4 kk:den ikäinen vauva ei viihdy pätkääkään yksin?

[ed.]

Tähän lisäksi vielä pidätysvaikeudet vaikean synnytyksen jälkeen ym. kivaa. Tuli vaan mieleen

 

[Tiuf]

Täällä 6 kk jo kannettu rintarepussa, ties miten kauan tätä vielä kestää... Poika nyt 8 kg, joten alkaa olla aika lasti. Vessaan pääsee rintarepulla, kaikki kotityöt ja syöminen onnistuu rintarepulla. Pääasia ettei koko päivänä juuri pysähdy. Kilometrejä on varmasti kertynyt lukuisia. Suihkuun menen ekojen 20 min päikkäreitten aikaan. Kaikki muu onnistuu vauvaa kantaen paitsi imurointi, kun vauva pelkää sitä ääntä. Ulkoilukin suoritetaan rintarepulla, samoin kaikki kauppareissut, kun ei tuo pallero suostu olemaan vaunuissa/rattaissa. Että elämä on...

 

[myyryläinen]

Meillä 4kk tyttö viihtyy jonkunverran yksinkin esim jos asettaa hänet lattialle viltille ja virittelee viereen tuolin selkänojalle värikkään touhumaton, jota hän tykkää katsella ja juttelee sille. Tai sellaise lelukaaren alla. Itse oon alusta asti puhunut hänelle siirtyessäni pois näköpiiristä että hän kuulee ääneni kokoajan. Välillä on huutoa ku käyn vessassa mutta ehkä se joskus on väistämätöntä, ei vauva siitä uitenkaan rikki mene eikä muista sitä enää hetkenn päästä. en usko että perusturvallisuuden tunne tuollaisesta järkkyy jos muuten on hyvät olot.
Ja tosiaan sitterissä tai viltillä mukaan vessan oven eteen tai kylppärin lattialle että näkee äidin kokoajan. Kantoliinassa on myös oltu vessassa....

Ehkä kannattaa yrittää vaan totuttaa niin että ku vauva on hyvällä päällä niin jätät vaika viltille lattialle ja siirryt hiukan etäämmälle ja juttelet hänelle kokoajan. vauva ei ehkä edes huomaa jäävänsä yksin ja saattais ikään ku huomaamattaan tottua olemaan hetken yksinki. Mutta tietysti ovat yksilöitä kaikki, voihan tuo olla joku "takiaiskausi", joka menee piankin ohi.

Voimia kaikille, kyllä sitä omaa aikaa vielä saadaan!!

 

[äippäliini]

Ollaan meillä siis päästy todella helpolla tähän 4kk asti, vauva nukkunut yöt jo 1,5kk asti ja lattialla lelukaaren alla viihtyy pitkiäkin aikoja, nyt on alkanut tulemaan tuo etten ole yksin, kyllä vessaan ja suihkuun pääsee yms. Mutta enemmän kaipaa nyt seuraa ja ihan mielellään seuraa neidille pidänkin =D
Jokainen vauvahan on yksilöllinen, helpottaahan tuo esin kotitöiden tekemistä kun vauva viihtyy hetken yksinään ja tosiaan moni jo sanonut niin sitterissä mukana jokapaikkaa, meillä tykätään kattoa ku äiti laittaa pyykkiä kuivumaan.. Ja usein tiskaan sillälailla että vauva joko sitterissä keittiössä mukana taikka rintarepussa, pikaimurointi onnistuu muun mahtavasti rintarepun kanssa!
Tsemppiä teille toisille äideille kovasti!

 

[Sama täällä!]

Jep ei viihtynyt meilläkään tyttö hetkeäkään yksin lattialla, sitterissä tai missään! Helpotti (vasta) kun oppi istumaan ilman tukea 7kk iässä. Sen jälkeen laitoin lelukorin viereen istumaan ja saattoi tönöttää siinä pitkiäkin aikoja lelujaan tutkien Toi oli kyllä niin rasittava vaihe kun sai jatkuvasti olla kanniskelemassa.. Tsemppiä!!

 

[VO]

Vastaan vain pikaisesti aloitukseen. Olin itse aikaisemmin todella pulassa vauvan kanssa, koska hän ei voinut olla suunnilleen minuuttiakaan itsekseen. Oli todella rankkaa ja epäilin, että itse teen jotakin väärin tai että vauva pitäisi jotenkin "totuttaa" olemaan yksin. Mutta neuvolan ja lääkärin jutteluiden jälkeen ymmärsin, että vauvat ovat vain erilaisia luonteeltaan ja sille ei käytännössä voi mitään. Parhainta mitä voit tehdä on vain antaa se vauvasi "vaatima" huomio ja huolenpito ja yrittää saada apua mieheltä (ja mahdollisesti myö sukulaisilta) esim. ruuanlaittoon/siivoukseen jne. Meillä kävi niin, että vauva ja sittemmin taaperovaiheessakin tarvitsi lähes jatkuvan huomion, joten yhdessä kotitöiden tekeminen ei onnistunut. Jossain vaiheessa opettelin tekemään sellaisia 10min pikailtaruokia (osaksi lapsi sylissä) tai sitten lapsi leikkikehässä ja joku vauvan ohjelma päälle tietokoneelta (ohjelmat eivät tosin kiinnostaneet kuin muutaman minuutin). No joka tapauksessa, me annoimme lähes 100% huomion ensimmäiset 2 vuotta ja sen jälkeen homma muuttui. Lapsi alkoi leikkimään itsekseen! Nykyään elämä on tosi helppoa (tuntuu helpommalta kuin monella muulla samanikäisen kanssa, lapsi jo 4v). Kaikki perusjutut sujuu todella hyvin ja lapsi osaa käyttäytyä paikassa kuin paikassa ja on reipas ja rohkea muiden lasten seurassa. Hän viihtyy itsekseen todella pitkiä aikoja omissa leikeissään, välillä kyselee vanhemmiltaan juttuja ja vastaillaan siinä leikin lomassa ja omien kotitöiden ohessa ja tietenkin välillä leikitään myös yhdessä.

Toivottavasti teillä huomion tarve helpottaisi aiemmin, koska tuntui, että meillä meni vaikeimman kautta. Ajan myötä se kuitenkin helpottaa ja kannattaa olla vain kärsivällinen ja nauttia ajasta vauvan kanssa niin paljon kuin mahdollista