3 lasta, 3 isää ???

[Ajatuksissa 3. lapsi]

Elämäni ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan eteeni on tullut jo kaksi avioeroa. Kummastakin liitosta on yksi lapsi, toinen jo täysi-ikäinen ja toinen esimurrosiässä. Olen aiemmin ollut vahvasti sitä mieltä, että tämä lapsiluku saa riittää...olenhan jo yli 40 vuotias ja lapsillani on eri isät.

Nyt elämääni on tullut mies, joka on minulle lähes täydellinen Miehellä ei ole lasta ennestään ja lapsirakkaana oman lapsen haluaisi.

Onko hullua edes haaveilla vauvasta tässä tilanteessa? Onko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta?

 

[********************]

Aina ei elämä tosiaankaan mene niinkuin sitä itse suunnittelee, ja totuus on vielä se, että 40-vuotias ei välttämättä edes tule enää raskaaksi, ainakaan niin helposti kuin nuorempana, on lapsia tai ei. Siinä ei paljon kokemukset auta, jos hartaasti toivottua lasta vaan ei ala kuulumaan, toivoahan aina voi siihen ei lapsirakkaudet vaikuta, ja mikäs estää yrittämästä, ja syytä on ehkä tarkasti miettiä ennen mitään päätöksiä itse syvällä sisimässään, että onko se todella tässä tilanteessa edes järkevä haave, no sitähän ei todellakaan kukaan ulkopuolinen voi mennä sanomaan...?

 

[bjl]

No, minä tunnen pari naista, joilla on lapsia 3 eri isän kanssa... Olleet ehkä hieman holtittomia tapauksia, mutta eipä näitä voi yleistää...

Minun mielestäni on oikein, että ne jotka lasta tahtoisi saisi edes yrittää sellaista saada. On se vain niin käsittämätön onni. Eihän sitä voi tietää, että onnistuuko vielä, mutta ainahan voi yrittää.

 

[harkintaa-aikuisena]

Mä en tajua niitä naisia, joiden mielestä lapsen saaminen on elämää suurempi "onni" siitä huolimatta, että esim (kuten mieheni siskolla) mies lähtee kävelemään ennen kuin lapsi syntyy ja lasta pitää elättää sossun rahoilla jne jne....

Ei siis heru sympatiaa holtittomille tapauksille, koska mielestäni lapsella/lapsilla pitäisi olla tasapainoiset toisiaan rakastavat vanhemmat. Totta tietenkin on, että kaikkea paskaa elämässä tapahtuu, mutta vastuuntuntoisten aikuisten tulisi ainakin yrittää välttää sellaisiin tilanteisiin joutumista.

 

[sdfgsdfg]

Miten se miehen lähteminen vähentää lapsen tuottamaa onnea? Eikö päinvastoin voi ajatella, että tuossa tilanteessa vasta onkin onnellinen, että on se lapsi sentään jäljellä perheestä, vaikka mies lähti.

 

[Jos ennustaja eukko oisin]

Mitä vaan voi elämässä sattua, eikä koskaan voi kukaan varmaksi sanoa, ettei toinen ota ja lähde. Täysi mahdottomuus on ennustaa. Eikä ketään voi pakottaa jämään jos se haluaa lähteä, siitä on tasapainoinen perhe-elämä kaukana, jos pakotettuna joutuu lähtemään.

Eikä se, että yksin jää tarkoita, että sossu sen lapsen elättää. Ne ovat sitten tapaukset erikseen ja toivottavasti väliaikaiset sellaiset.

Onhan se helppo kävellä nokkapystyssä ja neuvoa muita. Kertoa miten elää. Kunhan sitten muistaa, kun omalle kohdalle sattuu ja tapahtuu, niin nöyrtymään ja myöntämään oman vaajavaisuutensa ymmärtää elämää.

 

[ja jos kirjoittaakin osaisin]

korjaus: Jos pakotettuna joutuu lähtemään = jos pakotettuna joutuu jäämään

 

[harkintaa-aikuisena]

No sukulaistapauksessa kyse on oikeasta holtittomuudesta tyyliin, tyttö 20v tapaa baarissa renttupojan ja kuvittelee sen olevan sitä suurta rakkautta, hankkiutuu tältä salaa raskaaksi (=ups, kännissä kortsu unohtui) , koska aika on siihen just sopiva (ja vavva olis tosi ihku), koska tyttö ei jaksa opiskella eikä töitäkään ole.

Ja sitten hehkutellaan kaikille, miten suuri "onni" häntä on kohdannut. Ja sukulaiset elättää, jos ei sossu maksa... Yksinkertaisille ihmisille pitäisi lailla säätää kaksinkertainen ehkäisy!

 

[Ajatuksissa 3. lapsi]

Hyvin vaikea samaistua ylläolevaan esimerkkiin holtittomuudesta, kun omat lapset on kuitenkin avioliitossa syntyneitä ja itse elätettyjä.

Mitä enemmän itse asiaa ajattelen, niin sitä vähemmän tuo 3 lasta, 3 isää -asetelma häiritsee. Tiedänhän itse tilanteeni ja taustani. Jos keksisimme ratkaisun muutamiin käytännön ongelmiin, niin mikä estäis yrittämästä. Onnistumisestahan ei tiedä, mutta voi ainakin sanoa, että on yritetty

 

[Mosh]

Ei lasta kannata jättää tekemättä sen takia, että pelkää mitä muut mahtavat ajatella. Tärkeintä on se, mitä itse ajattelee. Jos kuitenkin haluat ulkopuolisen mielipiteen, niin minusta aloittaja kuulostaa fiksulta tapaukselta, ei miltään horolta, jos sallitte ilmaisun.

Onnea vauvapuuhiin, jos siihen ratkaisuun päädytte!