4v muuttojännitystä vai uhmaa??

[vieras]

Meidän 4vstä on tullut ihan mahdoton. On kerrottu, että muutetaan reilun kuukauden päästä uuteen kotiin, jännittäisikö sitä näin kovasti? Varsinaista kovaa uhmakautta ei ole meillä ollut ollenkaan vaan sellaisia ajoittaisia purskahduksia vain, menneet ohi yhtä pian kuin tulleetkin. Lapsi on aika herkkis toisaalta, miettii asioita kovasti ja mielikuvitus on nyt 4v täytettyä lähtenyt suorastaan lentoon. Puhuu tosi hyvin.

Tällainen se siis on; vääntää ja väittelee joka asiasta. Nyt 2 päivää ollut ihan helvetillisiä. Leikit pikkuveljen kanssa sujuu ehkä 5min, sitten raivostuu kun toinen kiusaa tai ottaa jonkun lelun minkä esikoinen keksii tietysti juuri sillä hetkellä haluta. Sukat/housut/hihat menee ruttuun. Ruokataistelua meillä ensimmäistä kertaa ikinä; mitä tää on, en ois halunnut, en jaksa syödä. Sotkee tai tekee kiusaa ihan selvästi vain ärsyttääkseen. Varsinkin jos sanon että nyt syön itse rauhassa, aivan varmasti tapahtuu jotain. Houkuttelee pikkusisaruksen pahoille teille. Sitten kun torun, väittää ensin vastaan kuin mikäkin murkku ja sitten alkaa nyyhkiminen.

Joku laittoi tänne sen vänivänivinivini-ketjun; MEIDÄN elämä on nyt viime viikot ollut just sitä. Mitä teen, miten saan mun lapseni takaisin??? Millaisia teidän 4veet on, olenko vain tottunut liian ns. helppoon lapseen ja nyt tulee litranmitalla päin näköä se?

 

[oisko]

Oisko äitin ja isän aika mennyt enemmän muuto-hommiin valmistautuessa,eikä oo enää saanut niin paljoa huomiota ku tavallisesti ja sitä hakee tuolla käytöksellä?

 

[4v ja 1,5v]

Musta kuulostaa aika tutulta kaikin puolin, mutta musta tämä 4v on aika helppo verrattuna siihen, mitä se oli n. 1,5-3v. Tai jotain. Meidän 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa hermot menee paljon helpommin, hän kun alkaa olla siinä koetteluiässä ja "ei" on hieno uusi sana.

 

[vieras]

Musta kuulostaa aika tutulta kaikin puolin, mutta musta tämä 4v on aika helppo verrattuna siihen, mitä se oli n. 1,5-3v. Tai jotain. Meidän 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa hermot menee paljon helpommin, hän kun alkaa olla siinä koetteluiässä ja "ei" on hieno uusi sana.

No meillä on tuo pienempi on juurikin vajaa puolitoistavuotias. Jotenkin kaikesta raivostuttavuudestaan huolimatta tuo vaihe on jotenkin niin selkeä. Siis ei:n hokemista, vahtimista jne.. Kun taas isomman kanssa oon ekaa kertaa ihmeessä, että mikä tuota vaivaa. Olen sitä ihmislajia, että kun on ongelma x, siihen mietitään ratkaisu, toteutetaan se ja sitten ongelma on hoidettu. Tähän tilanteeseen (pika)ratkaisua ei vain tunnu löytyvän.

Ehkä isompaa voisi kiukuttaa se kun pienempi on muuttunut konttaavasta vauvasta lujaa kipittäväksi taaperoksi, joka osaa jo nipistellä, viedä leluja ja ylipäätään VAATIA sitä huomiota ja tilaa eri tavalla? En tiedä.

Voi olla, että ajatukset on olleet muualla muuton ja muun takia, fyysistä läsnäoloa lasten kanssa on kyllä yhtä paljon kuin ennenkin.

En kovin hyvin tiedä, millaisia muiden 4veet on kotonaan, voihan tällainen olla yleistäkin. Tuntuu vain että painekattila poksahtaa kohta tuon prinsessa itsetietoisen/pikkuvauvan välimuodon kanssa.

 

[Ap]

Musta kuulostaa aika tutulta kaikin puolin, mutta musta tämä 4v on aika helppo verrattuna siihen, mitä se oli n. 1,5-3v. Tai jotain. Meidän 1,5-vuotiaan kuopuksen kanssa hermot menee paljon helpommin, hän kun alkaa olla siinä koetteluiässä ja "ei" on hieno uusi sana.

No meillä on tuo pienempi on juurikin vajaa puolitoistavuotias. Jotenkin kaikesta raivostuttavuudestaan huolimatta tuo vaihe on jotenkin niin selkeä. Siis ei:n hokemista, vahtimista jne.. Kun taas isomman kanssa oon ekaa kertaa ihmeessä, että mikä tuota vaivaa. Olen sitä ihmislajia, että kun on ongelma x, siihen mietitään ratkaisu, toteutetaan se ja sitten ongelma on hoidettu. Tähän tilanteeseen (pika)ratkaisua ei vain tunnu löytyvän.

Ehkä isompaa voisi kiukuttaa se kun pienempi on muuttunut konttaavasta vauvasta lujaa kipittäväksi taaperoksi, joka osaa jo nipistellä, viedä leluja ja ylipäätään VAATIA sitä huomiota ja tilaa eri tavalla? En tiedä.

Voi olla, että ajatukset on olleet muualla muuton ja muun takia, fyysistä läsnäoloa lasten kanssa on kyllä yhtä paljon kuin ennenkin.

En kovin hyvin tiedä, millaisia muiden 4veet on kotonaan, voihan tällainen olla yleistäkin. Tuntuu vain että painekattila poksahtaa kohta tuon prinsessa itsetietoisen/pikkuvauvan välimuodon kanssa.

Tämä ap siis..