Se kuuluu ikään. 6-v on vaikeassa iässä. Kestää se pahin noin puolisen vuotta ja sitte helpottaa vähitellen. Meillä on jo rauhoittunu. Kyselin lastentarhanopettajalta, että mitä ihmettä teen. Neuvoksi sanottiin, että tee niinku tähänki asti: pidä tiukka linja, älä anna periksi, mutta älä puutu joka asiaan, jotta päivät ei ois yhtä taistelua... Etsi hyviä puolia, kehu heti, jos lapsi yrittää ja onnistuu, anna aikaa, syliä ja rakkautta. Lapsen ei ole helppo olla, kun hän tavallaan tuossa iässä itsenäistyy. Kyseessä on kuin pieni murrosikä, pieni irtaantuminen. Olenkin iso, kohta koulussa, silti haluan olla pieni vielä, osaanko olla jo iso... Tällasta tuli mieleen. Jaksamista.