3-vuotias tulee joka yö vanhempien sänkyyn - vinkkejä kaivataan.

[SuhmuranSantra]

Tilanne meillä siis tällainen, että 3-vuotias lapsemme tulee joka yö meidän välimme nukkumaan. Joskus jo puolilta öin, toisinaan vasta viideltä. Hän ei suinkaan kipua sänkyymme itse, vaan hänet on nostettava sinne. Se taas tarkoittaa sitä, että minä herään siihen, enkä saa enää uudestaan unta. Lisäksi lapsi potkii unissaan miestäni, eikä hänkään pysty nukkumaan hyvin. Tätä on joakunut jo pitkään.

Koska olen ihan puhki rikkinäisistä yöunista ja asialle on nyt tehtävä jotain - eli lapsen on opittava nukkumaan pääsääntöisesti yöt omassa sängyssään. Onko kellään ollut samanlaista ongelmaa ja miten se on ratkennut? Vinkit ovat enemmän kuin tervetulleita.

 

["abc"]

asiahan on niin yksinkertainen,että laitat sen niin monesti takasi omaan sänkyyn,että se pysyy siellä.kaks yötä ainakin kestää,ennenkuin lapsi tajuaa,että sen on oltava siellä omassa sängyssä.ja tiedän- se on niin kärsimystä huudattaa lasta,mutta jos ei mikään muu auta. minä en kestäis..

ja toinen juttu,onko lapsi omassa huoneessa?jos on,silloin kyllä siirtäisin sen takasi teidän kanssa samaan huoneeseen.

 

[Oivariini]

Muutama päivä sitten jollakulla oli sama ongelma, ja sai palstalta kovan ryöpytyksen, kun lapsen sänky ei ollut vanhempien makuuhuoneessa. Mites teillä on? Jos lapsen sänky on jo samassa huoneessa, niin vaihtoehdoksi jää sitten lapsen nostaminen omaan sänkyyn ja nukuttaminen siihen, kunnes homma alkaa sujua itsestään. Työlästä, mutta voinee toimia jo parissa yössä. Kiinnitä myös iltanukahtamiseen huomiota. jos lapsi nukahtaa illalla aina siihen että joku on vieressä, valot päällä, telkkari kuuluvasti päällä viereisessä huoneessa tms. niin hän voi hakea samaa tuttua fiilistä sitten yölläkin. Eli samat olosuhteet illalla nukkumaan mennessä kuin yölläkin niin pitkälle kuin mahdollista.

 

["vieras"]

Meillä lapsil ollu lupa tulla viereen, jos näkee pahaa unta.Sillon ei palauteta omaan huoneeseen.

Mut muuten sit oon kantanu takas, tai jääny hoitamaan lasta hänen viereensä.
Mieluummin vietin/vietän katkonaisia öitä silloin tällöin ku niin et viereen tuleminen ois joka öinen rituaali..
Niin et vaik voi tuntuu raskaalta lohduttaa lasta siel lapsen omas huonees, nii se sentään kestää jonku viikon.Valittavana on siis pari viikkoo helvettii, tai parhaimmillaan joka öinen helv. parin vuodean ajan.

 

[3.krt]

Lapsi pitää vaan viedä takaisin omaan sänkyyn vaikka kuinka monta kertaa ja vaikka joka yö. Erittäin usean toiston jälkeen lapsi alkaa pysymään sängyssä. Lapselle voi myös puhua asiasta illalla ennen nukkumaan menoa ja vaikka vielä sänkyyn mennessä.
Meillä olen sanonut nuorimmalle (3v) illalla, että yöllä nukutaan eikä tulla juomaan monta kertaa ja toisinaan ei olekaan tullut sanomisen jälkeisenä yönä juomaan ja toisinaan tulee. Nuorin käy itse pissalla ja menee takaisin nukkumaan, mutta vettä ei osaa ottaa yön pimeydessä.
Jotkut lapset oppivat nopeammin ja jotkut hitaammin, joillakin on vain tarve päästä "turvallisempaan" paikkaan yöllä. Kuitenkin sillä samalla vaivalla, että heräät ja vedät lapsen sänkyyn nousisit ylös ja veisit lapsen omaan sänkyyn. Jos lapsi oppii, että pääsee aina viereen niin onkin sitten vaikeampi saada oppimaan siellä omassa sängyssä nukkumiseen vaikka tässäkin jokainen lapsi on omanlaisensa ja saattaakin oppia tosi nopeesti tai erittäin hitaasti.
Meillä jokainen (3) lasta on oppinut asioita vähän eri tavalla, joku ei ole edes ravannut sängystä toinen hipsii hiljaa ja meneekin itse takaisin sänkyyn ja joku saattaa odottaa tuijottaen sängyn vieressä niin kauan, että äiti tai isä herää tai sitten alkaa jollain tavalla häiritsemään unta ja saa halamansa.
Jaksamista määrätietoiseen toistamiseen! Tiedän kokemuksesta, ettei aina jaksa ja asioita yrittää tehdä välillä helposti vaikka todellisuudessa siitä koituukin enemmän "harmia" (huonot unet kaikille).

 

[3.krt]

Toistamiseen saattaa siis mennä vaikka puolikin vuotta! Ei se kaksi yötä välttämättä riitä mihinkään ja jollakin yksikin kerta saattaa riittää, se on lapsesta kiinni.

 

[meillä]

ratkaistu siten, että lasten makuuhuoneessa on ylimääräinen sänky johon sitten äiti tai isä voi mennä tarvittaessa nukkumaan. Lapset pysyvät omissa sängyissään. Niitä tarpeita tulee silloin tällöin: sairastelua, pahaa unta tms., mutta ei toki koko aikaa.

Aamusella sitten kun muutoinkin on herääminen lähellä voi halutesssaan tulla pariksi minuutiksi pötköttämään aikuisten sänkyyn kainaloon.

 

["Mamma"]

Ota lapsi viereen jo illalla niin ei tule heräilyjä ja kaikki saavat nukkua

 

["moi"]

Meillä ihan sama sillon kun lapset oli n.3vuotiaita. Mäen nuku silmällistäkään jos levoton lapsi on vieressä (meillä siis nukkuvat hyvin nukkuessaankin kieppuen). Meillä oli sen "kauden" ajan, mitä se nyt kesti n. kuukauden patja lattialla sängyn vieressä. Valinta oli että hiljaa patjalle tai omaan sänkyyn. Ei ne sit määräänsä kauempaa siihen könynny. Ja molemmilla oli juuri tuon ikäisenä siis sellainen aika et tulivat meidän huoneeseen. Missään nimessä musta ei kannata enää siirtää sänkyinen päivineen samaan, eihän siinä järkeä ole.

 

["vieras"]

ratkaistu siten, että lasten makuuhuoneessa on ylimääräinen sänky johon sitten äiti tai isä voi mennä tarvittaessa nukkumaan. Lapset pysyvät omissa sängyissään. Niitä tarpeita tulee silloin tällöin: sairastelua, pahaa unta tms., mutta ei toki koko aikaa.

Aamusella sitten kun muutoinkin on herääminen lähellä voi halutesssaan tulla pariksi minuutiksi pötköttämään aikuisten sänkyyn kainaloon.

Ei toimis meillä, liian vähän tilaa.
Meil oli aikuisten makkaris jossain vaihees patja lattial, tyttö nukkui toisinaan siin.

Joillakin auttanut se et laps ei oo enää päässy vanhemopien keskelle, vaan on saanu nukkuu reunalla/jalkopääs.--->lapsi kyllästyi haluamaan viereen.

 

["vieras"]

Voi palkita jollain lapselle mieluisalla jutulla, vaikka tarralla jos nukkuu koko yön omassa sängyssä. Meillä ei tullu viereen, mutta kävi ovella ramppaamassa kymmeniä kertoja illalla ennen nukahtamista. Tarroilla lahjomisella saatiin tuo tapa pois, eli aina aamulla kun illalla on käynyt nätisti nukkumaan saa liimata kalenteriin tarran. (joo, tää alkoi joulun alla, joulukalenterin taakse tuli ne tarrat)

 

["vieras"]

Meillä on kaikki tehneet tuota viereen kömpimistä tuossa kolmen vuoden kieppeissä. Pahimmalle unten häiritsijälle laitettiin patja meidän huoneen lattialle, mihin sai tulla nukkumaan, jos ei omassa sängyssä saanut unta tai uskaltanut nukkua herättyään yöllä. Hän oli aivan mahdoton pyörijä ja hyörijä vieressä, pahimmillaan häneltä sai kovan potkun leukaan kesken unien. Kuopus jatkoi tuota viereen kömpimistä pisimpään, mutta hän osasi tulla muita herättämättä ja nukkui rauhallisesti.

 

[SuhmuranSantra]

Kiitos vinkeistä. Meillä lapsi nukkuu omassa huoneessaan, iltasatu luetaan, sen jälkeen hän jää sänkyyn itse ja sinne myös nukahtaa.

Meidän makkariin ei lapsen sänky ilman isompaa mööblerausta mahdu, paras ratkaisu tietysti olisi, jos nukkuisi useimmiten koko yön omassa sängyssä. Pitänee vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja yöllä kantaa lapsi omaan sänkyyn, eli sitä toistoa. Yöllä se vaan tuntuu niin suurelta vaivalta. Ja huutoahan siitä todennäköisesti seuraa, mutta ehkä se on vaivan arvoista.

Mitään ongelmaa ei olisi, jos lapsi hiffaisi itse kiivetä sänkyyn eikä potkisi ja pyörisi, eli nukuttaminen heti illalla meidän sänkyyn ei ratkaisen ongelmaa kokonaan.

Mitä luulette; jos toinen vanhemmista nukkuisi muutaman yön lapsen huoneessa patjalla, niin voisiko lapsi silloin tottua nukkumaan omassa sängyssä koko yön, vai palutuisiko tilanne vanhoihin uomiin heti, kun vanhempi siityy takaisin omaan sänkyynsä?

 

[3.krt]

Aina kannattaa kokeilla kaikkea! Voi hyvinkin olla, että rauhoittuu ja pysyy omassa sängyssä jatkossa tai haluaakin vielä lähelle. Kokeilkaa vaan! Jaksamista kokeiluihin ja toivottavasti ratkeaa nopeasti!

 

[---]

meillä pojalla oli patja meidän sängyn vieressä johon tuli yöllä nukkumaan eikä herättäny meitä vanhempia. oli jo toista vuotta joka yö tullu viereen kunnes keksin tuon patjan.

 

["äitix3"]

Meillä 3-vuotias oppi aika äkkiä juuri omaan sänkyyn, kun vaan itse jaksoi vaan aina viedä sinne takaisin. Kyllästyin myös rikkonaisiin öihin. Otettiin myös käyttöön taulukko, johon sai tarran joka aamu kun heräsi omasta sängystä (eli joka aamu) ja kun tarroja oli tarpeeksi sai palkinnon.. aika nopeasti taulukkokin jäi "turhaksi"

 

[umppi]

Minkähän takia tämä vanhempien sänkyyn hiipiminen on niin yleistä? Olisikohan niin että se on ihmislajin lapsen luontaista käyttäytymistä. Kivikaudella lasten oli turvallisinta nukkua vanhempiensa vieressä. Jos ette anna lastenne nukkua samassa sängyssä, niin päästäkää hyvät ihmiset ne edes samaan huoneeseen.

 

["toope"]

[QUOTE="abc";23370195]asiahan on niin yksinkertainen,että laitat sen niin monesti takasi omaan sänkyyn,että se pysyy siellä.kaks yötä ainakin kestää,ennenkuin lapsi tajuaa,että sen on oltava siellä omassa sängyssä.ja tiedän- se on niin kärsimystä huudattaa lasta,mutta jos ei mikään muu auta. minä en kestäis..

ja toinen juttu,onko lapsi omassa huoneessa?jos on,silloin kyllä siirtäisin sen takasi teidän kanssa samaan huoneeseen.[/QUOTE]

En ole ap, mutta meillä täysin sama tilanne! Lapsi laitettais vaikka sata kertaa omaan sänkyyn, mutta hän herättäisi kiljumisellaan vauvankin ja sitten minä en saa nukuttua sitäkään vähää... Vauva nukkuu minun ja mieheni vieressä, koska imetän, enkä todellakaan jaksa nousta 3krt yössä vauvaa imettämään, vaan isken tissin suuhun ja jatkamme unia. Tuon melkein 3v:n sänky on meidän vanhempien sängyn vieressä, mutta ei auta, aamuyöstä kiipeää aina viereen pyörimään...

 

["kohtalotoveri"]

reilu 3-vuotias ramppaa lähes joka yö viereen. joskus annetaan siihen jäädä, useinmiten palautetaan takaisin omaan sänkyyn. ei tule huutoa, joten se ei ole ongelma. ongelma on oma laiskuus.. unitarroilla on lahjottu aina aika ajoin, se toimii!

 

["hmm"]

Kiitos vinkeistä. Meillä lapsi nukkuu omassa huoneessaan, iltasatu luetaan, sen jälkeen hän jää sänkyyn itse ja sinne myös nukahtaa.

Meidän makkariin ei lapsen sänky ilman isompaa mööblerausta mahdu, paras ratkaisu tietysti olisi, jos nukkuisi useimmiten koko yön omassa sängyssä. Pitänee vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja yöllä kantaa lapsi omaan sänkyyn, eli sitä toistoa. Yöllä se vaan tuntuu niin suurelta vaivalta. Ja huutoahan siitä todennäköisesti seuraa, mutta ehkä se on vaivan arvoista.

Mitään ongelmaa ei olisi, jos lapsi hiffaisi itse kiivetä sänkyyn eikä potkisi ja pyörisi, eli nukuttaminen heti illalla meidän sänkyyn ei ratkaisen ongelmaa kokonaan.

Mitä luulette; jos toinen vanhemmista nukkuisi muutaman yön lapsen huoneessa patjalla, niin voisiko lapsi silloin tottua nukkumaan omassa sängyssä koko yön, vai palutuisiko tilanne vanhoihin uomiin heti, kun vanhempi siityy takaisin omaan sänkyynsä?

Tämä juuri toimi meillä. Isä nukkui lapsen huoneessa lattialla viikon. Siten lapsi oppi nukkumaan omassa sängyssä ja pysyikin siellä koko yön. Viikon jälkeen lapsi ei enään lähtenyt omasta sängystä liikkeelle. Meillä oli ihan sama ongelma kuin teillä. Tämä auttoi siihen.

 

[Markiisi musculocutaneus]

viet lapsen takaisin omaan sänkyyn.

 

["vieras"]

En itsekkään tykkää nukkua yksin,miksi pienen lapsen pitäisi?
Jos ongelma juurikin tuo levoton nukkuminen ja herättely yöllä suosittelen minäkin patjaa tms ratkasua lapselle teidän huoneeseen.
Kyllä ne kaikki aikanaan siirtyy omaan sänkyyn ja huoneeseen.

 

[jifgsdöl]

Minkähän takia tämä vanhempien sänkyyn hiipiminen on niin yleistä? Olisikohan niin että se on ihmislajin lapsen luontaista käyttäytymistä. Kivikaudella lasten oli turvallisinta nukkua vanhempiensa vieressä. Jos ette anna lastenne nukkua samassa sängyssä, niin päästäkää hyvät ihmiset ne edes samaan huoneeseen.

Meillä on lapset nukkuneet eri huoneissa ihan alusta asti. Tosin vanhempien huoneen ovi on auki ja lapsilla sinne näköyhteys. Hyvin harvoin tulevat vanhempien sänkyyn yöllä, paitsi ehkä kipeänä.
Miksi ihmeessä enää ottaisin lapsia samaan huoneeseen? Eivät ole tosiaan koskaan siellä nukkuneet eikä sinne edes mahtuisi lasten sänkyä.

 

[en tajua]

Suoraan sanottuna 3-vuotias on niin pieni että miksei saisi nukkua vanhempien mielessä. On luontaista nukkua lähellä vanhempia ja luonnotonta eristää jonnekkin omaan sänkyynsä jos lapsi selkeästi kaipaa vanhempiensa läheisyyttä.

 

[ole onnellinen]

Otat sen kolmivuotiaasi kainaloon, rutistat ja rakastat, sekä kiität luojaasi, että hän on siinä elävänä ja rakkauttasi janoavana. *Viitaten eilisen tapahtumiin*