[QUOTE="heh";24496964]Ja lisänä vielä että osittain ainakin meillä tuo helpotusta kun antaa pojalle vastuuta sellaisissa asioissa jotka itse jo osaa edes jotenkuten ja muistaa antaa paljon kehuja eli saa onnistumisen kokemuksia. Ja niinä päivinä kun on mahdollisuus antaa extra-huomiota on paljon vähemmän kiukkukohtauksia, vaikka onkin jo eskarilainen niin on kuitenkin vielä pieni lapsi joka kaipaa syliä. Ja vielä kun itse muistaa että ihan pienimmistä asioista ei aina kannata huomauttaa niin pääsee paljon helpommalla, eli kannattaa tarkkaan valita taistelunsa.[/QUOTE]
Hyviä neuvoja, kannattaa tosiaan miettiä, onko jokainen asia mölinän arvoinen. Koska varmasti saman päivän aikana tulee asia, joka on
Meillä helpotti aika paljon koulua edeltävänä kesänä, mutta edelleen on tietynlainen räjähdysherkkyys pinnassa. Mutta ei sellainen kuin 6-vuotiaana. Pelkästään jatkuva valitus repi hermoja niin että järki meinasi lähteä. Puhumattakaan uhma-kiukku-raivari-kohtauksista, joita oli koko ajan. Kaikki pukemiset yms. arkitekemiset menivät vitkutellen ja sitä rataa ja koko maailman negatiivisuus oli kasautunut lapseen.
6-7v on ikä, jolloin lapsi tuntee olevansa samaan aikaan pieni ja iso. Kasvaa nopeasti ja koulu lähestyy, osaa jo monia juttuja ja saa vastuuta, mutta olo on epävarma. Sen takia mielikin vetää volttia. Vaihe tunnetaan omana kehitysvaiheenaan, esim. MLL:n sivuilta löytyy hyvä juttu. Toisilla vaihe puskee päälle vasta koulun alettua, siinä on varmaan kestämistä kaksinverroin.