7v. ja isäpuoli toistensa kimpussa..

[Vilma-Annika]

Meillä ollaan elelty 4v. uusperhe-elämää, välillä mennyt hyvin välillä huonommin... ja nyt taas vähän huonommin :/

Poikani ja mieheni ovat tulleet viimeiset pari vuotta todella hyvin toimeen, mutta nyt tuntuu että ovat koko ajan tasteluasemissa... Poika käy nipistelemässä, läpsimässä ja tönimässä vähän väliä. Ja tuntuu ettei mies osaa tehdä mitään... ja siitäkös poika vaan riemastuu. ihan alussa oli kovin mustasukkainen minusta, mutta sekin tuntui helpottavan jo pitkän aikaa...
En tiedä teenkö jotain väärin niin että jotenkin kokee tarpeen puolustaa minua...
Väkivaltaa meillä ei näe, eikä näe isälläänkään.

Kertokaapas mikä on minun oikea tapa puuttua asiaan? Nyt menen väliin kun tuntuu että on pakko ja sitten se menee huutamiseksi ja itkemiseksi.. Tuntuu että on 2 lasta ja 3 tulossa... Vaikka ymmärrän että isä- tai äitipuolena oleminen ei ole aina niin helppoa.

Itse olen raskaana ja jotenkin sen kertomisen jälkeen (siis pojalle) kaikki on muuttunut. vaikka hän kovasti odottaakin tulevansa isoveljeksi.. olen yrittänyt olla kauheasti hehekuttamatta asiaa ja kysellä painaako joku mieltä... Poika vaan vaihta puheenaihetta.

Mitä teen väärin? Ja miten mies saa otteen/kunnioituksen pojalta?

Haluan todella että tilanne muuttuu kesään mennessä.

 

[löllykkä]

Onko pojallasi muita sisaruksia ollenkaan vai onko ainokainen? Onko pojan isällä uusia lapsia? Voihan olla jos on ainoa niin pelkää oman aseman menetystä kun saa sisaruksen. Meillä poika oli ainoa ja kun pikku sisko syntyi niin poika oli silloin 9,5v vanha. Alussa oli ettei oikein tykänny ajatuksesta mutta lopen kaikki menny hyvin tytön syntymän jalkeen.

Meillä oli silloin miehellä ( ei pojan oikea isä ) ja pojalla aikas paljon kinaa ja tappeluja. Nyt tilanne rauhoittunut mutta kyllä ne vieläkin yhteen välillä ottavat. Silloin on tuo aikuinenkin lapsen kengissä...

 

[Vilma-Annika]

Kiitos vastauksesta! Meillä myös kinastelutilanteessa mies lapsen kengissä... toki en voi miestä kauheesti moittiakaan kun ei omia lapsia ole (vielä) niin ei ole myöskään kokemusta miten pitäisi käyttäytyä.
Alussa kun muutimme yhteen (poika oli 4 v.) poika oli todella mustasukkainen minusta, mieheni ei olisi saanut käydä edes jääkaapilla kun söi kuulemma "meidän ruokia" ja myös nyrkkeiluä oli myös välillä jos ei saanut huomiota. Tämä vaihe onneksi meni ohi, mutta nyt taas tuntuu nostavan sarviaan..

Pojalla ei ole sisaruksia äitinsä luona, mutta isänsä luona kylläkin esimurkkuikäinen isovelipuoli ja siellä hän käy joka toinen viikonloppu. Se tilanne on myös aiheuttanut mustasukkaisuutta siellä päässä kun toinen asuu siellä vakituisesti ja toinen käy vaan kylässä.. ja murkun oireita sitten huomaa kyllä meilläkin niiden viikonloppujen jälkeen..

Tiedän että tämä käytös nyt on varmastikin sitä että odottaa innoissaan heinäkuussa syntyvää siskoa tai veljeä, mutta samalla pelkää paikkansa menettämistä. Mutta täytyy varmaan perheneuvolasta kysäistä miten mies voisi itse hoitaa tilanteet ja saada pojan kunnioitus... ilman että minä menen erotuomariksi

Ja haluan todella saada tilanteeseen nyt oikeat aseet.. vaikeampaa se on sitten kun tulee murkkuikään!

 

[Saku82n]

Siellä ollaan jo luultavasti esimurkkuiässä! Niin meillä on ainakin oltu jo 7v lähtien. Voisko se isäpuoli yrittää tehdä jotain miesten juttuja, joku yhteinen harrastus luistelu tms. ja jatkais sitä vaikka vauva syntyis niin poikasi voisi huomata ettei häntä ole unohdettu vaikka miehesi saa sen ihka ensimmäisen lapsensa..

Siinä oli vain ajatuksia, meillä "miesten" välit paranivat kun pikkasen tekevät välillä yhdessä asioita..