhoittua ja antaa ajan auttaa, jos auttaa... päässä pyörii kaikki mahdolliset kamalat vaihtoehdot mistä kaikista fyysisistä syistä tuollainen voisi johtua. En ees tiedä mistä voisi, mutta aivot kehittelee erilaisia diagnooseja, that`s me. Edelleenkin tuhannet kiitokset, jos jollain jotain vinkkiä tai kokemuksia tai kommenttia mun pohdintoihin löytyy... :)
     
  5. sadetar Vierailija

    luulen, että pissaongelmaa lähdetään sitten neuvolankin kautta selvittelemään, noissa jutuissa vain edetään tosi hitaasti, kun suuri osa lirauteluongelmista paranee itsestään lapsen kehittyessä ja liiallinen tutkiminen saattaa sitten olla vaikeaa lapselle ja ison harmituksen aihe.

    meillä on perheessä ollut yöllinen lirauttelija (siihen ei tosin liittynyt mitään uhmaa), ei edes itse herännyt märkään sänkyyn, eikä välttämättä edes aamulla tajunnut, että sänky on märkä. vietiin virtsanäytteitä, kuunneltiin toistuvasti: puhdas näyte, puhdas näyte....kunnes sitten alettiin oikeasti tutkimaan.

    Lopulta sitten diagnoosi löytyi neurologin kautta ja nyt ei enää mitään ongelmaa ole. En aio kertoa sen enempää, kun koen, että ne ovat kuitenkin lapsen henkilökohtaisia asioita, vaikkei siinä mitään vakavaa, noloa tai intiimiä olekaan, mutta eniveis: hyvä kun viette niitä näytteitä lääkäriin ja asia kannattaa ottaa neuvolassakin puheeksi niin kauan kunnes kyllästyvät vanhempien jankutukseen samasta asiasta ja laittavat tutkimuksiin eteenpäin.

    Hyvä on tietää ammattilaiselta jos mitään vikaa ei ole, mutta parempi on sitten saada viastakin selkoa, jos se sitten voidaan hoitaa ja lapsi saa kasvaa ikätoveriensa tahdissa.
     
  6. ap. Vierailija

    Löysinpä oman vanhan avaukseni ja jatkan tästä. Nyt siis tämä aloituksen tyttö jo 5,5-vuotias ja vaiva jatkuu samanlaisena. Ehkä hieman parempaan suuntaan on tässä housujen kastelussa päästy, mutta kyllä kai sen nyt vähitellen pitäisi kokonaankin loppua. Eteenpäin on menty myös siinä, että asiaa on nyt selvitelty. Neuvolaan meni usko, sitä kautta ei asia edistynyt minnekään ("tämä on niin yksilöllistä tämä kuivaksi oppiminen..."), joten varasimme ajan yksityiselle. Sielläkin lääkärin ensimmäiset kommentit olivat, että kehittymättömyys näissä asioissa on ihan tavallista tuon ikäiselle. Päästiin kuitenkin varalta virtsateiden ultraäänitutkimukseen, jossa ei onneksi löytynyt mitään poikkeavaa. Vietiin virtsanäyte, vaikka lääkäri ei tulehdukseen uskonutkaan näin vähäoireisena (ei edelleenkään kipuja, kuumetta tms. oireita) ja kun edelleen on niitä parempiakin päiviä. Tulehdus kuitenkin löytyi ja tyttö sai siihen Trimopan-kuurin. Vaiva ei poistunut kokonaan kuurin aikana ja yllätys yllätys kontrollinäytteestä löytyikin edelleen e-coli. Uusi kuuri, Nitrofur-C. Sama homma, epäilin toimivuutta jo kuurin aikana ja edelleen kontrollinäytteessä kasvoi e-coli, vähäisempänä, mutta selvästi. Nyt päällä seitsemän vuorokauden Kefexin-kuuri. Perjantai-iltana tyttö otti ensimmäisen lääkkeen ja nyt maanantaiaamuna edelleen pissa haisee vahvasti ja yöllä ramppasi 4 kertaa vessassa. Eikö tämäkään kuuri toimi?? Ja mistä ihmeestä tällainen voi johtua? On kiinnitetty huomiota hygieniaan, juotettu karpalomehua jne. Jos tämäkään kuuri ei pure, aletaan harkita estolääkitystä. Mutta auttaako sekään? Mielessä pyörii kaikenlaisia kauhukuvia, mikä aiheuttaa terveeltä vaikuttavalle ja reippaalle neidille tämän vaivan... voiko olla jotain vakavaa? Lääkäri siis mukana kuvioissa, joten en odota täältä asiantuntijavastauksia. Mutta olisi ihana kuulla kokemuksia, onko muiden lapsilla ollut tällaista? Epäilen, että onkohan tytöllämme ollut vuosikaudet enemmän tai vähemmän tuo e-coli virtsassa, vaikka näytteitä ei säännöllisesti olekaan osattu ottaa, kun on vain odotettu lapsen kasvamista ja kehittymistä tässä asiassa. Harmittaa sekin ihan vietävästi.
    Kertokaa pliis ihan millaisia vaan kokemuksia lapsen virtsatietulehduksista, etenkin tällaisista erikoisen sitkeistä tapauksista. Kiitos!!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti