5-vuotiaan märinä,ääk!

[kolmetyttöä]

On niin raivostuttavaa!Kun se alkaa pikkuasioista,housut liian löysät,liian toukat,mikään ei toimi.Ja äiti vaan yrittää..!Ja sitten kun se tapahtuu juuri kun kuopus nukkuu päiväunia ja tietty herää tuohon kovaan huutoon!

Mitä sitten tehdä tommosen 5-vuotiaan kanssa joka ratkaisee kaikki asiat rääkymällä?mulla ainakin on silloin keinot lopussa,ja lopuksi huudan itsekin,saatan jopa tarttua tukasta kiinni,kun joskus saa vain veren niin kiehumaan..:/

 

[emuli]

Mä oon aatellu et kummallinen tuo mun poika...
Märisee kans joka asiasta...
Myönnän et kans hermot kireellä, ja joskus tukistankin...
ja häpeän itseäni....
eli mullekki neuvot kelpaa...

 

[MySelene]

Täälläkin on joskus hermot kireellä 5veen kaa mutta en kyllä oo käyny käsiks. lähen ite parvekkeella laskemaan kymmeneen ja ottamaan "puhdasta" ilmaa filtterin läpi. :kieh: en mä mitään vinkkejä osaa antaa siihen miten saada toi lapsi rauhoittumaan. ainakin mun tyttö stressaa kaikesta. kai se menee ohi..ajan kanssa.

 

[Saru]

Meillä oli sitä samaa, ja on toisinaan vieläkin. Yritä kääntää huomio johonkin muuhun asiaan siitä, mikä olisi aiheuttamassa sen huudon. Meillä tuo joskus onnistuu ja joskus ei. Tuo aikanaan vähenee ja menee ohi, kuuluu kait kehitykseen.

 

[KiviäkinKiinnostaa]

Että muillakin samanlaisia 5-vuotiaita kuin meillä. Meidän tyttö myös ihan mahdoton. Sanokaa että tää on vaan ohimenevä vaihe sanokaa...jookosta...pliiiiiiiiiis. Minä ihan oikeasti kuvittelin että ei olisi 5-vuotiaalla enää uhmaa. Tyhmä minä. :headwall:

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

Yhtä elämääntyytymätön 5-vuotias asuu meilläkin Neuvoja ei oo, sympatiaa heruu sitäkin enemmän. Ehkä se murrosikään mennessä hellittää

 

[aloittaja]

No hyvä,että ei ole ainoa raivopää meillä!välillä ollaan niin isoa tyttöä ja kaikki onnistuu.Ja hetkessä maailama kaatuukin päälle!Huoh..Kai tämä tästä joskus loppuu ja toivottavasti nuo seuraavat kaksi olisivat vähän vähemmän temperamenttisia.

Ei kai se auta kuin geenejään syyttää,koska itsekin olen herkästi hermostuva,ja siinä kun kaksi tuittupäätä kiehuu niin kiva..=O

 

[Rania]

Onko keskimmäinen? Jep. Kokeile, jos et anna negatiiviseen käytökseen muuta huomiota kuin ehkä ei hyväksyvä ilme tai sanot vain: "en tykkää, että äksyät" -selitä, että lapsen pitää tulla luoksesi ja pyytää, että auttaisit korjaamaan esim. housujen vyötäröä löysemmälle. Näin lapsi oppii sanoja ja käsitteitä (kireä, löysä) Anna raikuvat ablodit hyvin suoritetusta avunpyynnöstä tai kiitä nätisti hellittelemällä. Näin meillä ja on naukuminen vähentynyt.
Tänään eivät halunneet lähteä kauppaan, kun oli leikki kesken. Sanoin siihen ok. jäätte isän kanssa kotiin. Ja olipa kaupoilla helpompaa ilman märiseviä lapsia. Joskus taitaa olla ihan järkevää antaa periksi, eipähän tarvitse kokoajan kieltää ja huutaa. Mulla onkin ollut välillä ohjakset aika kireällä..se on aiheuttanut itsellekin pahan mielen. Ei tää kasvattaminen aina oo niin helppoo, joissakin kohdissa kun taitaa kasvaa itsekin.
Voimia teille. :hug:

 

[aloittaja]

Esikoinen tämä on ja aina ollut vaikea tapaus.Kaikki pitää olla just eikä melkein.ja useasti olenkin housun vyötäröä kiristänyt ja löysentänyt,mutta ei aina ne on joko "liian löysät" tai "liian tiukat"..Siinä vaiheessa käämit palaa,kun mikään ei kelpaa vaikak kuinka yritän tai olen yrittämättä.Joskus auttaa sylihoito,eli jossakin tapauksissa saattaa olla sitten huomionhakua vain.Mutta siitäkin sitä sitten miettii,että onko oikein ottaa syliin,käyttääkö sitten aina sitä keinoa..Voi voi.On se vaan niin vaikeaa.