5-vuotiaan pojan kaverisuhteista

[Mukkula]

Meillä on just 5-vuotta täyttänyt poika ja pikkuisen häntä vanhempi tyttö.
Isosiskolla alkaa olla ihan omat jutut ja poika kaipaakin kamalasti kavereiden seuraa.
Ovat aina olleet samassa päiväkotiryhmässä ja tänä syksynä lähtivät ekaa kertaa eri teille kun sisko meni eskariin.
Poika on aina leikkinyt oikeastaan vaan siskon ja tämän kavereiden kanssa. Pitää näitä tyttöjä omina kavereinaankin ja se on mielestämme ok. Kuitenkaan nämä tytöt ei vät pidä poikaamme siten kaverina, että esim. häntä haluaisivat luokseen leikkimään. Meillä leikkivät useimmiten edelleen kaikki yhdessä.
Muutaman kerran joku naapurin poika on tullut meille sisälle leikkimään tai esim. pihalle jotain poikamme kanssa pelaamaan, mutta ei oikein tahdo sujua. Poika ei anna koskea omiin leluihinsa (mitä tyttöjen antaa tehdä) tai ei ala pelaamaan vaikka jalkkista naapurin poikien kanssa. Vaikka aina on vailla pelikaveria.
Poikamme on myös hirmu lahjakas liikunnan suhteen ja hän onkin hirmu kiinnostunut useimmista lajeista. Olemme yrittäneet ehdottaa hänelle jääkiekkoa ja jalkkista ihan harrastukseksi, mutta poika ei halua mennä, kuulemma siksi kun "siellä on opettaja ja muita poikia"...
Mikä tässä nyt mättää? Mitä meidän tulisi tehdä?

 

["Aloittaja"]

Nostanpa tätä, kun ihan tosissaan mietityttää asia...

 

["äiti"]

Esikoiseni on aina tullut paremmin toimeen tyttöjen kanssa. Hän ei koskaan ole ollut mitenkään fyysinen tyyppi ja tyttöjen seura on ollut hänen mielestä fiksumpaa. Hänellä on kaksi nuorempaa siskoa ja sanoinkin hänelle joskus, että ehkä siksi helpompaa tyttöjen kanssa. Nyt hän on jo iso koululainen ja tyttöjä riittää ystäviksi niin, että toiset pojat vähän nyppiintyneitä, muttei onneksi pahasti. Sitäpaitsi poikienkin kanssa nykyisin enemmän tekemisissä. Vähän tyyppikysymys.

 

[dfdf]

Vie poika sitten tanssitunnille. Siellä on tyttöjä. Esim. kilpatanssipuolella kaivataan kovasti poikia pareiksi tytöille.

 

["vieras"]

On varmasti vaikea tilanne, kun tutut kaverit (olivat sitten oikeasti "oikeita" kavereita tai ei) katoavat.

Jos poika on liikunnallinen ja tykkää sekaryhmistä, miten olisi joku yleisurheilu tai vaikka tanssi? Siellä on ainakin myös tyttöjä paljon. Tai joku yksilölaji (hiihto tms.)?

Jakaminen on sellainen asia, jonka kanssa itse tekisin kovasti töitä. 5-vuotiaan olisi jo syytä opetella jakamista siinä missä häviämistä ja ryhmätyötaitojakin. Eskari häämöttää...

Keskustelisin myös, miksi poikaporukat eivät kiinnosta. Onko meno turhan rajua? Onko tarhassa joitain "klikkejä"? Vai onko vain ryhmässä oleminen vaikeaa? Pojat usein toimivat porukoissa ja tytöillä on "paras kaveri" -meininkiä. Toisaalta - poikasi on liikunnallinen, joten varmasti peleissä/llikuntjutuissa tulisi onnistumisiakin.

Vaikea tilanne. Tsemppiä!

 

[Mukkula]

Niin... Ei tytöissä tosiaan mitään vikaa kavereina ole, mutta kuten kerroin, he eivät valitettavasti pidä poikaamme sillä tavalla kaverina, että voisivat vaikka leikkiä ilman isosiskoa.
Poikamme on kyllä tosi poikamainen ja oikein fyysinen tyyppi. Päivä toisensa jälkeen on touhunnut tai pelannut itsensä ihan hikeen.
En oikein innostu tuosta tanssista, vaikka hyvä idea sinänsä onkin, koska poika on kiinnostunut jääkiekosta, jalkapallosta, salibandystä jne. Myöskin kaikki pärisevät lajit kiinnostaa.

 

["ttt"]

Tuo arkuus poikien suhteen johtuu varmaan hyvin pitkälle juuri siitä ettei ole vain tottunut olemaan poikien kanssa. Oliskos sulla kaveripiirissä äitejä/isiä joilla olis poikalapsia jos puolin ja toisin kyläilisitte ja sun poikasi näin tottuisi muihin poikiin.

 

[Mukkula]

[QUOTE="vieras";24612590]On varmasti vaikea tilanne, kun tutut kaverit (olivat sitten oikeasti "oikeita" kavereita tai ei) katoavat.

Jos poika on liikunnallinen ja tykkää sekaryhmistä, miten olisi joku yleisurheilu tai vaikka tanssi? Siellä on ainakin myös tyttöjä paljon. Tai joku yksilölaji (hiihto tms.)?

Jakaminen on sellainen asia, jonka kanssa itse tekisin kovasti töitä. 5-vuotiaan olisi jo syytä opetella jakamista siinä missä häviämistä ja ryhmätyötaitojakin. Eskari häämöttää...

Keskustelisin myös, miksi poikaporukat eivät kiinnosta. Onko meno turhan rajua? Onko tarhassa joitain "klikkejä"? Vai onko vain ryhmässä oleminen vaikeaa? Pojat usein toimivat porukoissa ja tytöillä on "paras kaveri" -meininkiä. Toisaalta - poikasi on liikunnallinen, joten varmasti peleissä/liikuntajutuissa tulisi onnistumisiakin.

Vaikea tilanne. Tsemppiä![/QUOTE]

Kiitos! Kyllä tämä kovasti jo huolettaa ja asian eteen halutaan jotain tehdä.

Tuosta liikunta-asiasta jo kerroinkin. Joukkuelajit kiinnostaa, mutta silti ei halua mennä. Vanhassa päviäkodissa leikki tosiaan aina isossakin porukassa siskon ja tämän kavereiden kanssa. Nyt uudessa päiväkodissa on pääasiassa yhden ennestään tutun tytön kanssa. Jonkun kerran on ollut hyvät leikit kahden pojan kanssa. Päiväkodissa yritetään ottaa asia huomioon.

Jakaa tosiaan osaa tytöille, mutta jostain syystä poikien kanssa ei kotona onnistu. Päiväkodissa tosin tämä ei ole ongelma.

Jostain ihmeen syystä ei ota sujuakseen.

 

[Mukkula]

[QUOTE="ttt";24612601]Tuo arkuus poikien suhteen johtuu varmaan hyvin pitkälle juuri siitä ettei ole vain tottunut olemaan poikien kanssa. Oliskos sulla kaveripiirissä äitejä/isiä joilla olis poikalapsia jos puolin ja toisin kyläilisitte ja sun poikasi näin tottuisi muihin poikiin.[/QUOTE]

Meillä on pelkästään poikaserkkuja ja lähes kaikkien kavereiden lapset ovat poikia. Nyt kun oikein ajattelen, näiden poikien kanssa leikit sujuu hyvinkin.

 

["ttt"]

Meillä on pelkästään poikaserkkuja ja lähes kaikkien kavereiden lapset ovat poikia. Nyt kun oikein ajattelen, näiden poikien kanssa leikit sujuu hyvinkin.

Eli kyse vois olla sitten ihan vaan siitä että kaikkien kanssa ei vaan synkkaa, ei se sen ihmeellisempää sitten taida olla Sosiaaliset taidot kehittyy pikkuhiljaa lisää ja myös tieto siitä ajatuksesta että maailmassa on ihmisiä joiden kanssa ei synkkaa, joista ei pidä mutta kaikkien kanssa olis hyvä yrittää tulla toimeen.

 

["vieras"]

Jos joukkuelajit kiinnostaa, kenties vain "tuuppisin" siihen suuntaan. Siis jos nyt vaikka jalkapallo on se intohimo, veisin katsomaan pelejä ja treenejä - siis ihan lähikentälle lasten, kertoisin faktoja siitä, että pelaamaan oppii vaan pelaamalla ja se tapahtuu joukkueessa ja jos haluaa pelata, on mentävä joukkueeseen jne.

Ja sen selvittäisin, miksi lapsi ei halua pelaamaan "koska siellä on opettaja". Onkohan pojalla joku outo käsitys valmentajasta?

Varmaan talven tekisin tätä hivutustyötä ja keväällä sitten ilmoittaisin lapsen jalisharjoituksiin. Mentäisiin paikalle ja katsottaisiin, mikä on meininki. Jos lapsi haluaa pelata, sitten saa pelata. Ja koska joukkuepelit tapahtuvat joukkueena, on uskallettava mennä joukkueeseen, jos haluaa pelata. Lopettaisin siis keskustelemisen ja laittaisin lapsen valinnan eteen.

 

[Mukkula]

[QUOTE="vieras";24612726]Jos joukkuelajit kiinnostaa, kenties vain "tuuppisin" siihen suuntaan. Siis jos nyt vaikka jalkapallo on se intohimo, veisin katsomaan pelejä ja treenejä - siis ihan lähikentälle lasten, kertoisin faktoja siitä, että pelaamaan oppii vaan pelaamalla ja se tapahtuu joukkueessa ja jos haluaa pelata, on mentävä joukkueeseen jne.

Ja sen selvittäisin, miksi lapsi ei halua pelaamaan "koska siellä on opettaja". Onkohan pojalla joku outo käsitys valmentajasta?

Varmaan talven tekisin tätä hivutustyötä ja keväällä sitten ilmoittaisin lapsen jalisharjoituksiin. Mentäisiin paikalle ja katsottaisiin, mikä on meininki. Jos lapsi haluaa pelata, sitten saa pelata. Ja koska joukkuepelit tapahtuvat joukkueena, on uskallettava mennä joukkueeseen, jos haluaa pelata. Lopettaisin siis keskustelemisen ja laittaisin lapsen valinnan eteen.[/QUOTE]

Tää on meilläkin käynyt mielessä. Pelejä käykin iskän kanssa katsomassa ja yhdesti on käyty seuraamassa pikkupoikien reenejä.
Hyvä että on likkumisesta kiinnostunut, jospa näin innostuisi mukaan.
Tuota opettaja-asiaa on keskusteltu monesti, mutta siitä en ole oikein saanut mitän irti.