U
uhma
Vieras
Miten olette toimineet lapsen kanssa, joka uhmaa siten, että tekee jotain tuhmaa (tällä hetkellä mm. yrittää sylkeä päälle, lyödä, potkin, heitellä tavaroita) ja NAURAA PÄÄLLE??? Aina puhutaan niistä raivareista, siitä että lapsi raivostuu, itkee ja on vihainen kun asiat ei mene mielen mukaan, mutta mitä tälläiselle uhmaamisen tyylille pitäisi tehdä? Olen kokeillut syliä (ei auta, lapsi liian iso, pystyy sylkemään ja puremaan) ja jäähyä. Jäähy menee siihen, että lapsi ravaa jäähyllä 0,5h ja sitten vasta ymmärtää yskän, pyytää välillä anteeksi, mutta sitten saattaa taas sylkäistä tms. Lopuksi aina kyllä ymmärtää, lopettaa ja pyytää anteeksi, kun en anna periksi. Ja tietty tiukkaa kieltoa, selittämistä, ohjaamista muualle... Ihan neuvoton olo. Kerhossa sanoi, että nyt ei ole vaihtoehtoja kun pitää tiukka linja yllä, ilmeisen haastava uhmaaja ollaan saatu. Varsinkin siirtymätilanteissa tätä touhua (ja esimerkiksi lastentarhanopettajat olleet seuraamassa tätä avoimella päiväkodilla, ja ihmetelleet lapsen totaalista muuttumista "riiviöksi", tsempanneet vaan jaksamaan). Kerhossa lapsi kuulemma empaattinen, sopuisa, kohtelias, ystävällinen ja iloinen, ei ikinä ollut minkäänlaista ongelmaa aikuisten tai lasten kanssa. Ainoa lohduttava fakta.
