3v kotihoitoon, kun kuopus syntyyn. Hyvä ratkaisu?

[Täkyk]

Haluaisin kokemuksia teiltä, joilla noin 3vuotias esikoinen on jäänyt kotihoitoon kuopuksen syntyessä. Nyt tuntuu olevan niin "muotia" se, että esikoinen jää silti osahoitoon päiväkotiin, jotta saa virikkeitä ja oppii asioita.

Itse haluan hoitaa esikoisen kotona. Olen hakenut lähikerhoon hänelle paikkaa, jotta pääsee sitten 2krt viikossa leikkimään ikäistensä kanssa muutaman tunnin.

Kotona olen ainakin 1,5vuotta, joten esikoinen on siis noin 4,5vuotias, kun palaa takaisin päiväkotiin.

Jääkö hän nyt jostain paitsi, kun ei ole hoidossa? Oppiiko muut samanikäiset jotain taitoja paremmin tms.?

Kaikkea sitä miettiikin, mutta mietinpä kuitenkin.

 

[=)]

Anna lapsen olla kotona. Käy siellä kerhossa ja yhdessä käytte sitten vaikka kyläilemässä kavereilla, perhekahvilassa, ym.
Ei lapsi mistään opista paitsi jää, kyllä hän ehtii sitten myöhemminkin siellä päiväkodissa olla. =)

 

[kyllä]

Paras ratkaisu

 

["Minä vaan"]

Sama tilanne meilläkin, itseasiassa toi sun teksti vois ihan hyvin olla mun kirjoittama Meillä esikoinen täyttää syksyllä 3v. ja samoihin aikoihin syntyy vauva. Otan esikoisen kotihoitoon jo toukokuun lopulla kun itsellä alkaa kesäloma. Meillä on ollut ihan selvää tuo esikoisen kotiin jääminen, tarhasta ei ole muodostunut hänelle mikään lempipaikka tän vuoden aikana mitä hän on siellä ollut. Seurakunnan kerhoon olen häntä hakenut ja jos se alkaa sujumaan hyvin, niin siellä käydään pari kertaa viikossa mut ihan hänen ehdoillaan mennään. Täällä päin on päiväkodit niin täynnä, etten halua edes lähteä selvittämään osahoidon mahdollisuutta. Kyllä sitä myöhemmin ehtii päiväkodissa/eskarissa olemaan. Meillä on onneksi myös laaja ystäväpiiri, joilla on pieniä lapsia kotihoidossa, joten kavereita ja leikkiseuraa varmasti riittää.

Tää on mun mielipide ja näin me toimitaan mut jokainen tavallaan. Kait se myös on paljon lapsen luonteesta kiinni, mikä on hänelle paras vaihtoehto.

 

["jaap"]

Varmaan teille sit hyvä ratkaisu toi.

Meillä kanssa esikoinen täyttää syksyllä 3v, mutta vauva syntyy jo kesäkuussa. Aion pitää lapsen hoidossa osa-aikaisesti paristakin syystä, mutta niistä yksi keskeinen on kyllä toi kaverien saatavuus. Lapsi on ehtiny tässä vuoden aikana päiväkodissa ollessaan tutustua päiväkodin lapsiin, ja muodostaa jonkinlaisia kaverisuhteita siellä, yhden hyvin intensiivisenkin ystävyyssuhteen (tämän lapsen + äitinsä kanssa tunnettiin jo entuudestaan, mutta poikien välit ovat yhteisessä hoitopaikassa muodostuneet hyvinkin läheisiksi). Naapurustossa pojalla on myös kavereita, jotka ovat tällä hetkellä vielä kotihoidossa, mutta ovat juuri nyt siirtymässä päivähoitoon, ja syksyllä ei puistoissa ole enää ketään pojalle tuttuja.

Että meillä ei nyt siis varsinaisesti ole kokemusta tosta 3-vuotiaan kotihoidosta, enkä siis mitenkään kritisoi tota päätöstä, mutta mua mietityttää vain sellainen asia, että onko se teidän mielestä ihan sama mitä seuraa lapsella on, kunhan jotain on? Kun musta tuntuis taas ihan järjettömältä ottaa toi lapsi pois tutusta ryhmästä, siirtää johonkin toiseen (=kerhoon) vuodeksi tai kahdeksi, ja sitten taas sopeuttaa se uudestaan tonne päiväkotiin. Tietty jos ei sillä lapsella ole mitään erityisiä kaverisuhteita päiväkodissa, tai ei muuten siellä viihdy, niin sitten eri asia.

 

[Salla07]

Onhan niitä kerhoja, perhekahviloita jne mistä saa virikkeitä. Ihan vaan kiinni siitä miten motivoitunut äiti on sitä tekemistä keksimään.

 

[lto]

Kuullostaa oikealta ratkaisulta. Aivan ihanaa todeta, että vielä on äitejä, jotka jaksavat itse hoitaa lapsensa. Lapsen on hyvä tottua uusiin kavereihin esim kerhoissa ja huomata se, että elämässä tulee jatkuvasti uusia tuttavuuksia, niin aikuisilla kuin lapsillakin.

 

[Big Bang Theory]

itse otin 5v pois hoidosta. Todella hyvä ratkaisu on ollut tämä välivuosi. Syksyllä eskariin.

 

[pha]

Mä en ole ikinä uhrannut sekuntiakaan sen miettimiseen, jääkö lapseni jostain paitsi ollessaan "vain" kotona. Osasyy lienee se, että lähipiirissä ei ole osa-aikaisia päiväkotilaisia, vaan kaikki mun kaverinikin selviytyvät mainiosti kotona 2-4 lapsen kanssa. Leikkiseuraa siis löytyy. Muutenkaan en menetä yöuniani, jos lapseni leikkaa saksilla kömpelömmin kuin naapurin päiväkotilapsi, sillä vastaavasti hänellä on taatusti omat vahvuutensa, jotka ovat päässeet kotihoidossa kehittymään.

 

[alkper]

Kiitos vastauksista.

Joku kommentoi, että ei viitsi ottaa lasta pois tutusta hoitoryhmästä. No meillä on tilanne se, että lapsen perhepäivähoitopaikassa tulee lapsivaihdoksia syksyllä ja kun siellä vaihtuu 2 lasta, niin vaihdos on 50%:nen. Kyllähän päiväkodissakin lapset vaihtuu eli ei se takaa tuttua leikkiseuraa. Tietysti ei kaikki lapset kerralla vaihdu, mutta esim. veljen pojan 3 parasta hoitokaveria vaihtoi päiväkotia muuton seurauksena, joten eihän se mikään tae ole se päiväkotikaan, että kaverit pysyisi samana.

Ja toisaalta kuljetus hoitoon olisi aika hankalaa, olisi minulla pitkä kävelymatka vauvan ja esikoisen kanssa. Ja meidän kunnassa saa lisäksi hyvän kuntalisän jos kaikki lapset kotihoidossa.

Tässä vielä ihan muutamia käytännön syitä miksi kotihoito parempi meille, vaikka siis ilman em. syitäkin poika jäisi kotiin.

 

["Minä vaan"]

[QUOTE="jaap";25907806]Varmaan teille sit hyvä ratkaisu toi.

Meillä kanssa esikoinen täyttää syksyllä 3v, mutta vauva syntyy jo kesäkuussa. Aion pitää lapsen hoidossa osa-aikaisesti paristakin syystä, mutta niistä yksi keskeinen on kyllä toi kaverien saatavuus. Lapsi on ehtiny tässä vuoden aikana päiväkodissa ollessaan tutustua päiväkodin lapsiin, ja muodostaa jonkinlaisia kaverisuhteita siellä, yhden hyvin intensiivisenkin ystävyyssuhteen (tämän lapsen + äitinsä kanssa tunnettiin jo entuudestaan, mutta poikien välit ovat yhteisessä hoitopaikassa muodostuneet hyvinkin läheisiksi). Naapurustossa pojalla on myös kavereita, jotka ovat tällä hetkellä vielä kotihoidossa, mutta ovat juuri nyt siirtymässä päivähoitoon, ja syksyllä ei puistoissa ole enää ketään pojalle tuttuja.

Että meillä ei nyt siis varsinaisesti ole kokemusta tosta 3-vuotiaan kotihoidosta, enkä siis mitenkään kritisoi tota päätöstä, mutta mua mietityttää vain sellainen asia, että onko se teidän mielestä ihan sama mitä seuraa lapsella on, kunhan jotain on? Kun musta tuntuis taas ihan järjettömältä ottaa toi lapsi pois tutusta ryhmästä, siirtää johonkin toiseen (=kerhoon) vuodeksi tai kahdeksi, ja sitten taas sopeuttaa se uudestaan tonne päiväkotiin. Tietty jos ei sillä lapsella ole mitään erityisiä kaverisuhteita päiväkodissa, tai ei muuten siellä viihdy, niin sitten eri asia.[/QUOTE]

Ei mulle ainakaan olen "ihan sama" mitä seuraa lapsella on. Itse tuossa aikaisemmassa viestissä viittasin ystäviini ja heidän lapsiinsa, joista siis jatkossa saadaan leikki-ym. seuraa. Ei siis mitään summa mutikassa etsittyjä "kavereita". Meidän tapauksessa myös pojan tarharyhmä muuttuisi syksyllä kun siirtyisi pienten ryhmästä isompien ryhmään ( missä siis vähemmän hoitajia/lapsi). Toki osa vanhan ryhmän lapsista siirtyisi myös uuteen ryhmään mutta uudet kuviot+lapset olisi muutenkin edessä syksyllä. Eli meillä 3v. jää kotihoitoon ja olen täysin vakuuttunut siitä, että se on oikea ratkaisu.

 

[pha]

[QUOTE="jaap";25907806]
Että meillä ei nyt siis varsinaisesti ole kokemusta tosta 3-vuotiaan kotihoidosta, enkä siis mitenkään kritisoi tota päätöstä, mutta mua mietityttää vain sellainen asia, että onko se teidän mielestä ihan sama mitä seuraa lapsella on, kunhan jotain on? [/QUOTE]

Ei tietenkään, siinä mielessähän kotihoito on parempi ratkaisu, kun voi itse valita seuran, jossa lapsi aikaansa viettää. Jos jonkun kanssa leikit eivät millään suju, voidaan hetkeksi laittaa tapaamiset tauolle ja kokeilla myöhemmin uudestaan. Tai jos jollain lapsella on vaihe, jossa nyrkit heiluvat tai pureminen kiinnostaa liikaa, voin lapsiani suojellakseni hoitaa tapaamiset vain esim. puistossa, jossa selkkauksia ei pääse syntymään niin helposti. Hätätapauksessa, jos joku lapsi muuttuisi ihan kamalaksi kiusaajaksi ja kiroilijaksi, voisin feidata hänet lapseni elämästä kokonaan.

Päiväkodissa on pakko viettää aikaa senkin kanssa, joka kiusaa tai aiheuttaa ongelmia, ja vanhemmat voivat vain toivoa, että lapsi pärjää ja henkilökunta on tilanteen tasalla..

 

["minä"]

Itse pidin aikanaan 3- ja 5-vuotiaat osittain hoidossa kolmannen syntyessä. Ja syynä tosiaan oli päiväkotikaverit ja se, että itse pidän jatkuvia kaverisyhteita tärkeinä. Jos olisin ottanut lapset pois, olisivat kaveisuhteet katkenneet kahdesti, eli kerhoon siirtyessä ja takaisin päiväkotiin palatessa.

Riippuu tietenkin paljon lapsesta, onko kavereiden vaihtuminen ongelma. Toiset kun luovat kaverisuhteita nopeasti ja toisilla kestää pidempää. Itse olet se, joka lapsesi parhaiten tuntee ja tiedät varmasti mikä on oman lapsen kohdalla oikein.