5kk tulokseton yrittäminen

[paulam]

Olen jo pitkään lukenut muiden viestiketjuja ja päätin että nyt haluan tuoda tänne oman "tarinani". Olemme mieheni kanssa hiljattain ostaneet oman asunnon, ja tietenkin kolmion, missä on huone tulevalle lapselle. Olimme puhuneet että alamme heti tekemään lasta kun saamme remontin valmiiksi. Äitini on aina puhunut kuinka meidän suvussa naiset sikiää helposti nuoressa iässä. Lähdin siis lapsentekopuuhiin asenteella "ekalla se tärppää". Nyt olemme kohta 6 kk yrittäneet ilman tulosta.
Minulla on ollut selviä raskauden oireita, mitkä ovat todennäköisimmin olleet jonkinlaista valeraskautta. Kärsimättömänä olen tehnyt kymmeniä raskaustestejä ja itkua tihrustanut kun kuukautiset ne on aina vaan alkaneet. Panoksia koventaakseni olen myös 3 kk tehnyt ovulaatiotestejä.
Kaikkeni olen antanut ja sen kyllä huomaa. Vauvasta on tullut pakkomielle. Jos en johonkin täysillä keskity niin ajattelen vauvoja. Jos olen yksin kotona, luen viestiketjuja raskaaksi tulemisesta. Olen henkisesti väsynyt ja stressiä on ilmassa. Minua ei kiinnosta tehdä mitään, naamani on kuin teinillä, olen hajamielinen, äreä ja väsynyt. Ja mikä pahinta, näyttää siltä että kuukautiskiertoni on päättänyt alkaa temppuilemaan.
Kuukautisteni piti alkaa 4 päivää sitten. Ihmettelin jo ovulaation jälkeen, ettei rintani turvonneet ja kipeytyneet. Se nimittäin on tapahtunut aivan poikkeuksetta niin kauan kun jaksan muistaa. Myöskään viikkoa ennen odotettuja kuukautisia alavatsaa ei turvottanut. Minkäänlaisia merkkejä kuukautisista ei ole.
Tässä tilanteessa voisi tietenkin hyppiä tasajalkaa odottaen positiivista raskaustestiä. Olen kuitenkin tehnyt jo muutaman testin ja negatiivisia ovat olleet. Eikä ihme, eihän minulla ole edes mitään raskauden oireita.
Tiedän että kaikki eivät välttämättä kärsi minkäänlaisia oireita ensimmäisillä raskausviikoilla, ja tiedän että jotkut saavat positiivisen testituloksen vasta viikonkin päästä siitä kun kuukautiset jäävät pois. Kaiken näiden pettymysten jälkeen en kuitenkaan jaksa kohdalleni vastaavaa toivoa.
Kaikki jaksavat toitottaa kuinka vauvanteko pitäisi olla hauskaa ja jännittävää. He kaikki ovat varmasti onnistuneet heti, sillä minua negatiiviset testit eivät ole saaneet hilpeäksi. En myöskään hymyssä suin katsele kun työpaikallani nään päivittäin odottavia äitejä tai vaunuja työnteleviä pariskuntia. Olen kateellinen, en iloinen heidän puolestaan.
Voi kuinka latistavaa tekstiä kirjoitankaan. Toivottavasti te joilla myös on ollut vaikeuksia tulla raskaaksi ja vauvat tulevat uniinnekin ymmärrätte mistä puhun. Ei ole kivaa katsella kotona tyhjää lastenhuonetta.
En toivo saavani keneltäkään kritiikkiä osakseni, sitä olen saanut läheisiltäni aivan tarpeeksi. Täältä lähdin hakemaan ns. vertaistukea.

 

[puuhis25]

Tuttuja ovat tuntemuksesi niin minulle kuin varmasti kymmenille kaks+ -palstailijoille! Täällä on monia pinoja, esim. esikoista yrittäville jne., joihin kannattaa osallistua ja voi jutella samassa tilanteessa olevien kanssa!!

Kaikkensahan sitä tekee vauvan alulle saamiseksi, mutta vaikka kuinka yrittää, ei aina välttämättä tahdo onnistua. Mekin olemme yrittäneet nyt 8kk jota ennen tjottailua muutama kk. Vuosi alkaa olla täynnä ja sitä myöten ahdistusta ilmasssa.
Jotenki sitä vaan jaksaa, kun uskoo vahvasti, että kyllä tämä yrittäminen vielä palkitaan!!

Tsemppiä sulle

 

[Ansku83]

Kaikkihan aina sanoo, lopettakaa yrittäminen, älä stressaa! Se on silkkaa sontaa! Ei se voi vaikuttaa! Niin monet kirjotukset oon täältä lukenu ja niin selkeästi paistaa läpi niistä se, kuinka stressaantuneita ihmiset yrittäessään ovat ja silti sieltä on se rakkauspakkaus alkunsa saanut! Itselläni on diagnosoitu pco ja esikoisen yritystä on takana 1v4kk...eli voi, mä niin ymmärrän nuo sun tunteet! Mullekin on tuota samaista jauhettu...lopettakaa yrittäminen, älä stressaa..serkku jopa sanoi (tietää pco:sta ja lapsettomuudesta): Eiks tein kannata vast ruveta tekemään lasta ku häät on ohi! Ja paino sanalla tekemään! Häät on siis tulevana kesänä. Mä en oikeesti osannu muuta sille sanoa, kuule, ei niitä lapsia TEHDÄ! Ja kävelin pois... Ja tää serkku on kyllä muutenki sellane ettei se osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle! Noh, perusasianahan on vuosi yritystä ja sitten vasta pääsee tutkimuksiin, mut jos sulla on epäsäännölliset kierrot niin heti eikä 15. päivä sinne!!
Njoo....saakohan tästäkään lätinästä taas mitää selvää! Jos ei niin anteeks!
Mut lyhyesti tiivistettynä:

Jätti isot tsempit teille yritykseen ja toivon teille plussaa mitä pikimmin! =)

 

[Nepparipoks]

Kaikkihan aina sanoo, lopettakaa yrittäminen, älä stressaa! Se on silkkaa sontaa! Ei se voi vaikuttaa! Niin monet kirjotukset oon täältä lukenu ja niin selkeästi paistaa läpi niistä se, kuinka stressaantuneita ihmiset yrittäessään ovat ja silti sieltä on se rakkauspakkaus alkunsa saanut! Itselläni on diagnosoitu pco ja esikoisen yritystä on takana 1v4kk...eli voi, mä niin ymmärrän nuo sun tunteet! Mullekin on tuota samaista jauhettu...lopettakaa yrittäminen, älä stressaa..serkku jopa sanoi (tietää pco:sta ja lapsettomuudesta): Eiks tein kannata vast ruveta tekemään lasta ku häät on ohi! Ja paino sanalla tekemään! Häät on siis tulevana kesänä. Mä en oikeesti osannu muuta sille sanoa, kuule, ei niitä lapsia TEHDÄ! Ja kävelin pois... Ja tää serkku on kyllä muutenki sellane ettei se osaa ajatella omaa napaansa pidemmälle! Noh, perusasianahan on vuosi yritystä ja sitten vasta pääsee tutkimuksiin, mut jos sulla on epäsäännölliset kierrot niin heti eikä 15. päivä sinne!!
Njoo....saakohan tästäkään lätinästä taas mitää selvää! Jos ei niin anteeks!
Mut lyhyesti tiivistettynä:

Jätti isot tsempit teille yritykseen ja toivon teille plussaa mitä pikimmin! =)

Se vaan helpottaisi omaa oloa, jos kykenisi rentoutumaan. Edes vähän.

 

[Ansku83]

Sehän siinä varmaan ainoo syy on, mut kun joku kertois miten se tehdään!

 

[Anastacija]

Ei se auta vaikka yrittäs asian unohtaa, ei ainakaan meillä! Meilläkin siis yritystä takana jo 1v8kk.
Ja nuo tunteet on kyllä niin tuttuja. Nyt on meilläkin kauppakeskuksessa kokoajan paksuna olevia naisia ja pieniä vauvoja vaunuissa. Joka hiton päivä näkee ja kuulee niitä. Tosi rasittavaa.

Mutta tsemppiä sulle! Ja meille muille myös

Muoks. Ja vähänkö näin punaista, kun kaverini joka tietää yrityksestämme sanoi, että lopeta stressaaminen. Helppohan semmosen helposti raskautuvan on semmoista ladella! Sanoin sille, että jos ois siitä kiinni, niin maailmassa ois PALJON vähemmän ihmisiä. Että luulis sotien ja nälänhädän keskellä naisilla olevan semmoinen stressi, etteivät ikinä raskautuisi!

 

[Mandala]

Meillä on reilu vuosi yritystä takana ja kaiken näköisiä tunteita on käyty läpi tänä aikana. Yhdessä vaiheessa huomasin, että pelko onnistumattomuudesta alkoi hiipiä takaraivoon kunnolla. Olen aikalailla elämästä nauttiva ihminen muuten ja pyrin tiettyyn rentouteen asioissa kuin asioissa. Sain jotenkin tästä fiiliksestä taas kiinni tuossa jossain vaiheessa kun aloin miettimään, että en todellakaan halua tulla ahdistuneeksi stressihirviöksi, koska se vaikuttaa sitten jokaiseen osa-alueeseen elämässäni; työhön ja ihmissuhteeseen. Siinä missä puolen vuoden jälkeen olin itse melkein valmis hyppäämään lääkärin pöydälle tutkittavaksi (vaikka kierrot ja jutut ihan normit) niin päätettiinkin miehen kanssa, että odotetaan se vuosi ja sen päälle vielä lisää ennen tutkimuksiin menoa. Keskityin muihin asioihin miehen kanssa ja Voilá olen saanut asiaa laitettua taka-alalle ja siinä samalla kasvattanut aika hyvät zenmäiset fiilikset itselleni. Tottakai täällä tulee kirjoiteltua, jänniteltyä ja myötäelettyä oman pinon ja vähän muidenkin naisten mukana, mutta se ei tunnu olevan mitenkään ristiriidassa tämän zenmäisyyteni kanssa.

En sano, että tämä tällainen tietynlainen itsensä unohtamaan pakottaminen on kaikille paras ratkaisu, mutta mä olen sen avulla tyytyväinen elämään enkä ole ahdistunut ollenkaan. Tässä asiassa on niin monia epäonnistumistekijöitä joka kierto, että jos perustyytyväisyys on kondiksessa niin se ei voi ainakaan olla huono juttu. Sellainen hampaat irvessä tekeminen vaan kasvattaa sitä kuuluisaa stressihormonia ja tekee kaikista asioista tosi paljo vaikeampaa ja ennen kaikkea vie vielä seksistäkin nautittavuuden.
En itse usko hetkeäkään, että pelkkä stressaamattomuus saa naiset raskautumaan, mutta se auttaa nauttimaan elämästä matkalla vanhemmuuteen