3,5v sanonut monta kertaa, että ei tykkää ystäväni lapsesta. mitä tehdä?

[pulma]

Ystävälläni on samanikäinen poika, joka on kotihoidossa eikä paljon samanikäisiä kavereita. Odottaa tietenkin tytärtäni aina kuin kuuta nousevaa, mutta valitettavasti leikit ei suju. Tyttäreni leikkisi mieluusti roolileikkejä, mutta poika vain tulee kiinni ja halaa koko ajan ja lopulta kun molemmat turhautuvat alkaa töniminen ja lyöminen. Tästähän se riemu alkaa ja tyttäreni nyhjöttää mun kyljessä tai sit on itku silmässä. Ei oo sekään kivaa, että poikaa komennetaan koko ajan.

En yhtään tiedä mitä tehdä. Tänään olisi kaverille meno ja tyttö mielellään lähdössä, vaikka sanoikin toisessa yhteydessä, että en tykkää hänestä. Meillä on 2 muutakin samanikäistä poikaa ja heidän kanssaan leikit sujui loistavasti. Viimeksi toisen kanssa leikkivät pyydystävänsä lohikäärmettä,joka oli makkarissa.

Yksi ratkaisu on laskeutua lapsen tasolle ja opettaa heidät leikkimään yhdessä. Tässä tilanteessa pitäisi kai kaverillekin sanoa, että hei kuule, nyt perse soffalta ja leikkimään. Häntä ei sellainen kiinnosta. Tyttärelleni on liian iso pala yksin opettaa toista leikkimään jos kiinnostaa vain fyysinen kontakti/lyöminen/töniminen.

 

["hmm"]

Oletko yh eli on pakko ottaa lapsi mukaan.

kaikki ei tule toimeen keskenään. Sinulla on hyvä ystävä ja tapaat häntä, mutta miksi pakotat lapsesi kaveraamaan lasta, jonka kanssa leikit ei suju.

juhliin synttäreille mennään, mutta miksi viedä lapsi muuten vain tönittäväksi.
lapsi jää kotiin isänsä tai jonkun muun hoiviin ja sinä menet käymään kaverisi luona

 

[a&p]

Olemme tutustuneet lasten kautta. Ei ole ihan niin yksinkertaista alkaa yhtäkkiä käymään yksin.

 

[lto]

Yksi ratkaisu on laskeutua lapsen tasolle ja opettaa heidät leikkimään yhdessä. Tässä tilanteessa pitäisi kai kaverillekin sanoa, että hei kuule, nyt perse soffalta ja leikkimään. Häntä ei sellainen kiinnosta. Tyttärelleni on liian iso pala yksin opettaa toista leikkimään jos kiinnostaa vain fyysinen kontakti/lyöminen/töniminen.

Tämä.

3-vuotiaiden leikkitaidot ovat kovin erilaisia vielä, ja lapsen pitää oppia leikkimään. Aikuinen voi auttaa siinä, mutta se vaatii juuri tuota.

 

[a&p]

Huh huh.. 3h vierailu ja leikittiin minun johdolla koiraa, kauppaa ja hoidettiin vauvanukkea. Poika halusi vain joka välissä leikkiä hippaa. Juoksi olkkariin,huutaen "tule, leikitään hippaa". Kieltäytyi myös asettumasta mihinkään rooliin ja oli tosi kiusaantunut. Kaverini lähinnä katsoi päältä ja vähän naureskeli.

Olipa raskas reissu. Miten voi olla leikkitaidot noin eri tasolla?

 

[vierask]

Leikkitaidot tai kiinnostuksenkohteet tai vaikkapa energiataso? Yllätykseksesi voin kertoa, ettei lapset ole samanlaisia, eikä kauppaa leikkivä 3-vuotias ole hippaa leikkivää 3-vuotiasta parempi.

 

[viera.s]

Ei kaikki 3-vuotiaat vielä osaa roolileikkejä kunnolla leikkiä ja kun tämä lapsi on vieläpä kotihoidossa eikä äitikään hänen kanssaan leiki, niin mikäs ihme tuo on. Jos oma lapseni sanoisi, ettei tykkää jostain lapsesta, koittaisin vain selittää miten me olemme kaikki erilaisia ja eri asiat kiinnostavat, mutta erilaisten ihmisten kanssa pitää koittaa tulla toimeen. Voi välillä leikkiä sellaisiakin leikkejä, joista se toinen tykkää, vaikka itse mieluummin leikkisi jotain muuta. Siis vaikkapa sitä hippaa. Kumpikaan lapsi ei voi yksin määrätä, mitä leikitään.

En minä toki varta vasten järjestäisi leikkitreffejä sellaisten lasten kanssa, jotka tykkää leikkiä ihan eri tavoilla. Mutta ottaisin kyllä lapsen mukaan jos itse haluaisin ystäväni luona kyläillä, ei lapsi voi kaikkea päättää. Kun ei kuitenkaan mistään kiusaamisesta ole kyse, niin ei ole lapselle kohtuuton vaatimus leikkiä paria tuntia vähän erilaisen lapsen kanssa. Sitä paitsi tuo leikkimistyylien ero voi korjaantua ajan kanssa.

 

["zapp"]

Nuo ovat minun mielestäni kausiluontoisia juttuja. Mun samanikäisellä pojalla oli muutama kuukausi sitten kauhea into leikkiä koko ajan kauppaa. Nyt taas haluaa vaan potkia palloa. Joten voihan se olla, että aloittajankin tytär innostuu muutaman kuukauden päästä hipasta, ja leikit sattuvat paremmin yhteen.

 

["Veera"]

[QUOTE="zapp";29966083]Nuo ovat minun mielestäni kausiluontoisia juttuja. Mun samanikäisellä pojalla oli muutama kuukausi sitten kauhea into leikkiä koko ajan kauppaa. Nyt taas haluaa vaan potkia palloa. Joten voihan se olla, että aloittajankin tytär innostuu muutaman kuukauden päästä hipasta, ja leikit sattuvat paremmin yhteen.[/QUOTE]

Yleensä lapset kuitenkin mielelläänkin mukautuvat toisen leikkeihin eivätkä jää vaatimaan jotain leikkiä mitä muut ei halua. Tietty 3 vuotiaan ja 4 vuotiaan ero on tässä hurja. Onneksi on kesä ja voi treffailla ulkona missä voi keinua, kiipeillä jne eikä välttämättä tarvi leikkiä yhdessä, riittää että pysyy samassa leikkipuistossa.. Eväät vaan mukaan.

 

[lto]

Huh huh.. 3h vierailu ja leikittiin minun johdolla koiraa, kauppaa ja hoidettiin vauvanukkea. Poika halusi vain joka välissä leikkiä hippaa. Juoksi olkkariin,huutaen "tule, leikitään hippaa". Kieltäytyi myös asettumasta mihinkään rooliin ja oli tosi kiusaantunut. Kaverini lähinnä katsoi päältä ja vähän naureskeli.

Olipa raskas reissu. Miten voi olla leikkitaidot noin eri tasolla?

3-vuotiaiden leikkitaidot OVAT todella eri tasoisia. Osa 3-vuotiaista leikkii lähinnä vierekkäin, ei yhdessä, eikä omakaan leikki ole välttämättä kovin kehittynyttä (=etenee melko samanlaisena usein, ei rooleja jne). Osa taas pystyy jo leikkimään toisten kanssa melko pitkälle kehittyviä juonileikkejä. Tämänikäisillä normaalin kehityksen skaala on myös leikin suhteen laaja.

Ei ihme, ettei ystäväsi 3-vuotias ole kovin vahva leikkitaidoissaan, jos hän on kotona eikä äiti jaksa hänen kanssaan leikkiä. Kenen kanssa hän olisi harjaantunut?

Jos olisin sinä, ottaisin tämän ystäväsi kanssa jutuksi. Kertoisin ihan suoraan, että lapsesi ei enää ole kovin halukas leikkimään tämän lapsen kanssa, ja että sinusta tilanne vaatii aikuisten apua (jos siis haluatte yhdessä treffailua jatkaa). Minusta sitä ei ole reilua sinun lapsesikaan harteille kaataa. Eli käytännössä teidän äitien on oltava leikeissä auttamassa lapsia eteenpäin leikissä, ohjaamassa leikin kulkua, selvittämässä ongelmakohtia ja opettamassa leikkitaitoja.

Tai sitten valitsette sellaisia tapaamispaikkoja, joissa yhdessä olo sujuu. Onko lapsilla esimerkiksi leikkipuistossa helpompaa?

 

["..."]

Itse en veisi tuon ikäistä lasta leikkimään sellaisen lapsen luo, jonka seurassa ei viihdy tai jonka seura ei äidin mielestä olisi hyväksi lapselle.

 

[Oisku]

Mä en nyt ihan tajua että miksi lasten pitäisi aina leikkiä just sitä mitä sun lapsesi haluaa. Mikset rohkaise lastasi leikkimään hippaa sen pojan kanssa? Ei varmaan tekisi huonoa.
Toisekseen itse en käyttäisi kaverin luona kolmea tuntia siihen että leikittäisin lapsia. Voisin toki ohjata sivusta tarpeen tullen ja esim opastaa tätä poikaa että tyttö ei tykkää jos käydään liikaa halailemaan tms. Mutta kyllä lapset saisi leikkiä keskenään. Ellei se millään onnistuisi niin sitten nähtäisin kaverin kanssa ilman lapsia.

 

[viieras]

Isomoienkin lasten leikkiä pitää vähän ohjeistaa ja seurata.
Joidenkin kohdalla leikit voi muka sen takia mennä hyvin yhteen kun on yksi joka käskee mitä leikitään ja muut tottelee.

 

[a&p]

Hehän toki siis leikkivät hippaa, mutta kuka sitäkään loputtomasti jaksaa? Tyttöni yritti kyllä mukautua toisen leikkiin, mutta se ei koskaan kantanut kovin pitkälle, ku piti taas hippaa leikkiä. Mikä ei siis ole varsinaista hippaa, vaan lapset vain juoksevat ympyrää. Tätä ennen poika hetken leikki, että tyttäreni on koira joka karkaa ja tämä toistui. Jos tyttöni halusi, että koira esim käy juomassa, lepää, syö, kakkaa tms, niin pojalta keskittyminen herpaantui ja lähti juoksemaan hippaa.

Yritin kysellä äidiltä, että leikkiikö roolileikkejä niin vastasi, että on sen verran urheilullinen, ettei juuri leiki. Pihalla poikien kanssa keinuu, juoksee, potkuttelee mopoilla jne.

Varmasti leikkitaidot sieltä jossain vaiheessa tulee ja toki tytöllä ja pojalla voi intressit olla erilaiset. Ikäeroa ei juuri ole, tyttöni on kuukauden nuorempi.
Koska on tavattu lasten kautta (omani oli silloin kuukauden nuorempi), niin toki ajatuksena on tapaamisissa myös se, että lapset saisivat leikkiseuraa. On kuitenkin melko rasittavaa nykyään. :/ Vaihtoehtoina taitaa olla puheeksi ottaminen, jolloin kaveri pahoittaa mielensä (on herkkä näissä) tai seuran välttely. Hänellä on aina lapset, joten ilman lapsia tapaaminen ei onnistu, ilman selityksiä.
Tai sit sinne puistoon.. Tylsää sekin aina.

 

[a&p]

Voi ristus.

"Koska on tavattu lasten kautta (omani oli silloin kuukauden nuorempi)"

Omani oli silloin 3kk! Silmissä vilisee.

 

[Oisku]

Mulla on yksi kaveri jonka kanssa ollaan tavattu lasten kautta. Meillä on siis ihan parin kuukauden ikäerolla sekä pojat että tytöt. Pojilla leikit on aina mennyt tosi kivasti yhteen, mutta tytöillä se vaihtelee tosi paljon. Välillä löytyy helposti yhteibeb sävel, välillä ei millään. Ei se silti haittaa, leikkivät yhdessä sen minkä leikkivät ja yleensä sit mun tyttö menee yksin touhuaan jotain tai poikien mukaan. Kaverin kanssa me kyllä ollaan ystävystytty muutenkin eli kyetään näkemään ilman lapsia.

Tässä taas nähdään ettei kotihoito itsessään ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Sen äidin pitäisi nyt nähdä vähän vaivaa että lapsi oppisi olemaan toistenkin lasten kanssa. Mutta sun lapsesi ei tarvitse opettaa tätä poikaa leikkimään. On toki hienoa että te näette mutta jos kerta toisensa jälkeen tulee pettymys niin itse varmaan antaisin olla.

 

[viera.s]

Mutta mitäs se nyt haittaa, jos poika käy välillä juoksentelemassa? Eikös tyttösi voi jatkaa leikkiä sen aikaa itse, kyllä koira voi levätä ja juoda vaikka omistaja kävisi lenkillä. Voisit vaikka tukea lasten leikkiä juuri tällaisilla jutuilla, eli jos poika lähtee juoksentelemaan niin sano lapsille että jaahas, näyttää olevan omistajan juoksulenkin aika.

Tietysti lapsella on hyvä olla myös samankaltaista leikkiseuraa, mutta ei siitä nyt mitään haittaa ole jos välillä leikkii toisenlaisten, vaikkapa lapsekkaampien tai nuorempien lasten kansa. Ja kun tyttösi kerran tänäänkin mielellään kyläilemään lähti, niin tuntuu että teet lasten erilaisuudesta turhaan ongelman.

 

[a&p]

Nii ongelmana ei ole se, että leikkisivät sitten eri leikkejä, vaan että poika ei anna tyttöni leikkiä. Jos tyttö ei lähde mukaan hippaan, niin poika menee repimään käsistä, ottamaan lelut pois, päälle makaamaan, pitämään kiinni ja "ahdistamaan", eli ihan kiinni. Tyttö tästä hermostuu ja alkaa valittaa aikuisille, jättää pojan huomiotta, hakeutuu leikkiin aikuisen kanssa jne. Ei hänelläkään siis mitkään maailman parhaat keinot ole.

Jos ajavat vaikka potkumopoilla, pitää pojan kohta saada tyttöni mopo tai päästä kyytiin. Jos leikkivät kummitusta, menee se siihen että poika karjuu "huhuu" tyttöni naamassa kiinni jne. Lopulta pojan äiti vain komentaa ja tyttöni kyhjää kyljessä ja välttelee yhteistoimintaa.

Kyseessä on siis aika isokin haaste: heitä ei kiinnosta samanlaiset leikit,he eivät leiki samalla tavalla,poika turvautuu väkivaltaan ja tyttäreni ignoroimiseen.

Voisimme minun puolesta tavata ilman lapsia,mutta ystäväni mies ei niitä hoida siten, että se olisi mahdollista.. Ystäväni on _aina_ lastensa kanssa.

 

[---]

Miten leikit sujuu kun olette teillä?

Mietin sitä, että poikaa ei ehkä omat lelut kiinnosta kun tulee kaveri kylään, mieluummin leikkisi niitä fyysisempiä leikkejä kun kerrankin on sellaiseen seuraa. Teillä taas saattaisi olla kiinnostuneempi leluista ja niiden kautta voisi syntyä leikkejä yhdessä tyttösi kanssa?

Kaverisi poika kuulostaa vähän ylivilkkaalta. Omalla kaverillani oli vähän samantapainen poika. Omat jutut ja vauhtia riitti. Olisi halunnut määrätä leikeistä. Reilu 4v:nä alkoi hieman rauhoittua ja nyt kykenee olemaan muiden kanssa paremmin olematta niin fyysinen. Hurjan fiksu poika kyllä kyseessä ja itsekseen keskittyy, mutta kaverin kanssa meni hösöttämiseksi.Tykkäsi leikkiä itseään isompien kanssa, jotka veivät leikkiä eteenpäin ihan eri tavalla/tasolla, mutta leikki ei toiminut samanikäisten kanssa. Ei tyttöjen tai poikien.

 

[a&p]

En osaa sanoa, miten sujuisi meillä. He eivät koskaan käy meillä,kun on hankalaa. Meillä siis auto ja heillä ei, joten ei viitsi lähteä vauvan ja pojan kanssa julkisilla meille.

Oon muuten toiste lasten kohdalla huomannut eron, että kylässä kaikki sujuu paremmin.

 

["Jep"]

Mulla on yksi kaveri jonka kanssa ollaan tavattu lasten kautta. Meillä on siis ihan parin kuukauden ikäerolla sekä pojat että tytöt. Pojilla leikit on aina mennyt tosi kivasti yhteen, mutta tytöillä se vaihtelee tosi paljon. Välillä löytyy helposti yhteibeb sävel, välillä ei millään. Ei se silti haittaa, leikkivät yhdessä sen minkä leikkivät ja yleensä sit mun tyttö menee yksin touhuaan jotain tai poikien mukaan. Kaverin kanssa me kyllä ollaan ystävystytty muutenkin eli kyetään näkemään ilman lapsia.

Tässä taas nähdään ettei kotihoito itsessään ole mikään autuaaksi tekevä juttu. Sen äidin pitäisi nyt nähdä vähän vaivaa että lapsi oppisi olemaan toistenkin lasten kanssa. Mutta sun lapsesi ei tarvitse opettaa tätä poikaa leikkimään. On toki hienoa että te näette mutta jos kerta toisensa jälkeen tulee pettymys niin itse varmaan antaisin olla.

Näin se on. Mä ainakin todennäköisemmin luovuttaisin, kuin yrittäisin opettaa tätä toista leikkimään. Raukka ei ole oppinut leikkimään, koska hänellä ei ole seuraa. Suoraan sanoen aika paska kotiäiti, jos ei jaksa leikkiä lapsen kanssa, eikä ohjaa häntä oikeanlaiseen käytökseen, eikä edes vie muiden lasten seuraan. Pakolla halaaminen ja lyöminen ei ole oikeaa käytöstä. Tuon ikäisen olisi ajat sitten pitänyt saada omanikäistään seuraa, itse vein jo 1-vuotiasta kotona hoidettua lasta kolme kertaa päivässä pihalle, jotta oppi olemaan muiden kanssa, esim että lapiota ei revitä toisen kädestä jne. Lapsi tarvii ohjausta. Varsinkin juuri se 2 tai 3-vuotias. Ei ne itse opi leikkimään kiltisti. Jos uskallat, sanot suoraan tuolle äidille, että lapsi tarvii ohjausta, ja että sun tytöllä ei riitä hermot leikkimään sen kanssa, kun leikki on noin eri tasoa. 3-vuotias ei välttämättä jaksa vielä keskittyä pitkään leikkiin tai roolileikkiin, siinä oma tyttäresi on ikäänsä edellä. Mutta kaikilta lapsilta voi vaatia että toisten kanssa ollaan kivasti, ei lyödä jne.

 

["Jep"]

Nii ongelmana ei ole se, että leikkisivät sitten eri leikkejä, vaan että poika ei anna tyttöni leikkiä. Jos tyttö ei lähde mukaan hippaan, niin poika menee repimään käsistä, ottamaan lelut pois, päälle makaamaan, pitämään kiinni ja "ahdistamaan", eli ihan kiinni. Tyttö tästä hermostuu ja alkaa valittaa aikuisille, jättää pojan huomiotta, hakeutuu leikkiin aikuisen kanssa jne. Ei hänelläkään siis mitkään maailman parhaat keinot ole.

Jos ajavat vaikka potkumopoilla, pitää pojan kohta saada tyttöni mopo tai päästä kyytiin. Jos leikkivät kummitusta, menee se siihen että poika karjuu "huhuu" tyttöni naamassa kiinni jne. Lopulta pojan äiti vain komentaa ja tyttöni kyhjää kyljessä ja välttelee yhteistoimintaa.

Kyseessä on siis aika isokin haaste: heitä ei kiinnosta samanlaiset leikit,he eivät leiki samalla tavalla,poika turvautuu väkivaltaan ja tyttäreni ignoroimiseen.

Voisimme minun puolesta tavata ilman lapsia,mutta ystäväni mies ei niitä hoida siten, että se olisi mahdollista.. Ystäväni on _aina_ lastensa kanssa.

Luin ketjua eteenpäin. No tämän viestin perusteella tekisin itse kyllä sen päätöksen, että en menisi enää leikkitreffeille. Poikaa ei ole kasvatettu, eikä sun tytön tarvitse kärsiä tollaisesta. Etsi parempaa seuraa.