5-vuotiaan käytös

[mamma hermoromahduksen partaalla]

Olen jo aivan loppu ton meidän 5v. käytöksen takia. On tottunut huutamalla saamaan asioita läpi veljiensä kanssa eli itkee ja huutaa niin kauan että pikkuveli ja isoveli antavat tälle tahtonsa läpi. Osaa siis huutaa tosi kovaa. On erittäin itsekäs luonne. Ja sitten äidille ollaan vielä pahempia :/ Irvaillaan, ärsytetään ja huudetaan, huudetaan ja huudetaan! Tämä tyttö on temperamenttinen ollut aina, mutta nyt tuntuu, että rahkeet lopussa. Osaa vinkua, kitistä, marista ja olla tosi ärsyttävä. Kun muut keinot eivät enää tepsi niin alkaa heittämään veljien huoneesta tavaroita tai minun tavaroitani, raapii... jne. Ollaan jäähytetty, ollaan kokeiltu tarrasysteemiä niin että hyvin menneistä päivistä on saanut tarran jne. Välillä tyttö osaa olla niin ärsyttävä, että tukistaminen käynyt jo omassa mielessä Mikä ihme saa tytön käyttäytymään näin ja mitä mä voin tehdä? Isä on aika paljon työmatkoilla ja silloin harvoin kun on kotona niin ei puutu tytön käytökseen millään tavalla :/ Kaikki komentaminen jää minun harteilleni. Olen myös kokeillut antaa tytölle rakentavaa tekemistä eli piirtää, askartelee, käydään puistoissa, käydään kylässä... Mutta nämäkin päättyvät monesti huutoon ja rääkymiseen, jos eivät kaverit tee mitä tyttö haluaa. Rasittavaa, todella rasittavaa

 

[ja olen tukistanut]

ymmärrän sinua, mutta varmaan toiset lapset ovat vaan haastavampia ja vaikeampia kuin toiset, itselläni kolme lasta ja keskimmäinen on tosi vaikea välillä, kysyy kyllä hermoja!

 

[ap]

Tästä voisin sanoa, että on nimenomaan hankala luonne :/ Samalla kaavalla ollaan kaikki kasvatettu, mutta tämä neiti on sitten hieman itsepäisempi luonne... Osaa olla kyllä valloittavakin ja erittäin taitava monessa asiassa (mm. lukee jo...).

 

[vieras]

Takavarikko ja meillä tuohon samanikäsen huutamiseen auttaa se että sanon että tuolla tavalla et ainakaan saa yhtään mitään, ja tietää ettei saakaan ja yleensä uhkaan takavarikolla ellei tuo huuto lopu nyt niin polkupyörä on tämän päivän käyttökiellossa. Ja jos jotain uhkaa ja ei mene uhkaamalla läpi, niin se takavarikko on tehtävä ja oltava sellanen että sen voi toteuttaa heti, ensi viikon karkkipäivä ei toimi, se pitää olla heti tapahtuvaa ja sellasta mikä lapselle on tärkeää.

 

[vieras]

Oisko se sitä keskimmäisen lapsen "vikaa"?
Meilläkin keskimmäinen vaikein. Olen joskus lukenut, että esikoinen on aina erikoisasemassa, ensimmäisen lapsen ihme säilyy läpi elämän, kuopus on aina nuorimmainen ja keskimmäinen jää siihen väliin ns. epähuomioon. Niistä tulee kuulemma myös niitä vastuunkantajia helpommin.

 

[Essi81]

Olen jo aivan loppu ton meidän 5v. käytöksen takia. On tottunut huutamalla saamaan asioita läpi veljiensä kanssa eli itkee ja huutaa niin kauan että pikkuveli ja isoveli antavat tälle tahtonsa läpi. Osaa siis huutaa tosi kovaa. On erittäin itsekäs luonne. Ja sitten äidille ollaan vielä pahempia :/ Irvaillaan, ärsytetään ja huudetaan, huudetaan ja huudetaan! Tämä tyttö on temperamenttinen ollut aina, mutta nyt tuntuu, että rahkeet lopussa. Osaa vinkua, kitistä, marista ja olla tosi ärsyttävä. Kun muut keinot eivät enää tepsi niin alkaa heittämään veljien huoneesta tavaroita tai minun tavaroitani, raapii... jne. Ollaan jäähytetty, ollaan kokeiltu tarrasysteemiä niin että hyvin menneistä päivistä on saanut tarran jne. Välillä tyttö osaa olla niin ärsyttävä, että tukistaminen käynyt jo omassa mielessä Mikä ihme saa tytön käyttäytymään näin ja mitä mä voin tehdä? Isä on aika paljon työmatkoilla ja silloin harvoin kun on kotona niin ei puutu tytön käytökseen millään tavalla :/ Kaikki komentaminen jää minun harteilleni. Olen myös kokeillut antaa tytölle rakentavaa tekemistä eli piirtää, askartelee, käydään puistoissa, käydään kylässä... Mutta nämäkin päättyvät monesti huutoon ja rääkymiseen, jos eivät kaverit tee mitä tyttö haluaa. Rasittavaa, todella rasittavaa

Oi, ihan kuin mun kirjoittama teksti. Tosin meillä neiti on ainokainen. Ollut tähän asti kuin enkeli. Kiltti jne.

Puol vuotta on nyt menty tätä... kuten kirjotit. Mä olen tosi epäreilu, mä en ole koskaan ystävällinen, pilaan elämän jne. Huutaa, potkii, pyörii lattialla jne. Neiti marraskuussa täyttää 5.

 

[ap]

Ja neiti vielä tehostaa käytöstään huutamalla vähän väliä: "äiti mee pois, älä tuu enää takaisin, en tykkää susta, tyhmä äiti jne" En noteeraa noita, mutta kyllä ne välillä satuttavat varsinkin tapa joilla ne ilmaistaan on erittäin inhottava

 

[vieras]

Ja neiti vielä tehostaa käytöstään huutamalla vähän väliä: "äiti mee pois, älä tuu enää takaisin, en tykkää susta, tyhmä äiti jne" En noteeraa noita, mutta kyllä ne välillä satuttavat varsinkin tapa joilla ne ilmaistaan on erittäin inhottava

Meillä tuollaisesta kytöksestä pääsee jäähylle ja sen jälkeen anteeksipyyntö, nyt olen hyväksynyt jos anteeksipyyntö tulee heti ja kadutaan oikeasti.

 

[v]

5 v on hankalia.

 

[Tanja]

Onko kellään tietoa, että milloinka tällainen hankala 5-vuotias "tasoittuu"? Koskaan, milloinkaan?

Itsellä viimeksi eilen meni hermo totaalisesti poikaan, joka koko hiivatin pitkän päivän ajan haastoi milloin kenellekin riitaa, viisasteli, karjui ja tahtoihalusi niin maan perusteellisesti... Mikään ei ollut hyvin, kaikki oli pojan mielestä paskaa, kaikki asiat meni väärin ja sehän oli meidän muiden vika. Juu, oli jäähyllä. Juu, asioista puhuttiin. Ja taas puhuttiin. Juu, oli montakin kertaa jäähyllä... Ja taas yritin jaksaa puhua ja keskustella - ja siinä sivussa rauhoitella itseäni, etten olisi aivan revennyt itsekin räksyttämään. Siinä olikin sitten se suurin homma ...

Osaa kyllä halutessaan olla todella mukava, keskusteleva poika. Mutta kun tuntuu, että niitä hetkiä on niin turkasen vähän. Tai se pojan rähjääminen vain poispyyhkii ne pienet kivat hetket. On vain niin karmean kuluttava ajanjakso, oikea energiasyöppö.

Ja tilannettahan ei yhtään helpota se, että toinen pojista on perässä tulossa omalla 2.5- vuotiaan uhmalla...