3v lapsi ja koiran lopettaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "jojo"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"jojo"

Vieras
Tällainen tilanne on edessä. Pienempi lapsista on vasta päälle vuoden, joten hänestä ei ole huolta, mutta mitä selitetään vähän alle 3,5v ikäiselle?

Väitänkö mä, että koira tuli vanhaksi ja kuoli ykskaks itsestään sillä välin, kun lapset olivat mummolla kylässä? Oikeasti se on vasta viisivuotias, mutta lapsihan ei sitä tiedä. Alkaako lapsi pelätä mummojen ja pappojen kuolemaa, jos puhutaan koiran vanhuudesta?

Oikeaa tarinaa siitä, että koira on sairas ja eläinlääkäri auttaa sen kipuja loppumaan, en taida viitsiä kertoa. Enkä mitään lopetuspiikeistä. Ettei lapsi ala yhdistää sairaus+lääkäri=kuolema tai piikki=rokotus=kuolema.

Näytänkö mä koiraa lapselle vielä kotipihassa ennen hautaamista? En kai? Entä ennen eläinlääkäriin lähtöä, miten mä selitän lähtemisen ja sen, ettei koira tule enää takaisin? Vai "katoaako" koira vain ja mä selitän sitten mitä selitän, kun tulee kysymys, mihin se on hävinnyt?

Apua!
 
Kyllä kolmevuotias voi jo kuulla kuolemasta. Koira vähän vanhana tullut niin huonoon kuntoon, että silloin saattaa kuolla. Yksi mainio ja varmasti riitävän "kevyt" tarina kuolemasta on dvdssä Sammakko, tarinassa Sammakko ja linnunlaulu. Se on ollut meilllä hyvä keino puhua asiasta. Ja meillä on isoisät kuolleet melko nuorina tässä muutaman vuoden sisällä.
 
Ei lapset oikeasti ajattele ihan noin vaikeasti kuolemasta. Omat lapset olivat vähän vajaa 5 v. ja 3 v. kun tuli tilanne, että mun oli vietävä koira lopetettavaksi yhtäkkiä kun lapset olivat jo yöunillaan. Koiralla oli jo ikää mutta silti sairauskohtaus tuli 'yllättäen', itse en oikein saanut unta koko yönä ja aamulla nousin punasilmäisenä. En puhunut lapsille aamulla mitään eikä lapset kysyneetkään koko koirasta vaikka koira aina aamuisin keittiössä puuhasteli. Lapset eivät hoitopäivän jälkeenkään kyselleet (vaikka koira aina oli eteisessä vastassa). Ruoan jälkeen kerroin lapsille, että koira on kuollut. Ajattelin vain vastata kysymyksiin, joita tulee vastaan, en selittänyt asiaa sen enempää. Olin aika yllättynytkin kun lapset eivät sen enempää kyselleet, kyselivät vain lähinnä, eikö koira muka koskaan enää tule takaisin. Vasta myöhemmin (kuukausia myöhemmin) isompi alkoi kysellä miksi koira kuoli. Vasta kun lapsille tv-ohjelman myötä (vuosia, vuosia myöhemmin) selvisi, että eläimiä joskus lopetetaan, selitin koko jutun juurta jaksaen.

Sanoisin, että vastaa vain kysymyksiin, älä selitä liian tarkasti.
 
No eikö lapselle voisi sanoa että koira on sairas ja kovin kipeä? Että se lähtee nyt ja istuskelee pilvellä katselemassa lapsia.Ja jos koiralle on hautapaikka,niin siellä voi sitten käydä muistelemassa koiraa.Eikai lapsille tarvi ruveta selittämään kamalasti mistään kuolemasta kun ei ne sitä kunnolla ymmärrä kuitenkaan.Kyllä lapset sitten osaa kysellä asiasta itse jotakin,kun koira ei takaisin tulekkaan.
 
[QUOTE="jojo";27432434]Eli ihan vain kuolemasta puhuminen on varmaan fiksumpaa kuin vetää sitä eläinlääkäriasiaa esiin? Koira tuli vanhaksi ja huonokuntoiseksi ja se kuoli?[/QUOTE]

Tai sitten ihan vain sanot, että koira on kuollut. Ei sinun tarvitse vetää esiin selityksiä etukäteen, joita lapsi ei välttämättä edes kysy.
 
Koira sairastui pahasti, kukaan ei enää pystynyt sitä parantamaan ja se kuoli. Piste.

Asiat kerrotaan lapselle niin kuin ne ovat ja tapahtuvat.


muoks. Miten koira kuoli?

Vietiin eläinlääkärille ja eläinlääkäri totesi ettei voida enää auttaa ja koira kuoli.

Siinä on ihan tarpeeksi faktaa noin pienelle ilman faktoja ruiskeista tms. Niistä sitten vasta vanhemmille lapsille.
 
Viimeksi muokannut ylläpidon jäsen:
[QUOTE="vieras";27432487]Tai sitten ihan vain sanot, että koira on kuollut. Ei sinun tarvitse vetää esiin selityksiä etukäteen, joita lapsi ei välttämättä edes kysy.[/QUOTE]

Mä en koskaan meinaa tajuta, että noinkin yksinkertaisesti voisi edetä. Mä yritän selittää yksinkertaisesti, mutta sotkeudun silti juttuun. Kiitos rautalangasta.
 

Yhteistyössä