3v on erittäin "kusipää" pikkusiskolleen. Onko tämä enää edes normaalia?

[doriii]

Ehkä 60% heidän kommunikaatiosta on sitä, että tuo 3v potkii, tönii tms. vähän alle 1v pikkusiskoa.

Yleensä silloin, kun pikkusisko lähestyy leluja tai leikkejä. Pikkusisko on kiinnostunut isoveljen leikeistä ja haluaisi tutkia veljensä leluja ja yhteisiä leluja (osa leluista on kyllä molempien, niitäkään sisko ei saisi katsoa).

Monta kertaa päivässä vaikka yritän vahtia, kaataa tuo isompi pienen. Siitä on seurannut mm. jäähyä, asian selittämistä.. olen myös antanut vaihtoehtoja: jos sisko häiritsee, niin sano heti äidille, niin vien siskon pois jne.. Tänään keräsin lapsen melkein kaikki lelut pois, koska ei olisi antanut siskon katsoa YHTÄÄN MITÄÄN lelua, yritti potkaista siskoaan ja riehui, omistushaluisesti vei pois kaikki lelut ettei siskolle jää mitään. Mulla meni hermot ja keräsin lähes kaikki lelut kasseihin ja vein ne varastoon. sanoin, että takaisin ne ei tule, ennen kuin käytös muuttuu.

Ja isommalle annetaan satavarmasti huomiota myös kahden kesken, häntä ihaillaan ääneen paljon enemmän kuin pienemmälle jne...

Mietin onko tämä käytös edes normaalia, vai voisiko lapsella olla joku "häiriö"?

 

[shihtzu]

Ihan samanlaista se on meilläkin, esikoinen on 3v ja kuopus täytti eilen vuoden. Tosin meillä myös leikitään keskenään, mutta usein homma menee siihen, että isompi tönäisee pienemmän nurin, kun toinen yrittää tulla häiritsemään isomman leikkejä.

 

["Vesipeto Surku"]

Mä mietin joskus samaa.. vastausta en osaa antaa.

Sieppaa välillä pahasti kun isoveli ja pikkusisko vaan tappelee suurimman osan hereilläoloajastaan, ei puhettakaan siitä kuuluisasta sisarrakkaudesta.. Eikä omaa fiilistä helpota kun tuttavapiirissä sisaruspari samaa ikäluokkaa (tosin siskokset) ovat kuin paita ja perse ja pitävät toistensa puolia kaikessa. No joo.. Tällaista tämä.

 

[miunmau]

Meidän perheessä oli juuri tuollaista puolisen vuotta sitten (lapset olivat silloin tuossa iässä ). Vanhempi lapsi joutui noihin aikoihin viettämään kotona pitkiäkin aikoja arestissa.

Tilanne parani, kun nuorempikin aloitti hoidon muutama kuukausi sitten. Täyttää nyt 1,5vee ja kotona alkavat siskon kanssa leikit pikkuhiljaa sujua. En sitten tiedä johtuuko se päiväkodissa opituista asioista vai ihan vaan siitä, että ikää on tullut.

 

["vieras"]

Ei kaikki vaan tule kaikkien kanssa toimeen. Eivätkä kaikki sisarukset vaan tule keskenään toimeen.

 

["..."]

3 vuotias ei osaa kommunikoida niin hyvin kuin aikuinen. Saa varmastikin raivareita. Ei sitä itsekään tykännyt kun pikkusisko tuli ja hajotti kaikki lelut. Ei se vaan kivaa ole. Jos lapsella on menossa hyvät leikit niin ei ole kivaa kun tulee keskeyttämään leikit.

3 vuotias on vielä niin pieni. Toistoa kasvatuksessa vain. Ei saa potkia ei saa tehdä sitä tai tätä.

 

[Arwen Undomiel]

Meillä on tytöt 1v10kk ja 3v3kk, meno aivan samanlaista.
Vaikka tytöt tykkäis kovasti leikkiä yhdessä niin lapsen mieli tekee vielä jatkuvasti tepposet toista on pakko kiusata vähän väliä, molemmin puolin.
Tilanne on hieman rauhottunut kun pienempi on saanut lisää ikää ja pitää puoliaan mutta kyllä hermo on jatkuvasti kireellä ton kiusaamisen takia, varsinkin kun näkee miten rakkaita ja tärkeitä ovat toisilleen.

 

["vieras"]

Enpä tiedä mutta eipä tulis mieleen puhua 3 vuotiaasta kusipäänä... Miten olis kurkistus peiliin..

 

[doriii]

[QUOTE="vieras";24995153]Enpä tiedä mutta eipä tulis mieleen puhua 3 vuotiaasta kusipäänä... Miten olis kurkistus peiliin..[/QUOTE]

No voi voi, kylläpä sädekehäsi kiiltää. En koskaan hauku lasta itseään, mutta itseäni purkaakseni voin anonyymina sanoa, että lapsi käyttäytyy kusipäisesti siskoaan kohtaan. Se on ihan totta - mitä muuta jatkuva tahallinen satuttaminen on? Kun näitä tilanteita ratkoo sen 20 kertaa päivässä, niin ihan hyvä välillä tuulettaa tunteita - jollekin muulle kuin sille lapselle.

 

[vierass]

Mun mielestä 3-vuotias on kyllä aikasta pieni ja vaadit paljon noin pieneltä. Ei 3-vuotias välttämättä vielä osaa itsekään leikkiä jonkun toisen kanssa, joten on täysin ymmärrettävää, että lapsi kokee pienemmän vain häiriöksi. Tokihan minä ymmärrän, että satuttaa ei saa, mutta vaadit minun mielestäni aika paljon pieneltä lapselta...

Suurin ongelmahan näissä jutuissa yleensä on se, että sitten kun syntyy nro 2, niin se nro 1 kasvaa hetkessä hirveän isoksi, vaikka valtavan pieni vielä oliskin.

 

["hmmm"]

Yritä suhtautua toisella tavalla. Että kehut 3-vuotiasta silloin kun se on kiltisti ja antaa siskon katsoa lelujaan ja leikkii nätisti. "Oletpas tosi iso ja reipas poika, noin nätisti leikitte yhdessä siskon kanssa".
Sitten, kun ongelmia tulee et reagoi niihin niin kovasti. Siirrät vaan lapset erilleen ja annat pienemmälle jotain muuta leluja.

 

[dorii]

AINA kehun kun poika on kiva pienemmälle. Esim. kun leikkii nätisti yhdessä tai antaa siskon katsoa tavaroitaan.

Ei tässä nyt kyse ole siitä, ettenkö yrittäisi kehuilla ohjata käytöstä oikeaan suuntaan.

Usein poika kaataa siskonsa ihan suoraan selälleen lattiaan niin, että takaraivo kolahtaa lattiaan. Jonkun mielestä pitäisi vaan siis "siirtää rauhallisesti sivuun, eikä tehdä numeroa"? Juu-u, veikkaanpa, että sitten tuo vaan pahenisi.

 

[vierass]

AINA kehun kun poika on kiva pienemmälle. Esim. kun leikkii nätisti yhdessä tai antaa siskon katsoa tavaroitaan.

Ei tässä nyt kyse ole siitä, ettenkö yrittäisi kehuilla ohjata käytöstä oikeaan suuntaan.

Usein poika kaataa siskonsa ihan suoraan selälleen lattiaan niin, että takaraivo kolahtaa lattiaan. Jonkun mielestä pitäisi vaan siis "siirtää rauhallisesti sivuun, eikä tehdä numeroa"? Juu-u, veikkaanpa, että sitten tuo vaan pahenisi.

Tai sitten ei. Kun kerta lapsi ei enää saisi huomiota sillä kiusaamisellaan... Yritä?

 

[ei meillä]

Täytyy kyllä sanoa, ettei meidän lapset vaan. Sama ikäero, mutta leikit sujuvat tosi kauniisti. Isompi ei koskaan kaada pienempää tahallaan eikä ole omistushaluinen leluistaan. Poika pitää jopa huolta, että siskolla on kaikki hyvin ja yrittää kehitellä yhteisiä leikkejä. Jos pienempi sotkee leikkejä, huutaa isompi "ei, et saa" tai "häivy" ja äänensävystä joudutaan toisinaan keskustelemaan. Kädestä ottamista esiintyy molemmilla, mutta siinäpä ne pahimmat kriisit. Eli toisinkin voi olla, kiitos kasvatuksen tai paljon todennäköisemmin lapsen luontaisen temperamentin