Meillä ei ole tytöllä kavereita juuri ollenkaan eskarin ulkopuolella, vaikka tuntuu siellä viihtyvän ja kavereista puhuu.
Yksillä synttäreillä vasta kävi, mutta sitten on tässä ollu sairastelua sun muuta, että ei ole päässyt uudestaan sen kaverin luokse.
Eilen eräs tyttö kysyi siellä eskarin pihalla, että saako *** tulla meille? Mä sit katsoin tytön äitiä ja sanoin, että miksikäs ei , mutta miten teille sopii.
Tyttö halus heti, mutta äitinsä sanoi että tänään ei käy ja mutisi jotain siihen perään. Tyttö sit sanoi, että huomenna sitten ja lähti autolle. Äitinsä sanoi mulle, että katsellaan sit huomenna ja mä olin et ok.
No tänään sit eskarista menin tyttöä hakeen niin se edellispäivänen äiti sanoi nippa nappa hei ja pakeni paikalta...
en tiedä mitä tuostaki ajattelis ku nuo tytöt kuiten viihtyvät toistensa seurassa ihan ok.
Tuli mieleen ku meidän neiti täs näytti et missä se perhe asuu, että häpeävätköhän ne jotenki sitä kotiaan ku se on sellanen vanha ja vanhan näköinenkin se talo ja näkyi piharakennus olevan täysin remontin alla??
Miten mä asian esittäsin silleen nätisti ku ei tää meidänkään talo mikään ruusu ole (vanha myös) ja mielellään tytölle ihan tavallisesta perheestä niitä kavereita haluisinkin ku meilläkin on super tavallista ja yläkerta aika karmeakin (lastenhuonekin siellä) ku ei sitä ole mitenkään rempattu vielä?
Juu sori meni vähän asian vierestä, mutta toi häpeä tuli vähän siitä mieleen ku miettii sitä itekkin välillä, että voi kun toi tyttö pitäs huoneen järjestyksessä joskus niin vois pyytää kavereitaki käymään...