3kk ei syö

[imetysongelma]

Meillä on pienikokoinen 3kk ikäinen tyttö, joka ei syö enää kunnolla. On täysimetyksellä. Maitoa riittäisi, mutta tyttö on pari viikkoa vaan pelleillyt ja raivonnut useimmiten rinnalla. Huutokahtauksia tulee myös muissa tilanteissa. Pahimmillaan huuto kestää 1,5 tuntia. Tyttö on myös nyt samoihin aikoihin alkanut kuolata paljon ja työntää käsiä suuhunsa. Kädet yrittää työntää välillä myös tissin kanssa suuhun.
Onkohan hampaat syynä niinkuin anoppi epäilee? ikenet ei näytä eikä tunnu erilaisilta.
Tyttö on alle 5kg ja 2kk-3kk välissä painoa tuli vain 350g.
Yöt meillä nukutaan 22-05 ja aikaisemmin päivät ollaan syöty.. Tyttö viihtyi rinnalla usein monta tuntia putkeen. Nyt osa syötöistä onnistuu, mutta usein alkaa itkeä rinnalla tai jo sylissä kun tissiä alkaa tarjota. Sitten välillä kun tytölle maistuisi paremmin ruoka niin maitoa ei tule riittävästi kun hän on aikaisemmin lakkoillut... Eli miten saan vauvan syömään kunnolla? Ja miten kauan se hampaiden puhkeaminen kestää siitä kun vauva on muuttunut itkuisemmaksi? Käytämme vieläkin rintakumia.. Onko joku saanut kumin pois näin myöhäisessä vaiheessa? Luulen, että nyt imeminen olisi jo helpompaa suoraan rinnasta, mutta vauva ei osaa ottaa imuotetta.

 

[hmmmmm]

"useita tunteja putkeen rinnalla" ja "Tyttö on alle 5kg ja 2kk-3kk välissä painoa tuli vain 350g"
Nämä kyllä minusta kielii ettei rintamaito kuitenkaan riittäisi...tai sitten vauva ei jaksa imeä vaan väsyy kesken kaiken. Mitäs jos lypsisit ja antaisit pullosta sitä omaa maitoasi? vaikka lisänä. Pysyis maidon tuotanto yllä ja ehkä lisääntyiskin vastaamaan vauvan tarpeita. Itse imetin rintakumilla esikoista monta kuukautta (ainakin 4kk) sitten onnistu ilmankin.

Mitä ohjeita nlasta annettiin? ottaisin kuitenkin sinne yhteyttä sinuna, tsemppiä!

 

[edellinen]

lisäys: niin siis lypsisit imetyksien välissä. ja imettäisit normaalisti vauvan tahtiin =) en suinkaan tarkota että imetys påitäis laittaa jäihin

 

[*Suukkonen*]

Minulla kans 3kk tyttövauva. Paino tosin "jo" yli viiden kilon. Mutta olen huomannut saman ongelman. Nukkuu myös yöt hyvin, nukahtaa yhdeksän ja kymmenen välissä ja herää viiden-kahdeksan välillä. Päivisin syönyt hyvin, ei koko ajan kylläkään. Ei ole koskaan viihtynyt puolta tuntia kauempaa rinnalla. Ehkä sekin syynä että kun kunnon imu loppuu, otan tissin pois suusta ja vauvan pois rinnalta. En jaksa tunti tolkulla leikkiä nahkatuttia. Nyt reilun viikon ajan lähes aina kun alkaa huutaa tissiä, ja kun nostan rinnalle, alkaa vielä kovempi huuto ja meinaa tukehtua huutoon kun työnnän tissin suuhun. On siis nälkä mutta tissi ei kelpaa. Yhtä huonosti kelpaa pumpattu maito pullosta. Välillä nälkäisenä nukahtaa väsymykseen mikä tulee karjumisesta, eikä ole syönyt tipallistakaan. Sitten joskus harrastaa sitä että ottaa syötön aikana parikymmentä kertaa tisiiin suuhun, imasee, vetää suun irti ja taas vähän imasee, eli siis pelleilee tissillä mistä mä en pidä, ja syöttö saa loppua siihen. Ei voi siis syödä nätisti ja kunnolla. En tiedä onko paino tippunut, mutta en ole huolestunut koska posket on ihan kivasti pullollaan edelleen. Ei taida vaan olla niin paljon ruookahalua. Sama juttu että kuolaa paljon ja tunkee välillä kummankin nyrkin yhtä aikaa suuhun niin että kakoo kun meinaa tukehtua. Ehkä alkaa jo hampaat tulla, ikeniä varmaan kutittaa kovasti. Annan rauhassa syödä käsiään, tutti ei kelpaa kun iltaisin ennen nukahtamista. Tyttö on varmaan vaan hoksannut että mullahan on kädet! Osaa jo vähän tarttua leluihin ja työntää niitäkin suuhun. Ihan normaalia siis..
Todennäkösesti ruokahaluun siis vaikuttaa ienten kutiaminen. Eihän sitä aina voi tietää. Mutta kyllä se tissi sitten kelpaa kun tarpeeksi nälkä tulee. Yrittää vaan useesti. Jos on pelkkää huutoa niin hetken päästä uudestaan. Sillain mä teen

 

[*Suukkonen*]

Vielä rintakumista, mäkin käytin sitä muutaman ekan viikon, mutta otin asiaksi jättää se pois koska musta se oli hankala. Synnärillä se tuotiin mulle heti kun en oikeen osannu imettää, tai työntää tissiä vauvan suuhun oikein, ja vauvakaan ei heti honannu ideaa, mutta halusin päästä kumista eroon, ja pikkuhiljaa se onnistui kuin yritin ja yritin. Voi sitä onnen tunnetta kun eka kerta onnistui! Mun yksi tuttu käytti rintakumia n.7kk, koska ei jaksanut tarpeeksi yrittää päästä siitä eroon. Eipä siitä haittaakaan ole, mutta mun mielestä imetys on kivampaa ilman sitä. Kerran joku aika sitten jouduin siihen turvautuun kun nänni oli haavoilla, ja vauvalla oli ihmettelevä ilme kun työnsi jättimäisen "nännin" suuhun... ei meinannut sillä enää osata imeä!!

 

[ap.........]

kiitos vastauksista!

suukkonen, just samoja juttuja tuo tyttö tekee ja ite oon ihan avuton kun sillä on nälkä mutta ei syö.. toivottavasti on joku vaihe vaan.. Ja "mukava" kuulla että muillakin tämmöstä..

hmmmmm: siis nyt ei oo viihtyny siinä rinnalla vaan joko huutaa tai leikkii samantien yleensä..

 

[hulabaloo!!!]

Meidän rintaraivarit saatiin kuriin imettämällä poika sylissä jumppapallon päällä hytkyen. Kaikkeen sitä joutuu...! Venkoilu rinnalla alkoi 3 kk iässä ja vieläkin imetys on välillä temppuilua, ikää pojalla 5kk.

 

[muum]

kyllä se vauva nälkäänsä syö,ei näännytä itseään nälkään

 

[Körökörö]

Kuulostaa hyvin tutulta. Meillä oli siinä 3kk kieppeillä kans kaikennäköstä imetysongelmaa.. nälkä oli pojalla mutta syöttöasentoonkin mennes rupes jo hulluna huutaan. Kokeilin sitte kaikkea ja kävellessä se sitte aina jossain vaiheessa nappas kiinni ja piti otteen. Pahin vaihe (jokainen syöttöyritys huutoa) tätä kesti muutaman päivän, mutta nyt poju on 5kk ja edelleen aina vähän väliä joutuu kävellen (välillä puolijuosten) syöttään.. nyt se auttaa vaan siihen että istuensyötettäes häiriintyy kekustelusta tai liikkeestä ympärillä, mut liikkessä pystyy keksittymään syömiseen.. Luulisin että tuo jumppapallo niksi toimis samal periaatteella. Olin myös sillon 3-4kk ihan varma et niitä hampaita VARMASTI on tulos.. oli niin paljon siihen viittavia asioita mut ei tosiaan vieläkään ensimmäistäkään näy.

 

[hmmmmm]

Juu näinhän se on että uuden oppimiset ym. vaikuttaa tohon syömiseenkin, MUTTA ap kertoo vauvan olevan pienikokoinen, alle 5 kilonen. Sillon musta kyllä kannattaa kysyä neuvolasta neuvoa, se terveydenhoitaja kuitenkin tuntee vauvan tilanteen parhaiten. On ihan eri asia 7 ja yli-kilosen syömättömyys kuin alle 5 kilosen!

 

[*Suukkonen*]

Omani on siis 3kk 59cm ja 5200g. Aika hoikkanen. Eilen vauva oli kuin toinen mitä olen tähän asti hoitanut. Syötin tissiä tosi usein, lisäksi annoin pullosta pumapttua maitoa (edellispäiväistä) kahteen kertaan ja tyttö söi kuin mikä! Oli siis nyrpistellyt jo yli viikon ja sitten eilen ruoka maistuikin tosi hyvin! Luulen että nää menee kausittain, tulee hyviä ja huonoja kausia...AP-Mitkä on vauvasi mitat nyt? Kun aloitat syöttämisen, mutta siitä ei tule mitään, mitä teet? Leikitkö hänen kanssaan hetken ja koitat uudestaan? Jos omalleni ei tissi kelpaa, otan hänet pois tissiltä, leikin ja paijailen hetken, tai jos vaan huutaa, käppäilen ympäri kämppää ja koitan rauhoittaa, ja uusi yritys, ja sama niin kauan et on pakko syödä, on niin nälissään...

 

[Mimosa]

Meillä 2,5kk poika alkanut myös temppuilemaan ja itkemään vaikka haluaisi syödä. Sihen on auttanut kanssa se, että ensin rauhottaa sitä kävelemällä ja hytkyttelemässä pystyasennossa. Vasta kun kuuluu "tuhinaääni" suostuu ottamaan nännin astaan ja malttaa syödä.

Joskus pieni väsyy vaan maailmaan tutustuessaan niin että pitää ottaa pikku unet ennen kuin rauhottuu ja jaksaa imeä. Sen jälkeen herää iloisena eikä muista taaskaan pyytää maitoa ennen kuin on liian myöhäistä... Olen ratkaissut ongelman tarjoamalla maitoa muulloinkin kuin selvän nälän yllättäessä. Esim. Pikkuinen ei nuku puolta tuntia pidempään ellei sille tuputa noin kolme kertaa maitoa eri rinnoista, mutta jos saa sen syötyä niin sitten saattaa nukkua jopa 2,5h.

Meillä ongelmana on pulloruokinta... Vielä pari viikkoa sitten se sujui muitta mutkitta, mutta nyt poika on hylännyt tutin, eikä yhtäkkä 'osaa' enää imeä tuttipullosta?!!? Olen vähän helisemässä koska sittenhän se tarkoittaa ettei tässä itse enää pääse minmekään ilman vauvaa...

 

[---neito-----]

Meillä koko ensimmäisen elin vuoden poika söi huonosti. Imetys ei onnistunut, kun poikaa ei kiinnostanut, pullosta ei syöty myöskään kunnolla, kiinteiden syönti sujui huonosti. Stressasin ihan älyttömästi koko asiaa. Jossain vaiheessa totesin, että anti olla stressaaminen. Poika söi huonosti, mutta kasvoi kuitenkin miinus käyrällä, mutta kasvoi. Itse myöskin söin vauvana vähän ja anoppi myös ja totesin, että taitaa huono ruokaisuus olla geeneissä.

Mutta kuin salaman iskusta yksi vuotiaana poika rupesi syömään kunnolla (en koskaan pakottanut tms. tehnyt ruokailu tilanteesta lapselle ikävää, luovutin heti kun poika rupesi osoittamaan ettei ruoka enää kiinnostanut), ilmeisesti tajusi, että syöminen on ihan mukavaa puuhaa. Nykyään (päälle kaksi) poika on edelleen hoikka, mutta syö kuin hevonen. En tajua mihin kaikki ruoka menee. Hoidossakin saan jatkuvasti kommentia siitä, että poika syö hyvin ja tykkää kasviksista ja hedelmistä. Hoitajakin ihmettelee mihin se kaikki ruoka pojassa menee. Ilmeisesti touhottamiseen, koska poika on liikkuvaista sorttia.

Jos vauvan paino kasvaa (vaikkakin hitaasti), niin kaiken pitäisi olla kunnossa. Ihmiset ovat erillaisia, kaikki eivät ole suuri ruokaisia. Itsekin olin pieni kokoinen vauva (kasvoin hitaasti ja söin huonosti), ja nyt ihan terve ja hyväkuntoinen aikuinen. Tiedän, että sitä on vaikea olla huolestumatta, mutta niin vauvat kuin aikuiset ovat erilaisia, kaikki vain eivät ole suuriruokaisia. Tilanne tuon ruokailun suhteen voi muuttua myös päinvastaiseksi, kuten meillä. Itse totesin, että minun tehtävä on tarjota ruoka ja lapsen päättä se kuinka paljon hän jaksaa kulloinkin syödä, oli se sitten paljon tai vähän.