V
vieras...
Vieras
Eli meillä on 7-vuotias poika. Hän on saanut koulusta mukavan kaverin, jonka kanssa on kiva leikkiä vapaa-ajallakin. Alunperin olemme toimineet niin, että tämän toisen pojan kotiväki on soitellut meille tai me heille, kun jompikumpi pojista on halunnut sopiva leikkihetken toisen luona.
Pojat kulkevat samalla taksikyydillä koulussa, ja olivat sitten taksissa sopineet, että lauantaina (päivä muutettu) leikkisivät yhdessä, tällä kertaa meillä. Poikani siis kertoi asiasta kotiin tultuaan ja vielä pohdiskeltiinkin, että ko. päivänä meillä ei ole mitään estettä sille, miksi kaveri ei voisi tulla meille leikkimään.
Mies sitten soitti pojan kaverin (olkoon hän nyt vaikka Henri) isälle, ja sanoi, että Henri ja meidän poika olivat jutelleet asiasta keskenään ja että haluaisivat ilmeisesti leikkiä tuona päivänä. Henrin isä tuumaili puhelimessa, että Henri olikin kotonaan kysellyt, miten tuo onnistuisi. Henrin isä totesi, ettei heillä ole menoa lauantaille ja kyläily sopii hyvin. Miehet sopivat vielä ajan puhelimessa.
Meni noin tunti aikaa, kun Henrin äiti soitti tänne raivostuneena. Hän kirjaimellisesti huusi ja raivosi puhelimessa, että "Henri ja teidän poika ovat vielä lapsia. ME olemme poikien vanhemmat, minä ja Mies ja sinä ja Miehesi. ME päätämme mitä poikamme tekevät, milloin leikkivät keskenään ja milloin eivät, eivät pojat. On siinäkin sulla mies, kun kuuntelee 7-vuotiaan pojan neuvoja siitä milloin olisi sopivaa leikkiä, samaa voin kyllä sanoa tästä omasta miehestänikin."
Minä en oikein ymmärtänyt ongelman ydintä, joten kysyin, että "Ai, oliko teillä silloin muita suunnitelmia?" Ajattelin tietenkin, että asia kiikastaa vain siitä, että mies ei ollut perillä vaimonsa suunnitelmista. Vaan ei, Henrin äiti kiihtyi kiihtymistään ja karjui, että "No ei vittu ollut, en vain tykkää siitä että keskenkasvuiset kakarat sopii keskenään asioita ja määräilee vanhempiaan että mitä tehdään ja mitä ei tehdä, ja että miehet sitten myöntyy kaikkeen!"
Miehenssä pisti myöhemmin viestiä jossa pahoitteli vaimonsa reaktiota.
Erään toisen pojan äidiltä kuulin, että Henrin äiti oli soittanut heillekin samanlaisen puhelun tilanteessa, jossa toinen poika oli pyytänyt äitiään soittamaan Henrin äidille ja kysymään, voisiko Henri tulla heille. Pojan äiti oli soittanut ja kysynyt "Tulisko Henri meille leikkimään tai voisiko X tulla teille, X kaipaa Henrin seuraa." Nainen oli lyönyt puhelun kiinni ja soittanut hetken päästä uudelleen karjuen, että "Olet sinäkin äiti, kun otat penikoilta neuvoja vastaan, ei lapset voi tällaisista asioista määräillä!"
Hieman ihmetyttää kieltämättä...
Pojat kulkevat samalla taksikyydillä koulussa, ja olivat sitten taksissa sopineet, että lauantaina (päivä muutettu) leikkisivät yhdessä, tällä kertaa meillä. Poikani siis kertoi asiasta kotiin tultuaan ja vielä pohdiskeltiinkin, että ko. päivänä meillä ei ole mitään estettä sille, miksi kaveri ei voisi tulla meille leikkimään.
Mies sitten soitti pojan kaverin (olkoon hän nyt vaikka Henri) isälle, ja sanoi, että Henri ja meidän poika olivat jutelleet asiasta keskenään ja että haluaisivat ilmeisesti leikkiä tuona päivänä. Henrin isä tuumaili puhelimessa, että Henri olikin kotonaan kysellyt, miten tuo onnistuisi. Henrin isä totesi, ettei heillä ole menoa lauantaille ja kyläily sopii hyvin. Miehet sopivat vielä ajan puhelimessa.
Meni noin tunti aikaa, kun Henrin äiti soitti tänne raivostuneena. Hän kirjaimellisesti huusi ja raivosi puhelimessa, että "Henri ja teidän poika ovat vielä lapsia. ME olemme poikien vanhemmat, minä ja Mies ja sinä ja Miehesi. ME päätämme mitä poikamme tekevät, milloin leikkivät keskenään ja milloin eivät, eivät pojat. On siinäkin sulla mies, kun kuuntelee 7-vuotiaan pojan neuvoja siitä milloin olisi sopivaa leikkiä, samaa voin kyllä sanoa tästä omasta miehestänikin."
Minä en oikein ymmärtänyt ongelman ydintä, joten kysyin, että "Ai, oliko teillä silloin muita suunnitelmia?" Ajattelin tietenkin, että asia kiikastaa vain siitä, että mies ei ollut perillä vaimonsa suunnitelmista. Vaan ei, Henrin äiti kiihtyi kiihtymistään ja karjui, että "No ei vittu ollut, en vain tykkää siitä että keskenkasvuiset kakarat sopii keskenään asioita ja määräilee vanhempiaan että mitä tehdään ja mitä ei tehdä, ja että miehet sitten myöntyy kaikkeen!"
Miehenssä pisti myöhemmin viestiä jossa pahoitteli vaimonsa reaktiota.
Erään toisen pojan äidiltä kuulin, että Henrin äiti oli soittanut heillekin samanlaisen puhelun tilanteessa, jossa toinen poika oli pyytänyt äitiään soittamaan Henrin äidille ja kysymään, voisiko Henri tulla heille. Pojan äiti oli soittanut ja kysynyt "Tulisko Henri meille leikkimään tai voisiko X tulla teille, X kaipaa Henrin seuraa." Nainen oli lyönyt puhelun kiinni ja soittanut hetken päästä uudelleen karjuen, että "Olet sinäkin äiti, kun otat penikoilta neuvoja vastaan, ei lapset voi tällaisista asioista määräillä!"
Hieman ihmetyttää kieltämättä...
