3v. käytöksestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap neuvoton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap neuvoton

Vieras
Mitä tehdä kun kolmevuotiaan kanssa on voimat ja keinot loppu? Tilanne on siis tämä, poikamme on tullut hyvinkin vaikeaksi tapaukseksi hän mm.

ei tottele mitään, siis yhtään mitään, aina pitää huuta ennenkuin mitään reaktiota tapahtuu, ja siis olemme kyllä koittaneet, että ei huudettais , mutta kun sillä ei ole mitään merkitystä, ei vaan tapahdu mitään ennenkuin korottaa ääntä.

Ei pue, siivoa lelujaan tms. pyydettäessä

Ja ulkoslähtiessä pukeminen on yhtä temppuilua, juoksee karkuun, hyppii edestakas, yms.

Heittelee leluja

Hakee jatkuvasti jääkaapista tai pöydiltä jotain napsteltavaa, vaikka olisi hetki sitten sönytkin, ja ominpäin hakeminen on siis meillä kiellettyä.

Laittaa kaiken suuhun, siis lelut, ruuvit, mutterin, siis kaiken mitä löytää

Kaupassa käynti on ihan kamalaa, yhtä juoksemista ja tavaroiden nappailua...

Vielä reilut 2kk sitten ei moisia temppuluja juuri ollut. Ei tässä uskalla/ kehtaa/jaksa kohta mihinkään lähteä...

Poika lopetti päivähoidon ja jäi kanssani kotiin 1 kk ennen pikkuvelin syntymää, joten on selkeästi myös kavereita vaille, mutta kunnalta ei heru päivähoitopaikkaa, edes muutamaksi päiväksi/vko.

Itse pyrin antamaan hänelle paljon huomiota, onneksi pikkuveli on helppo tapaus niin aikaa jää, mutta yövalvomisten väsyttämänä en aina jaksa touhuta ja olla niin aktiivinen. Miestä olen yrittänyt kannustaa olemaan enemmän pojan kanssa mutta yleensä menee siihen että hän yrittää katsoa tv:tä (hänkin väsynyt kun herää aikaisin töihin) ja poika hakee huomiota keinolla millä hyvänsä. Tai sitten mies menee ulos pojan kanssa mutta yrittää samalla tehdä pakollisia pihahommia, joihinkoittaa kovasti ottaa poikaa, mutkaan, mutta kun aina se menee sit siihen, että poika alkaa temppuilemaan, ja sit mies hermostuu kun ei saa mitään tehtyä. Paljon en koittaa tehdä muutakinb pojan kanssa kun pihahommia, mutta kun omakotitalossa asutaa, ja lämmitysmuotona puu, niin puita on pakko tehdä, joten aina ei kerkee pojan kanssa pelkästään touhuta... :(

Rangaistuksena ollaan yleensä otettu lelun/ruuan tai muu pois jolla temppuilee. Iltariehumisesta seuraa iltasadun väliin jättäminen. Myönnän kyllä, että aina en ole jaksanut ollut johdonmukainen mutta yritän koko ajan tsempata. Jäähyä käytetään myös rangaistuksena, mutta se nyt on yhtätyhjän kanssa, istuu sielä rangaistuksensa ja hetkenpäästä tekee sama, josta istui juuri jäähyllä...
 
No mietipä teidän perhetilannetta tuosta 3-vuotiaan näkökulmasta. Sen päivät on nyt kakkosasemassa olemista ja äidin simputtamista. Ei kai siinä muu auta kuin lyödä päätä seinään entistä ponnekkaammin, jos vaikka sitten tulisi muutos lapsen elämään...
 
olisko siellä päin mitään kerhoa mihin pojan voisi viedä, saisi ees välillä kaveriseuraa? Meillä on kans 3v tytön kanssa välillä rankkaa kun kiukuttelee. Olen yh ja työttömänä kotona. Tyttö käy kerhossa 2 kertaa viikossa. Syksyksi hain hänelle puolipäivä hoitopaikkaa kaupungilta, toiv. pääsee sinne niin tulisi vähän muutosta päiviin..
 
sitten on vielä selllaista, että tahallaan pissailee housuu, esim. jäähyllä tai ulkona ollessaan...
Ja poika on alkanut räpläilee pippeliään yhtenään? Varsinkin kun katselee telkkaria, tms. jotain mihin keskittyy.. :/

(sori kirjoitusvirheet, kirjoitan yhdellä kädellä, vauva sylissä.. :D )
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No mietipä teidän perhetilannetta tuosta 3-vuotiaan näkökulmasta. Sen päivät on nyt kakkosasemassa olemista ja äidin simputtamista. Ei kai siinä muu auta kuin lyödä päätä seinään entistä ponnekkaammin, jos vaikka sitten tulisi muutos lapsen elämään...

No ei kyllä todellakaan ole, kyllä toi vauveli jää kakkoseks, kun kokajan saa vääntää ton isomman kanssa... Onneksi on tyytyväinen vauva, eikä vaadi jatkuvaa huomioo..
 
Alkuperäinen kirjoittaja täällä kans 3v.:
olisko siellä päin mitään kerhoa mihin pojan voisi viedä, saisi ees välillä kaveriseuraa? Meillä on kans 3v tytön kanssa välillä rankkaa kun kiukuttelee. Olen yh ja työttömänä kotona. Tyttö käy kerhossa 2 kertaa viikossa. Syksyksi hain hänelle puolipäivä hoitopaikkaa kaupungilta, toiv. pääsee sinne niin tulisi vähän muutosta päiviin..

ei valitetavasti ole mitään.. :( tuppukylässä kun asutaan..
 
Oisko kerhoja, tuttavaperheitä missä voisitte käydä, voisitko neuvolassa jutella jos sitä kautta saisitte päiväkoti paikan jos muuta ei ole tarjolla... Poika selvästi purkaa omaa turhautumista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No mietipä teidän perhetilannetta tuosta 3-vuotiaan näkökulmasta. Sen päivät on nyt kakkosasemassa olemista ja äidin simputtamista. Ei kai siinä muu auta kuin lyödä päätä seinään entistä ponnekkaammin, jos vaikka sitten tulisi muutos lapsen elämään...

No ei kyllä todellakaan ole, kyllä toi vauveli jää kakkoseks, kun kokajan saa vääntää ton isomman kanssa... Onneksi on tyytyväinen vauva, eikä vaadi jatkuvaa huomioo..

Oi ymmärrystä. Ei esikoinen kellon kanssa katso, kumpi saa enemmän aikaa. Mutta hän on ollut kolme vuotta ainoa lapsi, on aika iso muutos olla vain toinen lapsi.

Koeta vahvistaa lapsen itsetuntoa. Mietitte vaikka sellaisia juttuja, joita vauva ei osaakaan, mutta taitava ja iso kolmevuotias jo osaakin.

Jos rupeat vääntämään, niin vääntäähän saat. Sellaisia ne uhmaikäiset ovat ja vanhemman pitää vain jaksaa olla aikuinen.
 
Ap: sun teksti oli kuin oma kirjoittama.. Meillä kanssa 3v poika joka kutakuinkin täysin samanlainen. mulla on keinot loppu... joten vinkkejä ottaisin minäkin vastaan!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ap: sun teksti oli kuin oma kirjoittama.. Meillä kanssa 3v poika joka kutakuinkin täysin samanlainen. mulla on keinot loppu... joten vinkkejä ottaisin minäkin vastaan!

Jos ei kikat, keinot, jäähyt ja rankaisut pure, niin neuvoisin kyllä siirtymään miettimään omaa asennettaan ja koko perhedynamiikkaa. Oikeastaan siitähän sitä pitäisi aloittaa. Nähdä lapsi osana perhettä, ei jonain ylimääräisenä häiriötekijänä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minun mielestä:
Oisko kerhoja, tuttavaperheitä missä voisitte käydä, voisitko neuvolassa jutella jos sitä kautta saisitte päiväkoti paikan jos muuta ei ole tarjolla... Poika selvästi purkaa omaa turhautumista.

neuvolassa asiasta jo sanoinkin, ja heti sanoi siitä että jos menisi osapäivähoitoon, mutta kun hän alkoi sitä kyselemää, tuli vastaus että vapaita paikkoja ei ole, jonossa on lapsia, jotka tarvitsevat kipeämmin hoitopaikkaa.. :(

Missään kylässä ei viittitä käydä kun jatkuvasti on pahojaan tekemässä.. huoh.
 
voimia ja jaksamista näiden "ihanien" kolmivuotiaiden kanssa.
meillä kanssa kolmevuotias ja temppuilaan mutta helkellisesti taas seesteisempi vaihe, ja sillä aina yritän itseäni tsempata että tämä on vaihe joka menee ajan kanssa ohi. vaikka eihän se siinä tilanteessa helpota yhtään.
 
Kuullostaa ihan joltain ikään kuuluvalta kaudelta ja tietty siihen lisäksi vauvan tulo perheeseen. Varmasti on kaikille rankka ja uusi tilanne! Meillä on 4v:n kanssa samanlaista ja muistaakseni on ollut samanlaisia kausia aijemminkin. Todella tuntuu siltä, että mikään ei auta ja kaikki mitä on yrittänyt tehdä koko lapsen eliniän on ollut turhaa. Tiedän tunteen... Täytyy vaan yrittää pitää kiinni niistä säännöistä ja rangaista huonosta käytöksestä. Periksi niistä säännöistä ei saa antaa. Mutta itse olemme pyrkineet palkitsemaan ja kehumaan hyvästä käytöksestä. Meillä menee vielä ainakin tarrat täydestä.
Saako/voiko esikoinen auttaa vauvan hoidossa? Sais kokea itsensä tärkeäksi ja hirveesti kehumista päälle, jos auttaa. Eihän ne tarvi olla kuin vaipan antaminen tms. pieniä juttuja.
Samaa sanoisin vielä, mitä joku tossa yllä kirjoitti, että keskittyä sellaisiin asioihin, joita vauva ei osaa, mutta iso ja taitava 3v osaakin jo!
Tsemppiä! Kyllä se ohi menee, mutta vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaisuutta!
 

Yhteistyössä