3-vuotias ei halua lainkaan olla kotona :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "huolestunut"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
H

"huolestunut"

Vieras
Missäköhän vika?
Tyttö ei haluaisi ikinä lähteä päiväkodista pois, hävettää joka kerta kun haetaan ja juoksee karkuun/rupeaa itkemään kun joutuu syliin. Huutaa ettei halua kotiin, sama toistuu aina kun mummolasta tai muusta kyläpaikasta joudutaan lähtemään. Kotona kyselee viikonloppuisin aamusta alkaen että mihin mentäis, mennään johonkin. Jos tulee sellaisia päiviä ettei mihinkään oikein mennä, ne on kamalia. Lapsi ei kertakaikkiaan yhtään olisi kotona, ja viihtymisen edellytyksenä olisi se että ihan kokoajan oltaisiin lapsen kanssa tekemättä ruokaa, siivoamatta yms. Ei halua edes osallistua kotitöihin. Kotioloissa ei kyllä ole mitään moittimisen sijaa siinä mielessä että lapsella olisi huono olla, ja huonekin leluja täynnä jotka ei vaan kiinnosta.
 
Voisiko 3v 3kk näkyä jo adhd? Olen epäillyt että tytöllä olis jotain sen tyyppistä, keskittyy kuitenkin ihan hyvin leikkeihin ja palapeleihin joskus, mutta useimmiten vain pyörii hyörii ympäriinsä, aina on tylsää, ei ymmärrä mitä tarkoittaa hiljaa, todella kova puheääni! Mua itteäni ahdistaa kotona oleminen kun tuo likan meno on aina niin päämäärätöntä eikä viihdy kotona. Se jostain syystä riipasee joka kerta lujaa kun tyttö sanoo ettei halua tulla kotiin :(
 
Voisiko 3v 3kk näkyä jo adhd? Olen epäillyt että tytöllä olis jotain sen tyyppistä, keskittyy kuitenkin ihan hyvin leikkeihin ja palapeleihin joskus, mutta useimmiten vain pyörii hyörii ympäriinsä, aina on tylsää, ei ymmärrä mitä tarkoittaa hiljaa, todella kova puheääni! Mua itteäni ahdistaa kotona oleminen kun tuo likan meno on aina niin päämäärätöntä eikä viihdy kotona. Se jostain syystä riipasee joka kerta lujaa kun tyttö sanoo ettei halua tulla kotiin :(

Vähän kuulostaa että jonkinsortin keskittymishäiriö tai adhd tai sen tapaista. Kuulostaa myös siltä, että "maanisesti"haluaa olla sosiaalinen koko ajan.
Kyllä voi tuossa iässä näkyä adhd, jotkut vanhemmat tunnistavat jo vauvana että jotain häikkää on. Neurologille vaan tutkimuksiin, tosin eivät ilmeisesti mielellään tee diagnoosia alle 5v:nä. Mutta helpottaisihan se sinun oloasi, kun tietäisit mikä tytöllä on. Ja saisit ohjeita ja tukea miten hänen kanssaan kannattaisi olla. Ihan normaalilta tuo ei minusta kuulosta..
 
Mulle tulee sellainen olo aina että lapsella ei ole kotona tarpeeksi virikkeitä ja on täällä kuin vankilassa, mutta sehän ei ole totta, virikkeitä on paljon mutta ne eivät kiinnosta. Onko tässä miden mielestä aihetta huolestua?
 
Voisiko 3v 3kk näkyä jo adhd? Olen epäillyt että tytöllä olis jotain sen tyyppistä, keskittyy kuitenkin ihan hyvin leikkeihin ja palapeleihin joskus, mutta useimmiten vain pyörii hyörii ympäriinsä, aina on tylsää, ei ymmärrä mitä tarkoittaa hiljaa, todella kova puheääni! Mua itteäni ahdistaa kotona oleminen kun tuo likan meno on aina niin päämäärätöntä eikä viihdy kotona. Se jostain syystä riipasee joka kerta lujaa kun tyttö sanoo ettei halua tulla kotiin :(

En nyt ole mitään diagnoosia antamassa, mutta yksi adhd:n oireista on se, ettei osaa puhua hiljaa. Ei ymmärrä että häiritsee muita, vaikka hänelle sanoo siitä.
Tylsistyy siksi, että keskittyminen vaihtuu nopeasti asiasta toiseen, ei jaksa keskittyä koska ei kykene. Vika on siis aivoissa, se ei ole lapsesi syy. Kannattaisi perehtyä adhd:n oireisiin. Niistä helposti tunnistat, onko lapsellasi kenties se.
Tai jokin muu neurologinen vaiva.
 
Mulla on suoraan sanoen lapsen kanssa ongelmia, olen ainoa joka hänelle yrittää rajoja laittaa ja tämä tyttö tarvitseekin todella tiukat rajat. tuntuu ettei lapsi oikein pidä musta, sanoo välillä etten ole hänen äiti yms. ei tykkää halia mua. Olen itsekin melko etäinen lasta kohtaan, se on vaan mun luonteessa eikä johdu siitä etten lasta rakastaisi. Tuntuu että melkein kaikki aika menee taistellessa, lapsi ei oikeastaan koskaan pysy paikallaan jos ei ole jotain todella mielenkiintoista tekemistä, huutaa puhuessaan. Mutta eniten mua tosiaan ahdistaa tuo että tyttö ei halua kotona olla, mietin sitä vähän väliä ja ajattelen ettei hänellä ole hyvä olla meidän kanssa. :(
 
Mulla on suoraan sanoen lapsen kanssa ongelmia, olen ainoa joka hänelle yrittää rajoja laittaa ja tämä tyttö tarvitseekin todella tiukat rajat. tuntuu ettei lapsi oikein pidä musta, sanoo välillä etten ole hänen äiti yms. ei tykkää halia mua. Olen itsekin melko etäinen lasta kohtaan, se on vaan mun luonteessa eikä johdu siitä etten lasta rakastaisi. Tuntuu että melkein kaikki aika menee taistellessa, lapsi ei oikeastaan koskaan pysy paikallaan jos ei ole jotain todella mielenkiintoista tekemistä, huutaa puhuessaan. Mutta eniten mua tosiaan ahdistaa tuo että tyttö ei halua kotona olla, mietin sitä vähän väliä ja ajattelen ettei hänellä ole hyvä olla meidän kanssa. :(

Voi, otan osaa! Ehkä hän on kovin tempperamenttinen luonne? Tai sitten erityislapsi? Erityislasten kanssa voi olla TODELLA rankkaa. Rajoja tarvitaan, ja välillä erittäin tiukastikin, koska säännöt eivät mene jakeluun niin kuin ns. normilapselle. Näytä hänelle enemmän rakkauttasi, vaikka tuntuisi vaikealta. Moni lapsi kaipaa rakkaudenosoituksia, ja temppuilevat siksi että saisivat huomiota. Negatiivinen kierre menee helposti siihen, että lasta tulee vain moitittua, eikä muisteta kehua ollenkaan. Muista siis kehua vaikka ihan pikkujutuista, se tuo tytöllesi itsetuntoa lisää. Tarrataulu auttaa palkitsemaan hyvää käytöstä, ja lapselle tulee hyvä mieli kun tekee jotain oikein. Onko isän ja sinun välillä erimielisyyksiä siitä miten lasta pitäisi kasvattaa? Se voi aiheuttaa suuria ongelmia, jos toinen tekee toista, ja toinen toista. Varsinkin lapselle, jolla on kova tahto, se aiheuttaa auktoriteettiongelmia. Nykyajan lapset ovat vahvoja persoonia, yritä kestää! Ja yritä löytää lapsen positiiviset puolet, niitäkin on! Kaikki helpottuu tavallaan kun ikää tulee lisää, esim 4v on aika seesteinen ikä. Mutta sinua helpottaisi jos saisit tietää onko lapsella joku eirtyispiirre. Esim adhd lapset saattavat olla todella rasittavia, mutta se pitää oppia kestämään. Lue lisää netistä adhd:sta, niin ymmärrät ettei lapsi ole tahallaan tuollainen. Tsemppiä!
 
[QUOTE="vieras";28403207]Voi, otan osaa! Ehkä hän on kovin tempperamenttinen luonne? Tai sitten erityislapsi? Erityislasten kanssa voi olla TODELLA rankkaa. Rajoja tarvitaan, ja välillä erittäin tiukastikin, koska säännöt eivät mene jakeluun niin kuin ns. normilapselle. Näytä hänelle enemmän rakkauttasi, vaikka tuntuisi vaikealta. Moni lapsi kaipaa rakkaudenosoituksia, ja temppuilevat siksi että saisivat huomiota. Negatiivinen kierre menee helposti siihen, että lasta tulee vain moitittua, eikä muisteta kehua ollenkaan. Muista siis kehua vaikka ihan pikkujutuista, se tuo tytöllesi itsetuntoa lisää. Tarrataulu auttaa palkitsemaan hyvää käytöstä, ja lapselle tulee hyvä mieli kun tekee jotain oikein. Onko isän ja sinun välillä erimielisyyksiä siitä miten lasta pitäisi kasvattaa? Se voi aiheuttaa suuria ongelmia, jos toinen tekee toista, ja toinen toista. Varsinkin lapselle, jolla on kova tahto, se aiheuttaa auktoriteettiongelmia. Nykyajan lapset ovat vahvoja persoonia, yritä kestää! Ja yritä löytää lapsen positiiviset puolet, niitäkin on! Kaikki helpottuu tavallaan kun ikää tulee lisää, esim 4v on aika seesteinen ikä. Mutta sinua helpottaisi jos saisit tietää onko lapsella joku eirtyispiirre. Esim adhd lapset saattavat olla todella rasittavia, mutta se pitää oppia kestämään. Lue lisää netistä adhd:sta, niin ymmärrät ettei lapsi ole tahallaan tuollainen. Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos tsemppaavasta kommentista. Juu meillä on mennyt jo tuohon oravanpyörään, lasta moititaan aika paljon ja kiittelystä ja kehumisesta niinkuin huomion osoittamisestakin lapselle on tullut mulle jotenkin kovin hankalaa :( Kyllä mä silti lasta kehun aina kun voin, mutta halimiset ja rakkaudenosoitukset on meillä nollassa. Miehelle yritän aina kertoa mitä tehdä missäkin tilanteessa mutta pakkaa mieheltä vähän lipsumaan... Lapsen kanssa vietetään aikaa kuitenkin paljon, tyttö on todellakin temperamenttinen ja voimakastahtoinen tapaus, voinee kaikki kai johtua ihan vain siitäkin. Lapsella ei myöskään ole ketään leikkikavereita kotioloissa.
 
Kiitos tsemppaavasta kommentista. Juu meillä on mennyt jo tuohon oravanpyörään, lasta moititaan aika paljon ja kiittelystä ja kehumisesta niinkuin huomion osoittamisestakin lapselle on tullut mulle jotenkin kovin hankalaa :( Kyllä mä silti lasta kehun aina kun voin, mutta halimiset ja rakkaudenosoitukset on meillä nollassa. Miehelle yritän aina kertoa mitä tehdä missäkin tilanteessa mutta pakkaa mieheltä vähän lipsumaan... Lapsen kanssa vietetään aikaa kuitenkin paljon, tyttö on todellakin temperamenttinen ja voimakastahtoinen tapaus, voinee kaikki kai johtua ihan vain siitäkin. Lapsella ei myöskään ole ketään leikkikavereita kotioloissa.

Juu, voi johtua pelkästään tempperamentistäkin. Anna itsellesi aikaa, kyllä se siitä!
Mutta tempperamenttisen lapsen kanssa kannattaa olla tiukkana. Voit myös selittää lapselle miksi olet ankara. Jotkut lapset ottavat kovin herkästi sen että heille huudetaan tai heitä moititaan. Mutta voi aivan hyvin selittää, että jos sana ei mene perille niin äidiltäkin voi mennä hermot, ja se ei tarkoita etteikö äiti rakastaisi häntä.
Ota tavaksi halia joka päivä, varmasti tekee ihmeitä!!
 
Meillä 3-vuotias tyttö ja ei yleensä halua kotoo minnekkään, ilman mua tai miestä. Päiväkotiin jää pääasiassa itkien, mutta rauhoittuu kuitenkin, kun olen poistunut paikalta. Kun haen tytön kotiin, niin juoksee vastaan itkien ja haluaa heti syliin halimaan ja itkee samalla, että äkkiä kotiin ja missä isi on. Tytär on hirmu takertuvainen ollu aina muhun ja mieheen. On herkkä ja nauttii, kun ollaan kotona, perheenkesken ja tekemättä oikeen, mitään erityistä. Leikitään ja ollaan, rymytään ja katsellaan lastenohjelmia kainalokkain. Tytär nauttii noista hetkistä ja siitä varsinkin, kun ilvehditään, pelleillään ja kerrotaan hassuja juttuja, sitten nauraa räkätetään niille. Välillä minä ja mies pelleillään molemmat ja tytär riemastuu aina, niin paljon, että varmaan naapureillekkin raikuu ilonpito :D. Tytär on myös kertonu, että ikävöi mua ja miestä paljon hoitopäivän aikana ja haluis olla vaan kotona, äitin ja isin kanssa.

Tytär on ollu mummullaan yöhoidossakin ja sinne jää mielellään, mutta kun seuraavana päivänä haetaan, niin itkuinen tyttö juoksee suoraan syliin. Haluaa olla vuoronperään mun sylissä ja sitten miehen sylissä.

Hali paljon ja tehkää pikku retkiä tyttäresi kanssa. Me tehdään kävelyretki yleensä, tyttären kanssa yhelle sorsalammikolle ja ruokitaan sorsia. Käydään kaupassa ylrrndä kaksin, käydään kirpputorilla, kesäsin saatan yht'äkkiä sanoa, että lähetääs käymään jäätelöllä ja sitten vaan jutellaan kaikesta mahdollisesta :). Tytär tykkää noista reissuista, kun saa mun kanssa mennä ja tulla kaksin, ne on mulle itsellekkin hauskoja hetkiä ja monenmoista hassua ja hauskaa hetkeä on noilla reissuilla ollu. Kotiin kun päästään, niin alkaa aina miehen kanssa remuumaan, eli tytär saa paljon huomiota ja on tottunu, sitä myös saamaan.
 

Yhteistyössä