3 v tyttö ei halua käydä satujumpassa

[kiukkuinen äiti]

Tänään ärsyynnyin tosissani 3 v tyttööni, joka ei halua käydä jumpassa. Kuvittelin sen olevan lapselle kiva leikki- ja liikkumistuokio muiden lasten seurassa, mutta kukkua kanssa. Ensinnäkin tyttö vaatii äidin mukaan jumppasaliin ja tänään istui vieressäni koko tunnin, eikä mennyt kertaakaan mukaan hyppimään. Sitten kotona olisi taas hyppinyt vaikka koko illan, mutten vihastuksissani antanut.

Tiedän, että tämä on itsekästä, mutta etukäteen kuvittelin saavani hetken hengähdystauon. Olisin lukenut lehteä jumpan ajan. Normaalisti ollaan kotona tytön ja 1 v pikkuveljen kanssa. Tyttö käy lisäksi 2 kertaa viikossa kerhossa (2 tuntia kerrallaan). Kerhossa on sujunut paremmin, vaikka välillä sinne menokin takkuili. Leikkipuistoissa käydään muina päivinä ja siellä tyttö välillä ujostelee muita lapsia ja välillä leikkiin heidän kanssaan ihan innoissaan.

Tiedän, etten saisi olla lapselle vihainen, mutten voi sille mitään, että raivostuttaa, kun tyttö on tuollainen äidin helmassa pillittäjä. Miten te menettelette takertuvien lasten kanssa? Sen ainakin otin opikseni, että ensi keväänä en ilmoita tyttöä mihinkään aktiviteettiin. Sen sijaan lähden itse johonkin jumppa/tanssiryhmään.

 

[Gloria]

Äh, äkkiä se siellä tottuu olemaan. Viet vaan sitkeesti.

 

[Sheepy]

Takertuvan lapsen kanssa edetään hänen omaan tahtiinsa. Ei pakoteta eikä rankaista siitä jos ei halua mennä. Sinuna veisin lapsen jatkossakin satujumppaan, kyllä hän varmasti tottuu pikkuhiljaa.

 

[juuei]

heh. Kuin minun 3-vee muskarissa. Tänään sai luvan olla viimeinen kerta. Puoli vuotta on "juotu tervaa" , nyt loppui minunkin kärsivällisyyteni.

:headwall:

 

[kiukkuinen äiti]

Ei ole tottunut vielä 2,5 kuukauden jälkeen. Pahemmaksi vaan on mennyt.

 

[Kylkiluu]

Kuulostaa samantyyppiseltä persoonalta kuin mun 2v9kk ikäinen tyttöni. Herkkä ja vähän ujo lapsi jonka voisin hyvin kuvitella käyttäytyvän noin tuollaisessa tilanteessa... Mä varmaankin odottaisin vuoden ja palaisin sitten asiaan.

 

[?]

Minkä ihmeen takia 3vuotiaalla täytyy olla harrastuksia?

 

[pietu-]

Jospa jumppa vain ei ole tyttären oma juttu. Kerho kuitenkin maistuu. Entä jos valitset jumpan sijaan jonkun toisen jutun, kerhomaisemman tms. Muutoin yhdyn Jimidan kommenttiin =)

 

[jumppatäti]

meillä on jumpassa sellainen käytäntö etteivät vanhemmat saa jäädä katsomaan jumppaa/norkoilemaan ovelle kuin pari ensimmäistä kertaa. lapset juoksevat vähän väliä vanhempiensa luokse jos vanhemmat ovat saatavilla. jos vanhempi haluaa jäädä seuraamaan parin ensimmäisen kerran jälkeenkin se on sallittua, mutta tällöin myös vanhemman on osallistuttava jumppaan.
ohjaajankin kannalta on todella ikävää kun puolet ryhmästä istuu vanhemman sylissä kun tänään ei huvita jumpata, tai juoksee vähän väliä vanehmman luokse kertomaan jotakin.
lapset lähtevät kyllä rohkeasti mukaan jumppaamaan kun vanhemmat häipyvät näköpiiristä.

 

[kiukkuinen äiti]

Minkä ihmeen takia 3vuotiaalla täytyy olla harrastuksia?

Pääasiassa ollaan vain kotona oman perheen kesken, joten ajattelin satujumpan tuovan mukavaa vaihtelua arkeen. En tietenkään veisi jumppaan noin pientä, jos olisi hoidossa kodin ulkopuolella.

 

[yö]

Tänään ärsyynnyin tosissani 3 v tyttööni, joka ei halua käydä jumpassa. Kuvittelin sen olevan lapselle kiva leikki- ja liikkumistuokio muiden lasten seurassa, mutta kukkua kanssa. Ensinnäkin tyttö vaatii äidin mukaan jumppasaliin ja tänään istui vieressäni koko tunnin, eikä mennyt kertaakaan mukaan hyppimään. Sitten kotona olisi taas hyppinyt vaikka koko illan, mutten vihastuksissani antanut.

Tiedän, että tämä on itsekästä, mutta etukäteen kuvittelin saavani hetken hengähdystauon. Olisin lukenut lehteä jumpan ajan. Normaalisti ollaan kotona tytön ja 1 v pikkuveljen kanssa. Tyttö käy lisäksi 2 kertaa viikossa kerhossa (2 tuntia kerrallaan). Kerhossa on sujunut paremmin, vaikka välillä sinne menokin takkuili. Leikkipuistoissa käydään muina päivinä ja siellä tyttö välillä ujostelee muita lapsia ja välillä leikkiin heidän kanssaan ihan innoissaan.

Tiedän, etten saisi olla lapselle vihainen, mutten voi sille mitään, että raivostuttaa, kun tyttö on tuollainen äidin helmassa pillittäjä. Miten te menettelette takertuvien lasten kanssa? Sen ainakin otin opikseni, että ensi keväänä en ilmoita tyttöä mihinkään aktiviteettiin. Sen sijaan lähden itse johonkin jumppa/tanssiryhmään.

Jospa aloittaisit lapsellesi harrastukse vasta sitte, kun hän itse haluaa ja tietää mikä on hänelle sopivaa. Palkkaa niillä harraste rahoilla lapsille hoitaja ja mene vaikka kirjastoon lukemaan tai lenkille. Ehkä et sitten raivostu noin pienistä. Ehkä noin pieni ei jaksa olla kovin monta kertaa viikossa ohjatussa toiminnassa, vaan haluaa olla kotona.

 

[kiukkuinen äiti]

meillä on jumpassa sellainen käytäntö etteivät vanhemmat saa jäädä katsomaan jumppaa/norkoilemaan ovelle kuin pari ensimmäistä kertaa. lapset juoksevat vähän väliä vanhempiensa luokse jos vanhemmat ovat saatavilla. jos vanhempi haluaa jäädä seuraamaan parin ensimmäisen kerran jälkeenkin se on sallittua, mutta tällöin myös vanhemman on osallistuttava jumppaan.
ohjaajankin kannalta on todella ikävää kun puolet ryhmästä istuu vanhemman sylissä kun tänään ei huvita jumpata, tai juoksee vähän väliä vanehmman luokse kertomaan jotakin.
lapset lähtevät kyllä rohkeasti mukaan jumppaamaan kun vanhemmat häipyvät näköpiiristä.

Kiitos vinkistä. Ensi kerralla menen sitten itsekin mukaan jumppaamaan, mikäli ohjaajat suostuvat. Tässäkään jumpparyhmässä ei saisi olla vanhempia seuraamassa, mutta kun mukana on muutama itkijä, niin vaihtoehtoja ei ole. Meitä taitaa olla 3-4 vanhempaa, jotka istuvat salin reunalla.

 

[matilda06]

Minkä ihmeen takia 3vuotiaalla täytyy olla harrastuksia?

samaa mietin, ehtiihän sitä

 

[vieras2]

Olen itse vetänyt satujumppaa kauan sitten mutta ainakin siihen maailman aikaan kyllä huomasi eron kolmi- ja nelivuotiaiden välillä. Jumppa oli tarkoitettu 4-6 -vuotiaille, mutta pari kertaa otettiin kolmevuotias mukaan äidin pyynnöstä. Toinen oli vanhemman sisaruksen kanssa ja viihtyi ihan hyvin, toinen oli tosi arka, itki äidin perään ja halusi usein syliin lohdutettavaksi. Eli ei hyvä tilanne kenenkään kannalta. Aika pian sitten äiti totesikin, että kokeillaan uudestaan vuoden päästä, ja sitten sujuikin kaikki tosi reippaasti.

*avaa sateenvarjon* Minusta alle kolmevuotiaalla ei tarvi olla omia harrastuksia, vaikka olisi kotonakin. Kyllä niitä kavereita ehtii saada vielä myöhemminkin. Ja onhan sitten äiti-lapsi -jumpat, muskarit ja leikkipuistot, joissa niitä sosiaalisia suhteita voi harjoitella turvallisesti yhdessä vanhemman kanssa.

 

[.]

Kaikki lapset eivät vain aina innostu, vaikka hyvää tarkoittava vanhempi kuinka kuvittelisi. Anna lapsen toimia tällaisissa "ylimääräisissä kivoissa" niin kuin itseä kiinnostaa, siis luovuta suosiolla ja koita löytää jotakin, joka lasta itseään oikeasti huvittaa.

On vähän tympeää seurata muskareissa, kun jotkut lapset vain hömöttävät seinustalla.

Ei ne lapset aina toimi niin kuin toivoisi, se on vaan nieltävä.

 

[Tyssy]

Olisko tytöllä jotain kaveria, jonka kanssa mennä? Jos ei oikein yksin uskalla mennä mukaan outoon porukkaan.

 

[ansku]

Tosiaankin on iso ero 3-vuotiaiden ja 4-vuotiaiden välillä. Mitäs jos kokeilette uudelleen vuoden päästä? Kuulostaa siltä, ettei lapsi ehkä vielä ole valmis tuollaisiin harrastuksiin.

 

[ananas]

meillä on samanlainen kolmevuotias. Mutta minä en ainakaan ärsyynny siitä yhtään. Sillä minä olen ollut pienenä aivan samanlainen, ja minusta kasvoi avoin, sosiaalinen, maailmankansalainen. Vasta joskus eka-tokaluokkalaisena suostuin jäämään johonkin yksin. Muuten itkin vain koko ajan kerhotädin/muskaritädin jne sylissä. Joskus on vaan luonteeltaan sellaisia jotka kaipaavat äidin läheisyyttä ja syliä enemmän, vaikka liikkuvatkin paljon omassa tutussa ympäristössä, kotona. Kaikki eivät ole villejä, super avoimia exroverttejä oudoissa paikoissa. Suodaan se heille!

 

[kiukkuinen äiti]

Tytöllä ei ole tässä lähellä sellaista kaveria, jota voisi pyytää mukaan jumppaan. Kerholasten äitejä en vielä tunne.

Vuoden päästä tyttö aloittaa päiväkodin, kun minun on palattava töihin, joten iltaharrastukset saavat jäädä kokonaan. Ehkäpä sitten 6-7 vuotiaana voidaan yrittää uudestaan.

 

[Timangi-]

No jösses soikoon! Tyttö on VASTA 3v! Ja sanot äidin helmassa pillittäjäksi? Niin pitää vielä ollakin.
Ei tahtonut meidänkään tyttö 3veenä satujumppaan, käytiin kerran koittamassa, muttei uskaltanut mennä mukaan, joten jätettiin väliin. Nyt meillä on hurjan reipas ja sosiaalinen 5v.

 

[Otsoemo]

onpa mukava kuulla teidän vanhempienne ajatuksia asiasta, itteki vedän kerhoja eri-ikäisille lapsille...

minäkin neuvoisin kokeilemaan uudestaan ensi vuonna. tosiaan toi yks vuos voi tehä jo paljon. antaa lasten kasvaa rauhassa.

 

[-k]

Meillä tökkii tuollaisiin meneminen vielä 5-vuotiaanakin

 

[Dr Vanilja]

Miksi sen ikäisen pitäisi käydä jumpassa (paitsi siis tietty tuo sun oman ajan tarve). Mutta varsinkin jos on jo päivät hoidossa, niin tuskin lapsi tarvii mitään iltaisin. Mä en pakottaisi (siis tietty muutaman kerran kannattaa yrittää, mutta jos ei innostu, niin en pakottaisi).

 

[en ymmärrä]

Mikä pakko sinne jumppaan on mennä jos lapsi ei halua??? Oma lapseni käy tanssitunneilla ja siellä olen nähnyt pari tapausta, kun vanhemmat suorastaan väkisin kantaa lapsen sinne tanssisaliin vaikka lapsi itkee ettei halua.

 

[kiukkuinen äiti]

Mikä pakko sinne jumppaan on mennä jos lapsi ei halua??? Oma lapseni käy tanssitunneilla ja siellä olen nähnyt pari tapausta, kun vanhemmat suorastaan väkisin kantaa lapsen sinne tanssisaliin vaikka lapsi itkee ettei halua.

Se tässä ärsyttää, kun jumppa piti maksaa etukäteen koko syyslukukaudeksi. Olisi ollut paljon järkevämpi systeemi, jos olisi saanut ensin kokeilla kerran tai pari, miten lähtee sujumaan. Oltaisiin siinä tapauksessa jääty heti suosiolla pois jatkosta.