6-vee ei halua nukkua omassa huoneessa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mamxi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mamxi

Vieras
Otsikossa tuo jo tulikin..
Lapsi on ekan kerran siirtynyt omaan honeeseen nukkumaan omasta aloitteestaan n. 3,5 vuotiaana(kevät) mutta syksyn pimeiden myötä halusi takaisin vanhempien huoneeseen.
Tämän jälkeen on sänkyä siirretty jonkun kerran omaan huoneeseen ja taas vanhempien makkariin. Ei olla haluttu pakottaakaaan(itsellä traumoja kun pakotettiin pienenä nukkuu yksin pimeässä) mutta on yritetty rohkaista omaan huoneeseen.
Nyt alkaa oll akouluunmeno jo lähellä, ja jotenkin tuntuu et noin ison pitäis jo nukkuu omassa huoneessaan, nukkuukin siellä nyt mut joka ilta kyselee (välillä itku silmässä)et pääsiskö meidän huoneeseen. Ja se tuntu pahalta vaikka sit nukahtaakin omaansa lopulta. Välillä heräilee yöllä painajaisiin, useimmiten ei.

Miten teillä on menneet omaan huoneeseen nukuttamiset?
Meillä varmaan vielä vaikuttaa et taaperoikäinen sisarus nukkuu meidän huoneessa,oisko isompi mustis tästä?
 
pisti silmään vaan tuo lause, että omasta aloitteestaan...eli saako lapsi todellakin nykyään perheissä määrätä missä nukkuu? eiköhän se ole vanhempien tehtävä määrätä nukkumapaikka ja -ajat ja huolehtia siitä, että ympäristö on turvallinen. näin ainakin meidän perheessä eli aikuiset tekee säännöt ja rajat, ei lapset.
 
Meillä auttaa 4v kun jätetään eteiseen valo palamaan ja ite nukutaan siinä eteisen vieressä. Tuntuu pelkäävän pimeää, jos yöllä herää ettei ole valoa niin tulee viereen tai huutaa, valon kanssa pysyy omassa sängyssään. Meillä 1v nukkuu samassa huoneessa meidän kanssa.
 
Meillä 8v nukahtaa kyllä illalla omaan sänkyyn (kunhan on valo päällä ), mutta yöllä herää, käy vessassa eikä uskalla enää mennä omaan sänkyyn, vaan tulee viereen...vaikka se valo on koko yön päällä, raivostuttavaa |O
5v nukkuu samassa huoneessa, ettei edes yksin tarvi olla...
 
Meillä kanssa nukkuu 6v vielä vieressä. Välillä oli kausi jolloin halusi kokeilla omassa huoneessaan nukkumistakin, mutta palasi sitten takaisin perhepetiin. Ei olla painostettu. Jostain syystä on arka liikkumaankin yläkerrassa yksin (missä makuuhuoneet ja hänen oma huoneensa on), johtuu varmaan siitä kun siellä ei sillä tavalla oleilla niinkuin muualla talossa.
 
No joo, ihan ekaks vieraalle, meillä ollaan tuttavaperheiden parissa "kuuluisia" tiukasta linjasta, meidän lapsille on opetettu käytöstavat ja aikuiset päättää asioista(joskus ehken liikaakin ) mutta koska itsellä on edelleen traumoja siitä et on joutunut nukkuu yksin pakolla pimeässä niin tämä on sit ollut asia jossa meillä mielellään on kuultu lapsen omaa tahtoa.
Ja siis 3.5-veenä lapsi itse halus omaan huoneeseen nukkumaan ja ajattelin et sepäs meni mukavasti ja helposti kaikkien kannalta.
Ja nyt on sit "pakotettu" nukkuu omassa huoneessa, mut se aiheuttaa jatkuvasti itkuista nukkumaanmenoa jne ja mietin et miten asiaa vois auttaa.
Yövalo on hankittu mut sen ongelma on se, että kun valo on päällä lapsi herää usein. Jos valo on nukkumaan mennessä päällä ja sen sammuttaa lapsen nukahdettua hän yöllä vähänkin havahtuessaan joko käy laittaa valon takaisin päälle(ja sit taas heräilee ) tai jos on kielletty laittamasta valoa niin itkuisena tulee meidän huoneeseen yöllä.

Kiva oli kuulla ettei muillakaan oo ihan vieras tilanne et näin iso lapsi vielä arastelee yksin nukkumista!
Ja edelleen vinkkejä otetaan vastaan!
 
Meillä nukkuvat omassa huoneessa sekä tyttö 5 v että poika 3 v.
Ei olla ollenkaan lähdetty mukaan siihen, että nukutettaisiin, tai otettaisiin heitä meidän sänkyyn. Joskus yrittävät, silloin jutellaan ja todetaan että jokainen nukkuu omassa sängyssään.
Yövalo on päällä, koska pienempi ei tykkää pimeästä. Hämärä valo, joka ei häiritse nukkumista.
 
Lastenpsykiatrin mielipide: http://www.hernekeppi.fi/hernekeppi/hk3/perhepeti.shtml


"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
 
Meillä 6v alkoi nukkumaan pienempänä omassa huoneessa mutta syksyn pimetessä aina vonkuu viereen. Valo keittiössä ei auta. Joten nukkuu nyt melkein joka yö vieressä siskon kera, välillä alkuyön omassa huoneessa ja sit viereen. Pojan sänky ei mahtuis edes makkariin. Perhepetiä siis on täällä aika paljolti. Joskus jopa 2 aikusta, 2 lasta ja 1 koira :laugh: :D
 
Kuulostaa, että teilllä on hiukkasen homma hukassa ja paikkaatte omia traumojanne antamalla lapsen päättää asiasta, joka ei ole lapsen päätettävissä. Kuten, missä nukkuu.

Meilläkin on pieni sisarus, joka nukkuu aikuisen kanssa samassa huoneessa. Myös meillä äitiä tuli niin ikävä tällä isommalla, että yhteen aikaan nousi klo 3-4 ja tuli samaan huoneeseen patjalle nukkumaan. Tein siitä lopun sitten, kun alkoi olla jokaöistä: sanoin illalla, että nukkuu koko yön omassa vuoteessaan ja huoneessaan jne.

Meillä on 5 vuotiaalle yövalo!!! joka palaa läpi yön !!! Lisäksi huoneen ulkopuolella on valot, sammutamme ne kyllä yöksi sitten kun lapsi on nukahtanut, mutta yövalo omassa huoneessa palaa.

Se yövalo ei ole mikään himmeä tuikku vaan seinällä oleva (Ikeasta) ostettu seinävalo, jossa oleva energialamppu valaisee koko huoneen :) !!!

 
voi elämä!: Meillä ei ole ollut tarveta nukuttaa alle 4 vuotiasta omaan huoneeseen, ja nyt kun mun mielestä lapsi vois alkaa olla niin iso et olis hyvä nukkua omassa honeessa, se nukkuu siellä, vaikka ei ole itse sitä innoissaan.
Ja jos olisit lukenut mun jutun oikeasti ja kunnolla, niin meillä lapsi heräilee jatkuvasti jos on valo päällä.
Ja se nukkuu siis siellä omassa sängyssään, mut olisi kaikille kivempi jos se nukkumaanmeno ei olisi surkeaa ja ikävää joka ilta ja siksi kyselen miten muilla tehdään.
Ja joo, paikkaan omia traumojani sillain, et koska itselläni on nyt, lähes kolmikymppisenä ongelmia nukkuu yksin ja pimeässä kun lapsena siihen pakotettiin( onneks ei tarvii kun on mies useimmiten kotona yöt )koska lapsuuden ajan puhdas paniikintunne tulee niin vahvasti mieleen etten todellakaan halua omalle lapselle samaa aiheuttaa!!

Mutta siis edelleen, miten sitä vahvistais lapsen tunnetta siitä et oma sänky on kiva paikka nukkua ja siellä omassa huoneessa ei ole mitään pelättävää vaikka olisi pimeää?
 

Uusimmat

Yhteistyössä