3-vuotias lapsi, nyt mietin lisää lapsia vaiko eikö.

[vieras]

Meillä on 3-vuotias tyttö. Vauva-aika oli rankkaa, mutta nyt on ollut jo pitkään helppoa, tyttö on rauhallinen
ja kiltti, tietysti normitemput tekee kotona, mutta niinhän sitä pitääkin ? Alkuun en itse halunnut lisää lapsia, mutta nyt viimeisen puolen vuoden aikana on tuntunut että vielä olisi kiva saada yksi lapsi. Mies ei taas halunnut. Nyt on kuitenkin alkanut kääntyä sille kannalle, että entäs jos sittenkin. Ja nyt kun mies olisi suostuvainen, niin itsestä tuntuu että haluanko sittenkään. ääh.
Tuntuu siltä, että uskallanko horjuttaa nyt tätä mukavaa tilannetta, toisaalta ajattelen että tytölle olisi ihana kun saisi pikkusiskon tai veljen. Olen kovasti stressaavaa (siis erittäin kovasti) sorttia ja huolehdin sitä että mitenkä tyttö nyt pärjää hoidossa ja entäs kun pitää siirtyä päiväkotiin kun on kovin ujo jne. Ja koko ajan mietin kaikesta, että mitä muut ajattelee. Entäs jos lapsi ei ole terve, olisiko meistä sitten siihen. Mitäs jos on koliikkia. Olen väsyneenä aika ärtynyt ja pelkään että lapset ja mies kärsivät minun käyttäytymisestä jne..

Mitä ihmettä tehdä. Voi tietysti olla ettemme edes lapsia saa.Minulla on endometrioosi ja siksi en haluaisi vuosikaupalla odottaakaan jos päätämme lapsia lisää tehdä.

Keskustelua kaipailen. ?

 

[4n äiti]

tehkää yksinkertainen testi: kuvitelkaa perheessänne toinen lapsi, jokin tilanne tai tapahtuma. miltä se tuntuu mahanpohjassa? mahanpohjatuntemuksia ei saa aliarvioida eikä ohittaa. jos mahanpohja varoittaa vaarasta, luota siihen. jos mahanpohjassa tuntuu hyvältä, luota siihen.

 

[vieras]

Vanhempihan voi jäädä kotiin tai mennä kerhoon kun vauva syntyy

Toisen lapsen voi kokea monella tavalla. Toisille se on väsyttävää, toisille kuten minulle melkeinpä helpompaa kuin yhden (vaativan) esikoisen kanssa. Stressi ja huoli ylensä vähenee lapsiluvun kasvamisen myötä kun puhutaan esim. hoidon aloituksesta tai muista käytännön jutuista. Ensimmäinen on harjoituskappale kuten sanotaan, toisen kanssa monilla sujuu löysemmällä otteella. Arki voi kyllä itsessään olla stressaavampaa erityisesti jos vauva valvottaa.

Meillä on ikäero 5 vuotta ja arki sujuu hienosti. Vanhempi ei tarvitse enää hoitoa vaan lähinnä aikaa, nuorempi taas perushoitoa. Omakin mieliala pysyy korkealla kun lapsilla on niin erilaiset tarpeet ja arki ei ole pelkkää vaipanvaihtoa, nukutusta ja syöttöä.

Esikoinen oli vaikealuontoinen, sairas, huonosti nukkuva ja tosi tarvitseva pikkulapsiajan. Nuorempi taas nukkuu hyvin, viihtyy omissa puuhissaan ja käy vain välillä tankkaamassa syliä. Lapset viihtyvät toistensa seurassa eikä tarvitse olla koko ajan niin läsnä kuin yhden kanssa. Mustasukkaisuutta oli hyvin vähän ja vanhempi osasi käsitellä tunteita hyvin ikänsä ansiosta.

Rahanmenoa on enemmän kuin kuvittelin ja lasten sairastelut on raskaita. Muita negatiivisia puolia ei ole vielä tullut vastaan.

 

[ap]

Olen jossittelija... mitä suurimmissa määrin. Tiedän ettei saisi niin sanoa, että mitäs jos se ei ole terve.. mutta ihan oikeasti pelkään että onko meistä sitten siihen. Ensimmäisen kohdalla olinkin yllättävän rauhallinen... =0

Toisaalta tulee syyllisyys jos ei edes yritä tehdä toista. Sitten meidän tyttö on pian yksinäinen, kun ei ole sisaruksia.

 

[vieras]

Ei lasta kannata tehdä ensisijaisesti leikkiseuraksi vaan siksi, että hänet halutaan lapseksi perheeseen. Kavereita kyllä löytyy muualtakin. Sisarusten välinen suhde on suurimmaksi osaksi ihan muuta kuin leikkiä, suurimman osan ajasta he ovat aikuisia sisaruksia

 

[4n äiti]

lasta ei tulisi tehdä sisaruksen vuoksi, siinä voipi itte katkeroitua, jos noin ajattelee. ihmiset elää nykyään peläten kaikkea mahdollista. mistähän tämä johtuu? minusta tälläiset asiat, kuten omien lasten lukumäärän, jokainen kyllä sydämessään tietää. jos antaa ulkoisten paineiden häiritä, tulee ressiä, pelkoja ja masennusta (kaikessa muuten!).

 

[ap]

lasta ei tulisi tehdä sisaruksen vuoksi, siinä voipi itte katkeroitua, jos noin ajattelee. ihmiset elää nykyään peläten kaikkea mahdollista. mistähän tämä johtuu? minusta tälläiset asiat, kuten omien lasten lukumäärän, jokainen kyllä sydämessään tietää. jos antaa ulkoisten paineiden häiritä, tulee ressiä, pelkoja ja masennusta (kaikessa muuten!).

Oikeassa olet.

 

[ap]

lasta ei tulisi tehdä sisaruksen vuoksi, siinä voipi itte katkeroitua, jos noin ajattelee. ihmiset elää nykyään peläten kaikkea mahdollista. mistähän tämä johtuu? minusta tälläiset asiat, kuten omien lasten lukumäärän, jokainen kyllä sydämessään tietää. jos antaa ulkoisten paineiden häiritä, tulee ressiä, pelkoja ja masennusta (kaikessa muuten!).

Oikeassa olet.

 

[ap]

Ei lasta kannata tehdä ensisijaisesti leikkiseuraksi vaan siksi, että hänet halutaan lapseksi perheeseen. Kavereita kyllä löytyy muualtakin. Sisarusten välinen suhde on suurimmaksi osaksi ihan muuta kuin leikkiä, suurimman osan ajasta he ovat aikuisia sisaruksia

joo ei tietysti pelkästään sen takia tehtäisi. Ymmärrän sen tasan, että sitä pitää haluta ihan lapsensa itsen takia, ei sisarukseksi.

 

[up]

vielä kommentteja?

 

[mimmi06]

meillä oli aikoinaan vähän sama tilanne että olin sitä mieltä että esikoinen jää ainoaksi. No nyt meillä kuitenkin 2 tyttöä ja olen todella onnellinen että päätettiin kuitenkin yrittää toista. Ikäeroa heillä aika tasan 4v. Olisi kyllä jälkeenpäin harmittanut jos olisi jäänyt vain yhteen. Jotenkin on ollut helpompaa kuitenkin kun leikkivät keskenään, esikoinen kun on vaativa ja aina piti olla itsekin mukana leikkimässä. Pienempi on isommalle äärimmäisen tärkeä ihminen. Normia sisaruskinaa tietysti on aina.

 

[chrissy]

lasta ei tulisi tehdä sisaruksen vuoksi, siinä voipi itte katkeroitua, jos noin ajattelee. ihmiset elää nykyään peläten kaikkea mahdollista. mistähän tämä johtuu? minusta tälläiset asiat, kuten omien lasten lukumäärän, jokainen kyllä sydämessään tietää. jos antaa ulkoisten paineiden häiritä, tulee ressiä, pelkoja ja masennusta (kaikessa muuten!).

toi on totta mutta silti 95% ( oma arvio ) vastaajista sanoo tuon yhdeksi muutamista syistä miksi tehdä toinen.... että on seuraa

 

[up]

up

 

[aamuntorkku]

No meillä on ikäeroa lapsilla tuo 4 vuotta. Meillä oli esikoinen myös suht vaativa ja vauva-aikana oltiin miehen kanssa sitä mieltä, että lapsiluku jää yhteen.
Mut just noihin aikoihin, kun esikoinen täytti kome vuotta, alettiin olla sitä mieltä, että toinen lapsi olisi sittenkin kiva. Ja päätös on ollut enemmän kuin hyvä. Kliseehän se on, mutta silti: toisen lapsen kanssa sitä on paljon rennnonpi ja oikeasti (ainakin meillä ) on jopa helpompaa, kun lapsia on kaksi. Ja vaikka ikäeroa on tuo kolme vuotta, lapset leikkivät paljon keskenään. Kuopus oppii valtavasti asioita esikoiselta. Eli mä olen iloinen, että me tehtiin tuo pikkujäppinen.

Teidän pitää toki ajatella oma tilanteenne ja päättää omien tuntemustene pohjalta, mut mun kokemukset ovat siis pelkästään positiivisia =)