Hae Anna.fi-sivustolta

3-vuotiaan hysteeriset itkukohtaukset

Viestiketju osiossa 'Kasvatus' , käynnistäjänä Sella., 29.08.2010.

  1. Sella. Vierailija

    Meillä on muodostunut ongelmaksi pian kolme vuotta täyttävän pojan itkukohtaukset. Hän huutaa hysteerisenä äitiä ja potkii, mutta jos yrittää ottaa syliin, hän vain huutaa enemmän. Lopulta hän pomppii ylös alas kirkuen äitiä eikä mikään auta. Kohtaukset kestävät noin 20 minuuttia ja loppuvat siihen, että poika lopulta kiipeää syliin ja rauhottuu. Usein hänellä on myös pissahätä ja saa sen sanotuksi vasta rauhoituttuaan.

    Aluksi kohtauksia oli vain yöllä, mutta tänään hän sai niitä jo kolme, joista ensimmäisen aivan hereillä. Hän oli kyllä väsynyt, mutta suuttui jostakin kun asiat eivät menneet hänen toiveidensa mukaan ja aloitti samanlaisen ravoamisen, kuin yölläkin.

    Kyse ei ole kauhukohtauksesta, sillä sellainenkin hänellä on joskus ollut. Kauhukohtauksen hän sai kun oli ollut todella vilkas päivä, mutta nyt nämä huutokohtaukset ovat todella yleisiä. Olen ollut lomalla ja kaiket päivät pojan kanssa ja koko ajan pahenemaan päin. Alan jo olla epätoivoinen. Poika luopui noin kolme viikkoa sitten tutista ja tarkemmin ajateltuna luulen, että nämä ovat alkaneet niihin aikoihin.

    Olen aivan alussa raskaana ja pinna on ollut kireällä. Ajattelin ensin, että tämä johtuu siitä, että olen herkemmin hermostunut pojalle ja komentanut lujasti, mutta hellempi kasvatustapakaan ei ole muuttanut asiaa. Hän on ollut todella kiinni minussa ja olen yrittänyt pitää sylissä ja helliä päivisin niin paljon kuin mahdollista. Mikään ei kuitenkaan tunnu helpottavan. Tilanne pahenee vain. Ensi viikolla pitäisi palata töihin ja tarhaan, mikä tuntuu tällä hetkellä aivan toivottomalta.

    Onko kenelläkään vatsaavia kokemuksia tai vinkkejä, kuinka poikaa voisi rauhoittaa ja näitä kohtauksia vähentää?
     
  2. Kuulostaa vapaan kasvatuksen tuotteelta. Tuollaisia niistä siis tulee jos ei ymmärrä asettaa rajoja :(

    Kokemusta on sukulaislapsista, jotka vapaan kasvatuksen tuotteita (3 lasta) ja joita ei ole komenneltu tai kasvatettu yhtään vaan on annettu tehdä mitä lystäävät. Saavat kaikenlaisia kohtauksia päivittäin kun eivät saa huomiota.
     
  3. Sanna Vierailija

    Poikamme sai samoin hillittömiä itkukohtauksia iltaisin ja vaikka meillä ei lyömistä harrastettu, niin mieheni antoi pikku läpäyksen pyllylle, ei pahalla, mutta sen verran, että poika aivankuin "heräsi" ja rauhoittui. En osaa selittää miksi, mutta kokeile. Voimia itsellesi uuden raskauden alussa.
     
  4. maalaisjärki Vierailija

    Eiköhän nuo ole ihan tavallisia uhmakohtauksia? Että haluaa äidin syliin muttei haluakaan tms. Kyllä meidän pojalla oli juuri tuollaista uhmaiässä, kohtaus saattoi alkaa ihan mistä vaan ja kesto sen 20-30 min. Ei auttanut mikään rauhoittelu, piti vaan odottaa että meni ohi. Joskus hyvin harvoin onnistui harhautus heti alkussa, eli mielenkiinto toisaalle, mutta yleensä ei. Pidä huoli että syö ja nukkuu tarpeeksi usein ja paljon.

    Tietysti sinä äitinä huomaat jos jokin on oikeasti vialla, jos kohaukset tuntuvat suhteettomilta tms. epätavallisilta voithan kysyä neuvolassa.
     
  5. Jx Aktiivinen jäsen

    liittynyt:
    03.07.2006
    Viestejä:
    21 054
    Saadut tykkäykset:
    17
    Kuulostaa niin tutulta tuo alkuperäisen juttu. Taitaa olla aika yleistä tuo.

    Meillä näitä saman tyylisiä tapahtui yöllä.
     
    Last edited: 08.09.2010
  6. kirsikkasuu Vierailija

    Kiukku/raivokohtaus, aikaa myöten selvenee tarviiko siihen hoitoa. Eihän se normaalia ole kuitenkaan.
     
  7. kirsikkasuu Vierailija

    Niin, yleistä tuo ei ole eli ei kaikki lapset saa raivokohtauksia. Enempää en sano.
    Onko huutajan muutoinkin vaikea ilmaista itseään? Yleensähän kiukunpurkaukauksiin, normaaleihin, syy on selvillä eli harmistuminen jostain.
     
  8. kirsikkasuu Vierailija

    Joku rohkeni sanoa tuolla että vapaa kasvatus on yksi syy, niinpä rohkenen tukea sitä ajatusta.
    Lapsille täytyy asettaa rajoja jo pienestä pitäen, silloin myös saavat viestin että heidät huomioidaan oikealla tavalla. Vapaa kasvatus on täydellistälapsen laiminlyöntiä ja siitä on ikäviä seurauksia.
     
  9. häh? Vierailija

    Onko lapsen puheen kehitys viivästynyttä? Jos hän ei osaa tuon ikäisenäkään ilmaista itseään sanallisesti, niin totta kai se raivostuttaa. Puheterapiaan ja korostunutta vuorovaikutusta tarvitaan.

    Jos osaa puhua, niin kysy lapselta miksi hän raivoaa.
     
  10. Normaalia on Vierailija

    Omasta mielestäni nuo kiukkukohtaukset ovat siinä kolmen vuoden ikäsillä ihan normaalia. Syynä voi toki olla vapaa kasvatus tai puheen kehityksen viivästyminen ym. Mutta kyllä ihan "normaalistikin" kasvatetuilla lapsilla tuota esiintyy. Lapset vaan ovat erilaisia, ja reagoivat eri talvalla asioihin.

    Meillä ei ole kannatettu vapaata kasvatusta. Rajoja on asetettu pienestä pitäen, mutta myös rakkautta, hellyttelyä ja hupsuttelua myös kannatetaan. Rajat kuuluvat niihin tärkeisiin asioihin, toista ei kiusata, se ruoka syödään (tai ainakin maistetaan), mitä on tarjolla, nukkumaan mennään kun on sen aika jne. Puhe on tullut normaalisit, jos ei jopa hieman ajoissakin.

    Ensimmäisellä lapsellamme ei noita kiukkukohtauksia ollut, kiukkua ja uhmaa kylläkin. Toisella lapsella tuli kolmen ja neljän välillä noita kiukkukohtauksia aina silloin tällöin. Meillä suurin syy oli väsymys, esim. päviäkotipäivän jälkeen. Sitä ei pystynyt millään omalla teolla estämään. Syy oli vaikka sinisessä taivaassa jos niikseen tuli ja lapsi sai siitä n. 15 min itkukohtauksen aikaiseksi.

    Se miten me toimittiin, niin annettiin lapsen huutaa. Pyrittiin ottamaan syliin, mutta yleensä meinasi mennä hysteeriseksi. Jos ei antanut ottaa syliin, oltiin vaan vieressä ja pidettiin huolta, ettei mitään sattunut. Kun kohtaus meni ohi, otettiin syliin ja yritettiin jutella asiasta. Mistä se tuli jne. Yleensä me puettiin lapselle tunteita sanoiksi. "Väsyttikö sinua noin paljon?" "Kiukuttiko sinua se ja se asia?" jne.

    Joku kehoitti kysymään lapselta, missä vika. Ei ainakaan meillä vielä 3-4 vuotias osannut sanoa, mistä kaikki paha olo tuli. Edes jälkeenpäin hän ei osannut nimetä mikä raivostutti, saati sitten ennen kohtausta. Lapsilla on erilaisia temperamenttejä, ja joillakin tunteen hallinnan oppiminen on vaikeampaa kuin toisten. Samoin omien tunteiden tunnistaminen ei aina ole helppoa lapselle. Eihän sitä osaa edes useat aikuisetkaan, joten on kyllä liian paljon vaadittu 3 vuotiaalta.

    Ainoan neuvon, minkä osaan antaa, on se, että älä ala pelkäämään kohtauksia. Pidä silti lapsellesi rajat, vaikka tietäisit, että se aiheuttaa kiukkukohtauksen. Jos kohtaus tulee julkisilla paikoilla, anna tulla. Ei haittaa, etkä ole huono äiti. Ole lapsesi tukena kohtauksen aikana, ja jatkakaa sitten kohtauksen helpotuttua eteenpäin.

    Itse ihailen eniten niitä äitejä, jotka esim. kaupassa antavat lapsen saada mieluummin kiukkukohtauksen kun että antavat periksi ja ostavat sen tikkarin, auton ym. Se on juuri sitä rajojen opettelua, joillekin lapsille se on vaikeampaa, jotkut käyttäytyvät tilanteessa nätimmin.

    Tsemppiä!
     
  11. sinikka .. Vierailija

    Ei terve, normaali lapsi itse hysteerisesti, siihen on pakko olla jokin syys. Yksi syy on se ettei lapselle ole asetettu rajoja, kaikki on sallittu. Myös lapsen käytöksen kontrollia tulee opettaa jo ihan pienestä eli esim. kaupassa, liiknenevälineissä tai muissa ei alpsen tule antaa häiriköidä ja huutaa, potkia vieraita ihmisiä jne.
    Monen pikkulapsen vanhemmat ovat jo kai toisessa polvessa itse niitä vapaasti kasvatettuja joten ovat itse käyttäytyeet juuri samalla tapaa.
    Jos lapsella on jokin kommunikatiivinen ongelma, se täytyy myös selvittää. Lapselta täytyy kysyä mikä vaivaa ja jos osaa puhua kyllähän siihen vastauksen saa.
    Nykyään täytyy lomillakin ottaa huomioon onko joku hotelli lapsiystävällinen vai ei eli voi ajatellakaan aikuisena mennä lapsia täynnä olevaan majapaikkaan ja siten pilata lomaansa.
     
  12. Aah, mutta eikö se pienestä pitäen opetteleminen ole aloitettava jostakin. Sinulla on esim. lääkäriaika varattuna, ja seuraava vapaa aika on seuraavalla viikolla (tai päivystys illalla ehkä). Lapsi on myös kipeänä ja ne lääkkeet on saatava, mieluummin heti. Olet bussissa ja lapsi vaan alkaa huutamaan ja kiukkuamaan jännitystään, niin mitä teet? Jäät pois bussista ja menet kotiin? Eikö se juuri viestitä lapselle, että kun hän huutaa, niin pääsee kotiin. Ei tarvitsekaan mennä sinne ehkä "pelottavaan" lääkäriin.

    Eli valitettavasti niiden lastenkin on OPITTAVA käyttäytymään julkisilla paikoilla. Ja sitä ei saavuteta kuin olemalla julkisilla paikoilla. Joskus siis niitä "epämukavia" tilanteita vaan tulee ja ympäristön on ne kestettävä, jotta se kyseinen lapsi sitten isompana (kun hänen ikänsä puolesta häneltä voi sitä odottaa) OSAA jo käyttäytyä kunnolla.

    Mutta tietysti myös on olemassa vanhempia, jotka eivät opeta näillä julkisilla paikoilla kunnon käyttäytymistä vaan antavat kerta toisensa jälkeen häiriköidä ympäristöään. Se on sitten eri juttu
     
  13. Positiivinen puoli Vierailija

    Tämä nyt menee vähän sivuraiteelle mutta sanonpahan kumminkin. Kyllä sillä kaupassa raivoamisellakin voi olla kasvattava vaikutus. Oma uhmaikäiseni seurasi kerran vierestä kun samanikäinen sai kaupassa huutopotkuraivaria. Kysyin lapseltani että miltäs näyttää onko kiva katsella ja kuunnella? Ei kuulemma ollut ja näytti myös tuntevan jonkinlaista myötähäpeää. Raivarit tulivat sen jälkeen kotona jos tulivat.
     
  14. jaksamista Vierailija

    Aika tavallisia juttuja.
    Teilläkin vain on ehkä hiukan tunteikkaampi ja tempperementtisempi tapaus .
    Menee ohi ajan kanssa,
    Pysy läsnä, lohduta kun kohtaus on ohi ja juttele asiasta -käykää läpi päivän tapahtumia tms.
    Joku tapahtuma on ehkä jäänyt "kytemään" ja tulee raivarina ulos.
    Meillä se oli aiak usein
    -pakko maistaa jotain ruokaa tai oli toruttu vaikka ei ollut oma syy tms. epäreilua lapsen näkökulmasta juttu.
    puhamalla asiat usein selvisivät , mutta kohtaus on pakko ottaa vastaan , jotta pienelle tulee parempi olo.

    Nykyisin kun ei luojalle kiitos enää nujerreta tempperementtia selkäsaunalla...
     
  15. jaksamista Vierailija


    -- niin ja lisäys tosiaan , että tarkista tarvitaanko teillä lisää unta ???
    Meillä lisättiin reilu puoli tuntinen yöuniin niin se vähensi raivareita... :)
     
  16. mamma345 Vierailija

    aika rajua toimintaa teillä. Lapsi ei siis kykene hallitsemaan tunteitaan ja tarvitsee siihen apua. Ota syliin ja käytä Holding menetelmää, on kirjallisuudessa paljon tästä.

    onko niin, että on saanut tahtonsa läpi huutamalla? jos on niin kohtaukset tulevat vain jatkumaan. Mitään huomiota ei tulisi saada huutamalla

    sinuna olisin yhteydessä neuvolapsykologiin ei neuvolaan sieltä kun ei mitään apua saa. Psykologit tietävät parhaiten yleensä.

    millaisen mallin itse annat vihaisten tunteiden käsittelystä?




     
  17. tpi Vierailija

    Ne yölliset ainakin ovat kauhukohtauksia. Googlaa "night terror". Eivät ole vaarallisia tai harvinaisia.
     
  18. Vapaa kasvatus alas Vierailija

    Olen samaa mieltä.
    Olen nähnyt yhden samankaltaisen tapauksen eläessäni (ystävän työkaverin lapsi) ja tuo nainen kehui heidän kannattavan lapsensa vapaata kasvatusta, ja se kyllä näkyi ja kuului lapsen käytöksessä!
     
  19. Kokemus-K Vierailija

    Aina näissä keskusteluissa heitellään tuota "vapaata kasvatusta" mutta se on ihan oikeassa elämässä todella harvinainen, ja oli myös 70-luvulla. Vain hyvin harvat vanhemmat ovat oikeasti sitä mieltä että lapsi kasvatta itse itsensä ja ovat ihan ilman mitään käskyjä ja kieltoja (mikä oli vapaan kasvatuksen idea). Paljon suurempi puute on välittämisen ja aidon kontaktin puute lapseen. Ja se ei ole mitenkään riippuvainen siitä miten tiukasti tai löysästi lasta kasvatetaan.
     
  20. HTR Vierailija

    Voisiko selitys olla lapsen stressi?

    Meillä on rajoja ja rakkautta kuten molempien vanhempien lapsuudessakin on ollut. Miinus fyysinen kuritus.

    Itse olen tullut siihen päätelmään, että kolmevuotiaamme yhtäkkiä tapahtunut vastaava käytöksen muutos on tapahtunut stressin takia. Hoitopaikassa on toinen samanikäinn lapsi, joka käyttää fyysistä väkivaltaa ilmaistessaan itseään, koska ei vielä osaa suusanallisesti tuoda viestiään. Oma lapseni kokee lyömisen epäreiluna ja mitä ilmeisimmin stressaavana.

    Lapsi on puhunut aikaisin ja on osannut sanoittaa tunteensa aiemmin ja edelleenkin, mutta näiden hysteeristen kohtausten aikana mikään ei satu, eikä ole hätänä, ei halua kosketusta eikä rahoittelua, rauhoittua ei voi itse eikä omien sanojensa mukaan osaa. Itse olen koettanut pysyä rauhallisena ja olla lähellä, olla vastaanottavan näköinen ja mikä toimii vaihtelevasti, ottanut vesiväripensselin ja joko alkanut omaan käsivarteen tai lapsen luvalla häneen "maalata rauhoittumismaalia". Se on ollut jokin konkreettinen kohde keskittyä rauhoittumiseen. Vähättely ja lapsen reaktiolle nauraminen pahentavat tilannetta. Lapseni sanojen mukaan, pitäisi kuunnella ja kuunnella ja kuunnella.

    Lapsellani on myös muita stressin oireita, jotka tulevat vaihdellen, aiemmin niitä oli vaikea yhdistää stressiin. Esim. (aiemmin myös yökuiva lapsi) erittäin runsas ja tiheä virtsaaminen, yökastelu, peukalon imeminen (ei tuttia koskaan), ruokahaluttomuus/ahmiminen.

    Toivottavasti tästä on jollekin enemmän apua kuin näistä "sitä se vapaakasvatus teettää" kommenteista. Ap:n tilanne on toivon mukaan 7 vuodessa parantunut.:)
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti