4-vuotiaan rasittava käytös

["vieras"]

Minulla on 4v 3kk ikäinen tytär. Hän on koko ikänsä ollut luonteeltaan todella temperamenttinen. Lisäksi hän on kovin nokkela, herkkä ja vähän "täydellisyyden tavoittelija" luonteeltaan. Turhautuu tosi helposti, joa ei osaa jotain saman tien. Hermoja ei ole vielä nimeksikään harjoitella eri asioita.

Lapsi puhuu koko ajan kaikkia rumia juttuja, hokee vaan hokemasta päästyään. Pikkusisaruksen kanssa oleminen on hankalaa, tyttö kiusaa häntä aika paljon ja yhteisleikki sisaruksen kanssa ei yleensä suju. Tekee usein kaikenlaista kiellettyä (esim. repii kirjoja) ja raivoaa milloin mistäkin, huutaa että ei rakasta ketään jne..

Uhkaus jäähylle joutumisesta ei auta, sitten kun hänet laittaa jäähylle, hän kiljuu naama punaisena. (tässä suhteessa aivan erilainen kuin pikkuveljensä, joka tokenee jo "uhkauksesta" jäähyn suhteen) Katuu kyllä välillä tekojaan, mutta anteeksi pyytäminen on hankalaa.

Minusta tuntuu, että jossain välissä oli jo helpompaa, mutta nyt tilanne on taas aika raastava. Välillä jo mietin, onko tällainen käytös normaalia? Osaa kyllä olla nätistikin esim. jos teemme hänen kanssa kahdestaan jotain, ja välillä halailee pikkuveljen kanssa ym.

 

["Tiina"]

[QUOTE="vieras";24055843]Minulla on 4v 3kk ikäinen tytär. Hän on koko ikänsä ollut luonteeltaan todella temperamenttinen. Lisäksi hän on kovin nokkela, herkkä ja vähän "täydellisyyden tavoittelija" luonteeltaan. Turhautuu tosi helposti, joa ei osaa jotain saman tien. Hermoja ei ole vielä nimeksikään harjoitella eri asioita.

Lapsi puhuu koko ajan kaikkia rumia juttuja, hokee vaan hokemasta päästyään. Pikkusisaruksen kanssa oleminen on hankalaa, tyttö kiusaa häntä aika paljon ja yhteisleikki sisaruksen kanssa ei yleensä suju. Tekee usein kaikenlaista kiellettyä (esim. repii kirjoja) ja raivoaa milloin mistäkin, huutaa että ei rakasta ketään jne..

Uhkaus jäähylle joutumisesta ei auta, sitten kun hänet laittaa jäähylle, hän kiljuu naama punaisena. (tässä suhteessa aivan erilainen kuin pikkuveljensä, joka tokenee jo "uhkauksesta" jäähyn suhteen) Katuu kyllä välillä tekojaan, mutta anteeksi pyytäminen on hankalaa.

Minusta tuntuu, että jossain välissä oli jo helpompaa, mutta nyt tilanne on taas aika raastava. Välillä jo mietin, onko tällainen käytös normaalia? Osaa kyllä olla nätistikin esim. jos teemme hänen kanssa kahdestaan jotain, ja välillä halailee pikkuveljen kanssa ym.[/QUOTE]

Taitaa kuulua ikään. Mun samanikäinen poikani on samanlainen. Välillä oli helpompaa, nyt ihan mahdoton.

 

[Totuustorvi]

Semmosta se uhkaikä on

 

[onni löytyy arjesta]

Pysyykö jäähyllä kuitenkin? Maailmaan ääntä mahtuu... Hermoja vaan kysyy itseltä. En usko että montaa kertaa kauaa jaksaa jäähyllä huutaa, jos huomaa ettei sillä ole vaikutusta..

 

["vieras ap"]

Joskus jäähyllä pysyminen vaatii kovastikin aikuisen läsnäoloa ja palauttamista, lopulta siihen aina tyytyy, ja sen avulla kiukku meneekin sitten yleensä ohi (hetkeksi, kunnes taas keksii uuden kolttosen).

Ja hermoja tämä tosiaan vaatii, luvalla sanoen tuon lapsukaisen käytös todellakin on rasittavaa!! Välillä tuntuu että taistelua joka ikisestä, samasta asiasta päivästä toiseen.

Mutta kiva kuulla että tämä on normaalia. Kun lapsi on aika herkkäluonteinen, niin välillä tuntuu, että saa melkoisesti taiteilla hänen kanssaan..

 

["jepu"]

Oinas?

 

["Minnie"]

Mulla samanikäinen, toukokuun alussa vietettiin typyn neljättä synttäripäivää ja niin tutulta kuulostaa meno! =) Ite oon aatellu, et kuuluu ikään.

 

["jkl"]

Kuulunee ikään, sanon minäkin.

Tuossa iässä kysytään hermojen lujuutta vanhemmalta. Kun lapsen pistää jäähylle, sieltä ei tulla ennen kuin tietty aika on istuttu ja riippuen mistä joutunut jäähylle, anteeksi pyydetty.

Medän poika, pian 4v oli jo mielestäni sisäistänyt jäähypenkin idean ja tokenikin nopeasti kun ilmoitin viimeisen varoituksen tulleen ja seuraavaksi jäähylle.
Mitä lähemmäs ollaan tässä menty 4v ikää, on uhma lisääntynyt ja sitä raastavaa kiljuntaa ja rääkymistä testaillaan joka kerta.
Mies monesti sanonut, että herramujee päästä se pois tuosta, kun poika huutaa penkillään "ÄIITIII LOPETAAAA", pelkää mies siis mitä naapurit miettii, mutta koska tiedän, että mitään pahaa ei kotonamme tehdä, niin vähät minä välitän. Avainkysymys on todellakin se, että tässä seikassa ei anneta periksi ja meillä istutaan penkillä ensin se minuutti per ikävuosi ja leikkimään ei pääse jos ei anteeksi ole pyydetty, jos siis on tehty jotain mistä anteeksi tulee pyytää.

Laantuu tämäkin vaihe kyllä, kunhan se rajojen uudelleen testailu taas laantuu, mutta hetkellistähän sekin on, kun pian taas koittaa uudet testailut ja nuoremman (meillä 2v) alusta alkava uhma

 

[uh]

Voimia, en osaa sanoa mitään, täällä kans saman ikänen tyttö. Ei ikinä oo hiljaa, lyhyt hermo kun ei itse osaa. Se on kyllä kiltti ja kiva kaikille sisaruksilleen, mutta uusperheen uusi mies (ja pienimmäisen isä) on päässyt ilkeys-tulilinjalle, aivan kuin 4v pitäisi pientä sisartaa enemmän hänelle kuuluvana kuin isälleen. Neiti myös koittaa määräillä kaikkia ja on jo ainakin vuoden nostanut itseään paremmalle jalustalle. Muut lapset ovat taas kaikkia muita kohtaan hyvin huomaavaisia ja ystävällisiä, empaattisia eikä koskaan itseään tyrkyttämässä esille vaikkakin yhtä sosiaalisia ovat.

Kai se on vaan se ikä. Onneksi kuitenkaan lapsella ei ole väkivaltaista käyttäytymistä, vaikka sanoin saa kyllä pahasti loukattua.

 

["vieras"]

Kiitos vastauksista. Eikä minusta tunnu siltä, että voimat olisivat loppu. Rasittavaahan tämä välillä on, mutta välillä naurattaakin. Toisaalta en tiedä pidänkö jotenkin tuota 4-v:tä ikäistään isompana - esim. 2-vuotiaan uhmassa ajattelin, että se kuuluu ikään, kun nyt taas jotenkin mietin enemmän, että eikö 4-v:n pitäisi jo "osata käyttäytyä"..