3,5-vuotias ei leiki yhtään yksin!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja *ÄITI*
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

*ÄITI*

Vieras
Mitens teidän muiden 3-4 vuotiaaat.Leikkivätkö yksin???

Meillä poika täytää elokuussa neljä ja nyt viimmeiset pari kuukautta ollut jotenkin todella takertuvainen. Ei leiki YHTÄÄN yksinään. Tuntuu että poika ei saa mistään leikeistä kiinni, jos ei kaiken aikaa istu sen kanssa lattialla ja leiki. Aina poika on vaatinut paljon meitä vanhempia leikkikaverikseen, mutta nyt on mennyt sellaiseksi ettei viihdy yhtään yksinään. Ei leiki, ei väritä..ym.
Pojan isä on töissä ja minä kotosalla ja päivittäin kyllä leikin pojan kanssa mutta kotitöitäkin pitää tehdä.(vanhemmat lapet jo murkkuiässä) Monesti saatan leikkiä pojan kanssa autoilla, junilla, leegoilla, piirtää esim. 20min-30min. ja sit jos ajattelen että menisin hetkeksi tekemään kotitöitä ja leikkisin myöhemmin uudestaan, niin poika alkaa itkemään ihan mahdottomasti että älä äiti mene, en osaa/halua leikkiä yksin. Kotitöihin otan myös poikaa mukaan ja niitä hän tykkää tehdä, mutta kovin rankalta tuntuu kun ei päivässä ole yhtään hetkeä jolloin voisin istahtaa kahvikupin ääreen rauhassa ja lukea päivän lehden. Jos istun pöydän ääressä, sohvalla ym. niin poika hyppii niskassa tai haluaa tulla syliin ja kiehnää siinä. Ihanaa se toki on, mutta myös uuvuttavaa. Isä kun tulee töistä kotiin, niin sama jatkuu...ruikuttaa jompaa kumpaa leikkimään koko ajan.( Isäkin ottaa paljon poikaa mukaan omiin piha/varasto askareisiin)Olemme myös yrittäneet sitä että emme yksinkertaisesti mene leikimmään pojan kanssa, jos hän sitä kautta saisi langan päästä kiinni ja alkaisi leikkimään yksin.Mutta ei...sitten poika narisee, marisee, kitisee, valittaa väsymystä, nälkää, päänsärkyä...Ihan mitä vain että saisi huomion.

Olen ihan huolissani että onko jostain vakavammasta kysymys, kun poika ei osaa keksiä/ryhtyä leikkiin yksinään.
Tarhassa poika on 1-2 pv viikossa, että saisi ikästään leikkiseuraa ja siellä meneekin tosi hyvin:) Viihtyy kavereiden kanssa :)

Onko muilla kokemusta vastaavasta?? Tarviikohan tilanteesta olla huolissaan, kertooko se jotain pojan kehityksestä?! vai onkohan ikään liittyvää?!
Muuten poika erittäin reipas, liikunnallisesti ketterä ja puhuminen/piirtäminen ym. ikäsensä tasolla.

Ai niin, dvd filmejä kuten muumit, tomi traktori ym . jaksaisi katsoa vaikka kuinka, mutta mielestäni ei ole tervettä istuttaa lasta televison ääressä kaiken päivää. Välillä on vain pakko laittaa pojalle filmi pyörimään, että saa itse hieman "vetää henkeä"...
 
Tottakai voi välillä laittaa ohjelmia pyörimään.

Itse ajattelin tehdä toisen tähän putkella noin 2 vuoden ikäerolla, josko vaikka niistä olis toisilleen seuraa. Minulla ja vanhimmalla pikkuveljelläni on ikäeroa 12 vuotta ja olen itse ollu kuulemma myös tosi takertuvainen. 3 nuorempaa veljeäni on lyhyemmällä ikäerolla ja ne ei olekkaan takertuvaisia.
 
Meillä vähän samanlaista, lapsi pian 3 v. On kokopäivähoidossa, ja osaa siellä kyllä leikkiä tosi hyvin jo muiden kanssa, ja myös puuhata itsenäisesti muun ryhmän kanssa, esim. piirrellä/muovailla. Mutta kotona ihan suuttuu, jos sanotaan, että leikihän vaikka autoleikkiä vähän aikaa, kun vanhemmat purkavat kauppakassin/tekevät ruokaa tms.

Ja just dvd-filmeihin jaksaisi keskittyä äärettömän pitkän aikaa.

Toivon minäkin vinkkejä lapsen "omatoimistamiseen" ja itseohjautuvuuden tukemiseen. Toki meillä on aikaa ja halujakin lapsen kanssa leikkiä, mutta rajansa kaikella. Mun mielestä vanhempi on ensisijaisesti vanhempi, ei leikittäjä.
 
meillä kesällä 4v täyttävä tyttö, ja leikkii kyllä todella paljon itsekseen.. päivin ollaan kaksin kotona ja en todellakaa ole tytön kanssa lattialla touhuumassa kaiken aikaa..toki huomioin kokoajan ku huutelee että kato tota ja tätä ym ym, mutta itekseen se leikit keksii..

sitten kun isi tulee ni vaatii kyllä huomiota, mutta jos sanotaa et leikkii itekseen ni aika äkkii kyllä alkaa keksii tekemistä..

tyttö on siis joka toinen viikko mun kanssa päivät kotona, ja joka toinen viikko tarhassa.

lastenohjelmia meillä katsotaan harvoin, ja tietokoneella pelailee sillon tällön, mutta kyllä noi leikit on tossa lattialla, barbeja, hello kittyjä, autoja, piirtämistä, pelejä ym ym.

mutta en ois sinuna huolissani, ainakaan jos ennenkin touhunnut yksin, ni ehkä tää on vaan joku vaihe..onko ollu mitää elämänmuutoksia tms tässä mikä vois vaikuttaa? kyllä se siitä (:

ja me on tosiaa vaan sanottu että nyt äiti/isi huilaa hetken ja saat leikkiä itsekses.. vaikka ensin tulis marina niin kyllä se leikki sieltä sitten tulee kun ei anna turhaa huomioo kokoajan..
 
Meillä on sekä 3 että 4v tytöt ja kyllä nuo yksinäänkin leikkii. Toki meillä aika vähän on tilanteita (monilapsinen perhe) että yksin tarttis leikkiä mutta kun nuorin on ainoana mun kanssani kotona muiden ollessa koulussa, eskarissa ja kerhossa, niin kyllä tuo leikit saa aikaiseks. Ja jopa nauttii siitä että 2 huoneellista tavaraa on yksin hänen käytössään.
 
Onko lapsella perusasiat kunnossa? Lapsi ei leiki, jos hän on väsynyt tai nälkäinen tai kokee olevansa vaarassa tai turvaton. Leikki voi tukahtua, jos lapsen kasvuympäristössä on jotain mikä vie voimavarat, eikä lapsella ole "tilaa" leikkiä.
 
Tuosta reilun kolmenvuoden paikkeilla tapahtuvasta takertuvuudesta taitaa olla useampikin ketju.
Tosiaan ihan ikävaiheeseen usein kuuluva juttu.
Meillä juuri helpottunut.
Oli tosiaan muutaman kuukauden kuopuksen kanssa melkoista taiteilua.
Askarreltiin sitten aika paljon jne.

Tosiaan kävi heti tarkistamassa missä olen jos menin vessaankin jne.
sylissä viihtyi aiempaa enemmin.Varmisti aine,että saa kaikilta perheenjäseniltä halipusut pitkän kaavan mukaan kun joku lähti jonnekin jne.

Nyt tosiaan ihan reipas itsenäisempi pikku tyttö.

 
Meillä 4,5 vuotias poika leikkii pienen aikaa yksin, 2 vuotta tyttö leikkii yksin pitkätkin tovit. Isompi lapsikatras samanmoinen aikoinaan, poika tarvi leikkikaverin ja tyttö leikki yksin. Ei lapsissa vikaa ole, ellei vielä yksin leiki tossa iässä. Kokemuksesta voin kertoa, että kyllä aika tulee, kun yksin leikitään. Näyttäs vaan siltä, että pojat on enempi takertuvaisempia äitiinsä kun tytöt, kokemuksenkin kautta huomannut eron.
 
Meillä samanlainen poika 3v 3kk. Sohvalle jos menee istumaan tai ylipäätään mihinkään niin on päällä pomppimassa ja kiehnaamassa välittömästi. Joskus leikkii hetken autoilla yksin, mutta aika harvoin. Me käydään päivittäin puistoissa ja kaks kertaa viikossa kerhossa, kerran yhdessä ja kerran hän käy yksinään. Ei sielläkään mene muitten kanssa leikkimään. Hän on aika hitaasti lämpeävä. En ole huolissani koska olen itse ollut samanlainen lapsena, pahempikin. En uskaltanut mennä leikkeihin enkä puhua vieraille lapsille. Uskon että rohkaistuu ja reipastuu kun menee hoitoon. Olen syksyksi hekenut hoitopaikan, ja ellen silloin itse ole töitä löytänyt niin pojan laitan kuitenkin sinne muutaman kerran viikossa ainakin, koska uskon että se tekee hänelle hyvää.

Meillä on molemmat vanhemmat kotona mikä pahentaa tilannetta, koska periaatteessa aina olisi aikaa leikkiä joko äidillä tai isällä. Mutta ei me slti läheskään aina mennä, ja ihan siitä syystä että oppisi keksimään itsekkin niitä leikkejä. Natinaa ja kiukkuahan siitä yleensä sitten seuraa meilläkin...
 
Meillä on tuota pienintä pitänyt opettaa ja vaatia leikkimään välillä yksinkin..On niin tottunut siihen että isommat sisarukset aina olisi touhuamassa sen kanssa ja hemmottelisivat sitä. Ja oli aika jolloin ei olisi yhtään leikkinyt yksin. Tarhassa kyllä kykenee yksinään tekemään palapelejä ja leikkimäänkin, mutta on kuulemma suosittua seuraa eli aina joku tulee mukaan leikkiin. Kotona sitten isommat ovat olleet aina valmiita touhuamaan ja leikkimään seurana. Nyt on ihan tarkoituksella pyydetty pienintä keksimään omia leikkejä itsekseenkin kun niitä leluja ja palapelejä sun muita on kuitenkin riittävästi tarjolla. Ja nykyään leikkiikin itsekseenkin ihan nätisti. Tyttö jo 5v nykyään.
 

Yhteistyössä