3 vee ikävöi kaikkia, mikä avuksi?

[rouvaliini]

Eli meidän neitonen pian 4 v ikävöi aina ja kaikkia. Jos joku lähtee johonkin tulee itku ja ikävä. Tänä aamunakin kun isi lähti töihin tuli ikävä heti kun ovi meni kiinni. Tämä äiti alkaa jo kyllästyä tähän jatkuvaan ikävöimiseen. Kukaan ei vois meille koskaan tulla eikä kukaan lähtee pois kotoo kun ipanalle tulee ikävä. Ehkä tää on vaan ohi menevä kausi, mut tätä onjatkunu jo ihan tarpeeks. sais mennä jo ohi jos on mennäkseen. Ei jaksas sitä ikävöintiä kuunnella enää...

 

[Miuski]

Tietty jos ihan kaikkia ikävöi, niin varmaan hankala juttu. Mutta isin ikävään voisi koittaa sellaista, että laittaa isin kuvan vaikka jääkaapin oveen ja sitä voisi sit halia silloin, kun isiä tulee ikävä. Meillä esikoinen ikävöi yhdessä vaiheessa mua ja miestä päiväkodissa ja toi kuva toi avun. Ja tietty iltaisin oli paljon syliä ja halia..

 

[Kukkanen2]

Ei siinä oikein muu auta kun kärsivällisyys.

 

[rouvaliini]

Tietty jos ihan kaikkia ikävöi, niin varmaan hankala juttu. Mutta isin ikävään voisi koittaa sellaista, että laittaa isin kuvan vaikka jääkaapin oveen ja sitä voisi sit halia silloin, kun isiä tulee ikävä. Meillä esikoinen ikävöi yhdessä vaiheessa mua ja miestä päiväkodissa ja toi kuva toi avun. Ja tietty iltaisin oli paljon syliä ja halia..

Tuo isi oli nyt vaan esimerkki. Ipana ikävöi ihan kaikkia; mummia, ukkia, setää, enoa, serkkuja... Hyvä ettei eidän vihkipappiaki kun kesällä kävi kylässä ennen häitä

 

[vieras]

Meillä sama homma. Samanikäinen tyttö ja tuota ikävöintiä on jatkunut jo kauan. Enää ei isin töihin menosta itke, mutta monesta muusta ikävästä kylläkin.

Kun menen kouluun illalla niin hän itkee täällä kotona vähän väliä kun on äitiä ikävä. Jos mummi ja pappa käy täällä niin itkee kun lähtevät kotiin. Jos ollaan mummolassa niin alkaa itkemään jo siinä vaiheessa kun aletaan laukkuja keräillä. Ja heippaa ei saa sanoa missään nimessä, muutan itkee niin että tulee oksennus. Viimeksi huijattiin kotiinlähdön kanssa eli vietiin laukut salassa autoon ja sanottiin että lähdetään käymään ajelulla. Tultiin kotiin ja tyttö ei kummastellut ollenkaan!
Kerran itki 2pv mummolareissun jälkeen. Vähän väliä aloitti aina uudestaan "haluu mummolaan, haluu mummolaan" höpötyksen.

Toisaalta ärsyttää, mutta toisaalta olen ajatellut että onhan se hyvä asia että lapsella on niin tärkeitä ihmisiä että hänellä on ikävä. Olen lapselle selittänyt että se on hyvä asia jos sulla on ikävä. Että sillon tietää että sulla on tärkeitä ihmisiä ajatuksissa. Mutta olen myös puhunut että välttämättä ei kannata aina itkeä sitä ikävää. Että joskus ikävä voi olla niin iso että ihan itkettää, mutta pienen ikävän takia ei kannata itkeä.

En tiedä mikä auttaisi, aika varmaan. On meillä vähentynyt huomattavasti esim. viime keväästä. Ei muuta kuin jaksamista!

 

[Nytkyn]

Meillä pojan on pakko saada sanoa heipat eteisessä ennenkuin kukaan lähtee, muuten avaa oven ja juoksee perään...välillä turhauttavaa, mutta saattaa olla se pojalla mielessä kun vauvaa odotan että äiti ei ehkä nyt tulekaan heti takaisin, esim. jos osastolle joutuisin ja kun lähden synnyttämään

 

[rouvaliini]

Meillä sama homma. Samanikäinen tyttö ja tuota ikävöintiä on jatkunut jo kauan. Enää ei isin töihin menosta itke, mutta monesta muusta ikävästä kylläkin.

Kun menen kouluun illalla niin hän itkee täällä kotona vähän väliä kun on äitiä ikävä. Jos mummi ja pappa käy täällä niin itkee kun lähtevät kotiin. Jos ollaan mummolassa niin alkaa itkemään jo siinä vaiheessa kun aletaan laukkuja keräillä. Ja heippaa ei saa sanoa missään nimessä, muutan itkee niin että tulee oksennus. Viimeksi huijattiin kotiinlähdön kanssa eli vietiin laukut salassa autoon ja sanottiin että lähdetään käymään ajelulla. Tultiin kotiin ja tyttö ei kummastellut ollenkaan!
Kerran itki 2pv mummolareissun jälkeen. Vähän väliä aloitti aina uudestaan "haluu mummolaan, haluu mummolaan" höpötyksen.

Toisaalta ärsyttää, mutta toisaalta olen ajatellut että onhan se hyvä asia että lapsella on niin tärkeitä ihmisiä että hänellä on ikävä. Olen lapselle selittänyt että se on hyvä asia jos sulla on ikävä. Että sillon tietää että sulla on tärkeitä ihmisiä ajatuksissa. Mutta olen myös puhunut että välttämättä ei kannata aina itkeä sitä ikävää. Että joskus ikävä voi olla niin iso että ihan itkettää, mutta pienen ikävän takia ei kannata itkeä.

En tiedä mikä auttaisi, aika varmaan. On meillä vähentynyt huomattavasti esim. viime keväästä. Ei muuta kuin jaksamista!

Kiva kuulla et on muitakin. Nuo mummi ja ukksi on sellasia ettei tytön tarvii edes nähdä niitä kun saattaa yhtäkkiä alkaa itkemään ja kun kysyy mikä on, niin ikävähän se. Eli saattaa vaikka kesken leikkien päästä itku.

 

[Miuski]

Tietty jos ihan kaikkia ikävöi, niin varmaan hankala juttu. Mutta isin ikävään voisi koittaa sellaista, että laittaa isin kuvan vaikka jääkaapin oveen ja sitä voisi sit halia silloin, kun isiä tulee ikävä. Meillä esikoinen ikävöi yhdessä vaiheessa mua ja miestä päiväkodissa ja toi kuva toi avun. Ja tietty iltaisin oli paljon syliä ja halia..

Tuo isi oli nyt vaan esimerkki. Ipana ikävöi ihan kaikkia; mummia, ukkia, setää, enoa, serkkuja... Hyvä ettei eidän vihkipappiaki kun kesällä kävi kylässä ennen häitä

No voishan noista mummeista yms. olla kanssa kuvat helposti vaikka jossain pienessä albumissa, mistä lapsi voisi niitä katsella. Nyt tuli mieleen, että jos ihan oikeasti vihkipappejakin alkaa "ikävöimään" niin voisiko alkaa nimeämään ikävöintiä uudestaan.. Eli sanoisiko lapselle, että "niin nyt sua harmittaa, kun mummi on lähdössä pois" eikä käyttäisi enää sanaa ikävä... En tiedä olisiko mitään apua tuosta, mutta tuli vaan mieleen

 

[rouvaliini]

Tietty jos ihan kaikkia ikävöi, niin varmaan hankala juttu. Mutta isin ikävään voisi koittaa sellaista, että laittaa isin kuvan vaikka jääkaapin oveen ja sitä voisi sit halia silloin, kun isiä tulee ikävä. Meillä esikoinen ikävöi yhdessä vaiheessa mua ja miestä päiväkodissa ja toi kuva toi avun. Ja tietty iltaisin oli paljon syliä ja halia..

Tuo isi oli nyt vaan esimerkki. Ipana ikävöi ihan kaikkia; mummia, ukkia, setää, enoa, serkkuja... Hyvä ettei eidän vihkipappiaki kun kesällä kävi kylässä ennen häitä

No voishan noista mummeista yms. olla kanssa kuvat helposti vaikka jossain pienessä albumissa, mistä lapsi voisi niitä katsella. Nyt tuli mieleen, että jos ihan oikeasti vihkipappejakin alkaa "ikävöimään" niin voisiko alkaa nimeämään ikävöintiä uudestaan.. Eli sanoisiko lapselle, että "niin nyt sua harmittaa, kun mummi on lähdössä pois" eikä käyttäisi enää sanaa ikävä... En tiedä olisiko mitään apua tuosta, mutta tuli vaan mieleen

Ei se nyt ihan oikeesti sitä vihkipappia ikävöiny, se oli vähän kärjistetysti sanottu kun tuntuu et ikävöi ihan kaikkia. Mut kyllä se ikävä sukulaisissa pysyy kuitenkin.

 

[Ruttojuuri]

Tietty jos ihan kaikkia ikävöi, niin varmaan hankala juttu. Mutta isin ikävään voisi koittaa sellaista, että laittaa isin kuvan vaikka jääkaapin oveen ja sitä voisi sit halia silloin, kun isiä tulee ikävä. Meillä esikoinen ikävöi yhdessä vaiheessa mua ja miestä päiväkodissa ja toi kuva toi avun. Ja tietty iltaisin oli paljon syliä ja halia..

Tuo isi oli nyt vaan esimerkki. Ipana ikävöi ihan kaikkia; mummia, ukkia, setää, enoa, serkkuja... Hyvä ettei eidän vihkipappiaki kun kesällä kävi kylässä ennen häitä

Samanlaista meillä esikon kanssa. Itkee aina ja kaikkia. Ikää nyt 8 vuotta. Ja on ollut aina samanlainen. Olen käskenyt itkeä sitten mieluummin yhdellä kertaa sen ikävän kunnolla pois ja jatkamaan sitten leikkejä. Kun on meinannut mennä koko päiväiseksi märehtimiseksi tuo ikväöinti. Nykyään menee huoneeseensa ja itkeä tihrustaa hetken. Sitten pyyhkii kyyneleet ja lähtee jatkamaan leikkejään.

 

[sama juttu]

Täällä myös, ja ikää pian 4v. Välillä on tosi rasittavaa, kun hokee että äitiii, mulla on ikävä sitääää....
Eiköhän tuo ohi mene.. toivottavasti.