30-kriisi vai kadotetun nuoruuden etsimistä?

[maamu]

Olen naimisissa teinirakkauteni kanssa. Ei muita mies kokemuksia kuin mieheni. Kaikki periaatteessa hyvin, mutta.... Sain nuorena lapset ja nyt lapset jo niin isoja että voi mennä. Silloin kun lapset olivat pieniä, mieheni meni ja oli aika vähän kotona. Nyt minä menisin ja mies tyytyy kotona oloon.
Tapasin 20 vuotta vanhemman miehen, joka piiritti minua. Aluksi se tuntui vain mukavalta, mutta sitten tuli minunkin puolelta tunteet mukaan. Kotona meni edelleen kaikki hyvin tai ainakin niin kuten on tavallisestikkin mennyt. Ajatukseni olivat miehessä ja viestiä läheteltiin, nähtiinkin mutta suudelmaa kummempaa ei sattunut. Edelleen mies on mielessäni ja jos satun hänet näkemään olen vahaa. Nyt mies laittanut peruutusvaihteen päälle ja minä tuskissani. En kuitenkaan halua erota, enkä halua että mieheni saa tietää.


Mietinkin olenko ihastunut mieheen vai olenko ihstunut siihen tunteeseen ja siihen että päivät tuntuvat paljon mielekkäämmiltä.
Vai onko tämä kadotetun nuoruuden etsimistä?

Viikonloppuna kun olen ravintolassa on mukava huomata että miehet ovat kiinnostuneet

 

[Hilkku]

Meillä takana raskas vuosi. Siitä johtuen (ja en tiedä olisko muustakin), on riitaa ollut.. Kun aloin todella miettiä, että vieläkö rakastan miestäni, niin en osannut oikein sanoa! Että miltäs sitä niinkuin pitäisi melkein 15 vuoden jälkeen tuntua? Välillä oikein tuntuu siltä, että voi juku, mikä mäntti! Mistään ei keskustella koskaan. Miehen hellyydenosoituksetkin saa mut lähinnä naureskelemaan. Olin serkun kans risteilyllä ja komea, nuori mies (8v nuorempi) vei henkisesti jalat alta.. Omatunto kolkutti sen verran, että pysyin "siveänä", mutta.. Nyt olen ihan down! Ja kyllä tämä olotila on täällä kotonakin ihan näkynyt! Kun on lapsia, niin ei sitä niin vaan tule lähteneeksi. Ainakaan ennen kuin on ihan varma. Mutta tosiaan, olenko ihastunut vaan tunteeseen, että kelpaan vielä nuoremmillekin? Oma mies ei tosiaan enää sykäytä..