Hae Anna.fi-sivustolta

8 vuotias haluaa lopettaa piano tunnit

Viestiketju osiossa 'Harrastukset' , käynnistäjänä UllkkisMamma, 25.10.2006.

  1. UllkkisMamma Vierailija

    Tunteja on ollut vain 4 ja ne ovat kerran viikossa. Sanoo kuitenkin että ei halua mennä. En tiedä mitä tekisin. Olen sanonut että tämä muuttuu mielenkiintoisemmaksi ajan mukaan.

    Onko muilla käynyt samoin, että ei aluksi kiinnosta ja myohemmin pitää siitä? Vai onko lapseni vain hiukan liian nuori aloittamaan pianon soiton?
     
  2. nainen Vierailija

    Onko pianotunnit olleet lapsen vaiko sinun unelma? Entäpä jos lapsesi ei halua harrastaa pianonsoittoa, jos kaverit harrastavat jotain, jota lapsesikin haluaisi harrastaa?

    Pakolla et voi lastasi vielä piano tunneille, saata aikaa pakottamalla vain todella suuren inhon ja kammon pianon soittoa kohtaan.
    Odota, jos piano teillä on kotona niin kyllä se lapsen oma innostus ja oppimishalu löytyy ennemmin tai myöhemmin.
     
  3. äiti minäkin Vierailija

    Oletko kysynyt, miksi lapsesi ei halua mennä tunnille? Vastaus voisi löytyä sieltä.

    Lapsen harrastamisen pitää tapahtua 'lapsen ehdoilla': kaiken perusta on, että harrastaminen on lapsen itsensä mielestä mielenkiintoista ja hauskaa, ja lisäksi opettajan on ymmärrettävä lasta.

    Jos lapsi itse on ollut jossain vaiheessa kiinnostunut, pakottaminenkin voi olla paikallaan, mutta silloinkin on korjattava olemassolevat epäkohdat, mitkä ne sitten ovatkin. Vika voi olla esimerkiksi siinä, että kyseisen opettajan sinänsä ehkä hyväkin tapa opettaa ei sovi juuri sinun lapsellesi; opetusmetodeja on monenlaisia. Tai aina ei vain 'synkkaa' (ihan niin kuin voi olla aikuistenkin kesken). Kun olet ensin keskustellut lapsesi kanssa, voisitte sitten keskustella opettajan kanssa, ja jos sekään ei auta, voisi ajatella uuden opettajan hankkimista, mikäli lapsi todella haluaa oppia soittamaan, ja juuri pianoa. Joidenkin soittamisesta kiinnostuneiden lasten kohdalla
    saattaa kestää jonkin aikaa ennen kuin 'se oikea' soitin löytyy.
     
  4. soitonopettaja Vierailija

    Hei!

    Voit olla iloinen, että lapsesi on rehellinen sinulle, eikä yritä vain miellyttää vanhempiaan. innon lopahtamiseen voi olla hirveän monia syitä, eikä lapsi itsekään välttämättä tiedä miksi soittaminen ei innosta.

    soittaminen on hyvän opettajan kanssa yleensä palkitseva ja kiva harrastus, mutta opettajan täytyy kanssa tietää missä mennään. Joskus on hankalaa opettajallekin, kun ei tiedä miksi lapsi on tunnilla naama nurinpäin tai sulkeutunut. syy voi olla epämieluisassa kappaleessa, siinä että aikataulu on huono, lapsella on nälkä tai hän on väsynyt. jotkut lapset eivät pidä korkeista tai matalista äänistä jne,

    voisitko mennä joskus tunnille kuuntelemaan? pystyisit paremmin osallistumaan ja tukemaan lastasi kotonakin. voihan olla, että lapsi pelkää omaa vastuuta harjoittelusta.

    tai sitten opettaja ei persoonana ole lapsellesi sopiva.

    tai sitten on vain kivempaa kaikille, että lapsesi ei soitakaan pianoa, vaan potkii palloa tai puuhaa jotain muuta. ei kaikkien tarvitse soittaa.

    onhan opettaja muuten alalleen koulutettu, ja opettanut jossain aikaisemminkin?
     
  5. Mieluummin laulan. Vierailija

    Hyi, en ihmettele yhtään ap:n lapsen kantaa.
    Itseni pakotettiin, tai oikeastaan olin liian kiltti sanomaan vastaan, pianon soittoon lapsena.
    Vasta kun muutin opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, soitto loppui ja olin tosiaan onnellinen.
    En ole soittaja pätkääkään. Nykyään en edes koske pianoon, muuten kuin pölyjä pyyhkiessäni.
    Pianolla on kyllä käyttöä. Mieheni ja tytöt soittavat ja ihan OMASTA aloitteestaan ja mielellään.
     
  6. Pianistin äiti Vierailija

    Meillä oli ihan sama tilanne nykyisen 15-vuotiaan musiikkiluokkalaisen kanssa n. viisi vuotta sitten. Veimme tyttöä jo ihan pikkuisena ensin muskariin, alkeissoittimiin ja sitten myös pianotunneille monta vuotta. Pianoakin hän soitti pari vuotta ihan innokkaasti, mutta into alkoi vähitellen tyrehtyä. Ensin varmaan syynä olivat toisaalta jatkuvasti vaihtuvat, toisaalta liian kunnianhimoiset opettajat, ja varmaan soittamisen ja etenkin harjoittelun, kuten sitä silloin pianotunneilla painotettiin, pakonomaisuus sitä myötä.

    Lopullisesti älysin, kumpi tässä harrastaakaan, äiti vai lapsi, kun kuulin hänen kertovan kavereilleen, ettei hän halua lopettaa pianonsoittoa, jottei sitten aikuisena harmittaisi... Ihan minun suusta! Tytär sai siis soitella vain kotona, jos halusi, eikä häntä viety enää pianotunneille.

    Mutta kuinkas kävikään. Tyttö tahtoi _itse_ hakea musiikkiluokalle ja pääsi sinne. Siellä ollessaan hän _itse_ valitsi pianokoulun ja -opettajan. Nyttemmin hän soittelee päivittäin todellakin omasta halustaan ja ilolla.
     
  7. _ihan ite_ Vierailija

    Siellähän on nyt sitten _itse_ iloinen äiti äänessä. Congratulations!
     
  8. sssä Vierailija

    Mullakin on kokemusta sekä tyttärenä että äitinä siitä, miten soittoharrastus "tökkii". Minulla ongelmaksi muodostui se, että en tykännyt opettajasta. Vaihdettiin opea, mutta se oli vielä huonompi. Puoliväkisin kävin tunneilla, mutta kotona sitten soittelin sellaisia biisejä, joista tykkäsin. Pianonsoitto jäi lukioikäisenä koulukiireiden vuoksi. Olen iloinen, että vanhemmat murrosiässä patistivat tunneille, jotta opin soittotaidon aikuisikää varten.

    Oma poikani aloitti kitaransoiton 9-vuotiaana ja liian nuorena. Hän ei jaksanut keskittyä tunteihin ja soitto kävi sormiin. Kannustin poikaa 4-5 viikkoa ja sen jälkeen annoin hänen lopettaa. Sen sijaan jatkoin omaa soittamistani ja poika kuuli kotona paljon laulua ja radiosta musiikkia.

    Nyt pari vuotta myöhemmin hän on uudelleen innostunut soittamisesta. Ikä alkaa tehdä tehtävänsä eli häntä kiinnostaa rock sekä kaveripiirissä on mm. rumpujen ja basson soittajia. Poika ymmärtää itse, että jotta hän pääsisi kitaristiksi bändiin, hänen pitää opetella soittamista. Olen myös kertonut hänelle tarinoita hänen ihailemista muusikoista (netistä löytyy hyvin tietoa...), jotta se loisi lisämotivaatiota oppia.

    Minusta pitää kannustaa, mutta ei saa pakottaa lasta ensimmäiseen mahdolliseen harrastukseen. Olin itse juuri sellainen, että kävin ratsastamassa, pelaamassa tennistä jne eikä mikään tuntunut omalta. No, sainpahan ainakin hyvä yleissivistyksen eri lajien osalta ja osaan arvostaa niiden alojen ammattilaisia. Oma laji löytyi sitten vasta aikuisena useiden kokeilujen jälkeen.
     
  9. ifigeneia Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.12.2006
    Viestejä:
    12
    Saadut tykkäykset:
    0
    Minun äitini yritti pakottaa minut pianotunneille aikoinaan. Kuulemma katuisin aikuisena, jos en menisi. (häntä harmitti, ettei itse osaa soittaa mitään.)

    En suostunut menemään, enkä ole katunut.
     
  10. Olen ollut Vierailija

    Minäkin olin soittotunneilla lapsena. Itse halusin mennä. Aluksi äiti oli hieman vastaan, koska hänellä itsellään ei ole kokemusta musiikin harrastamisesta. Myöhemmin olisin halunnut lopettaa tunnit, mutta äiti sanoi, että ei kannata lopettaa, koska se aikuisena sitten kaduttaisi todella paljon. Kuitenkin jonkun ajan päästä lopetin. Ei ole kaduttanut. Lopettamisesta on kohta kymmenen vuotta.
    Pikkusisko oli myös soittotunneilla eikä tykännyt yhtään. Hän lopetti ja vannoi, ettei tule soittamaan enää ikinä. Siinä kävikin niin, että muutama vuosi tämän jälkeen hän alkoi soittaa uudelleen omaksi ilokseen. Tunneille hän ei silti halua. Eli musiikin opiskelu on usein liian pakkomaista ja siksi monet haluavat harrastaa ilman ohjaulsta.
     
  11. ex-sellisti Vierailija

    Soitin selloa 12 vuotta, alotin vanhempien innustuksesta 6- vuotiaana. Soitin pianokin siinä sivussa useita vuosia, ehkä 6. Nyt en selloon koske, enkä pianoon. Hukkaan heitettyä aikaa, jotenkin sitä vaan soitti kun vanhempien mielestä siitä olis aikuisena niin paljon hyötyä. No eipä ole ollut. Nyt olen siis 28 vuotta. Toisaalta se harmittaa kun lopetin baletin 5 vuotiaana vuoden harjoittelun jälkeen. Nyt olen tanssinut showta kolme vuotta ja rakastan tanssia.

    Olen kyllä miettinyt että sello oli tosi huono soitin valinta mulle, jos jostain soittimesta ois voinut tulla jotain niin ehkä kitarasta, sillä ois voinut soittaa rokkia =). Noi vanhempien klassisen musiikin hömpötykset on ihan turhia.
     
  12. Minttu76 Vierailija

    Moi!
    Mut laitettiin 4-vuotiaana soittotunneille. Aluksi se oli kivaa leikkiä, sittemmin muuttui vakavammaksi. Murkkuikäisenä vihasin soittamista,häpesin suorastaan. Vanhempani pysyivät tiukkina, eivät kyllä pakottaneet päivittäiseen harjoitteluun, mutta lopetta en saanut vaikka kuinka kinusin. Nyt olen heille erittäin kiitollinen, ammattiorkesterissa olen työskennellyt jo vuosia. Opetan myös. Siinä hommassa kyllä tapaa kaikenlaisia ihmisiä. On lahjakkaita ja vähemmän lahjakkaita lapsia. On fiksuja ja vähemmän fiksuja vanhempia. Jos lapsi ei osoita vähääkään lahjakkuutta mutta vanhemmat hampaat irvessä pakottavat jatkamaan,kenen etu? Jos taas lahjoja, silloin mielestäni pitääkin patistella, siitä poikii joko rakas harrastus tai jopa ammatti. Jos lapsi on innostunut, silloin on ihan sama onko lahjoja vai ei, kunhan on kivaa (Ikävä kyllä tätä mieltä ovat vain harvat pedagogit,nykyään kun on tuo tulosvastuu joka alalla... )! Kyselkää hieman innottomien lastenne opettajilta, missä mennään,onko järkeä jatkaa. myös opettajalle on kiusallista jos näkee, että lasta ei voisi vähempää kiinnostaa mutta äiti/isä toteuttaa unelmaansa.
     
  13. Lahjakas kai Vierailija

    MInä soitin harmonikkaa musiikkikoulussa vuosikaudet. En oikeastaan pitänyt siitä ja viimein lopetin. Ei ole kaduttanut. Vanhempani olivat lopettamista vastaan. Omat musikaaliset lahjani huomattiin jo musiikkileikkikoulussa. Musiikkiopistoon pääsin ensimmäisellä yrittämällä. Silti ei ole järkeä pakottaa soittamaan, jos ei halua. Osalla tämä pakotusjuttu toimii, mutta toisaalta jää helposti suoranainen inho soitinta kohtaan. Jos opiskelee musiikkia, on se helposti pois kaverien kanssa olosta tai sellaisen asian harrastamisesta, joka oikeasti kiinnostaa.
     
  14. ninnuli1 Vierailija

    juu, minutkin pakotettiin soittotunneille. äiti yritti keksiä minulle jotain muuta ajateltavaa kuin hevoset, sillä olin vinkunut ratsastustunneille jo vuosia. äiti itse pelkää hevosia ja olihan ratsastaminen tietty kalliimpaakin kuin soittaminen. no, jaksoin 2,5 vuotta rääkätä soitinta ja koko sen ajan roikuin kaiken vapaa-aikani puoliksi "luvatta" talleilla kunnes ollessani n. 11-vuotias joutui äiti antamaan periksi. hevoset ovat edelleen ykkösharrastukseni, olen omistanut hevosen ja kunhan opiskelut loppuvat, hommaan heti uuden hevosen. silloin kun 16-vuotiaana (astetta fiksumman isäni tuella) ostin ensimmäisen hevoseni, äitikin lopulta lämpeni uudelle perheenjäsenelle ja tuli siihen tulokseen, että ratsastus on ihan hyvä harrastus. :)
     
  15. Turhahomma Vierailija

    Minut myös pakotettiin lapsena pianotunneille. Ihan hirveetä hommaa. Onneksi sain parin vuoden jankutuksen jälkeen lopettaa ko. lajin. Pätkääkään en ole katunut, olisi ollut elämässäni ihan turha taito. En edelleenkään ymmärrä, mitä olisin siitä hyötynyt...nykyään olen akateemisessa maailmassa. Vanhempani myös jankuttivat, että sitten aikuisena kadut jne....noh, olenpa ollut vain tyytyväinen.

    Lajikseni muodostui myöhemmin tanssi, ja nyt todella iloitsen kauniisti kasvaneesta kropasta ennemmin kuin soittotaidosta.
     
  16. Hannamanna Vierailija

    Minä halusin aloittaa 5-vuotiaana viulua, mutta sen ikäisiä ei otettu mihinkään soittokouluun silloin joten piti hankkia yksityisopettaja. Pari vuoden jälkeen lopetin soittamisen en enää muista miksi. En ole musiikillisesti lahjakas (vaan ihan oikea puukorva), mutta rakastan aivan älyttömästi viulun ääntä. Viulu on sinänsä vaativampia soitin kuin piano, että se vaatii oikeasti sen musiikkikorvan (olen siis niin uuno etten silloin kuullut edes, että soitin väärin enkä pystynyt toistamaan korvakuulolta). Ehkä vika oli siinä, että pakotettiin liian aikaisin soittamaan nuoteista. Ja muutenkin kauhean pakotushenkistä. Aikuisena kuitenkin joskus kaduin katkerasti sitä, että jätin kesken. Olisin se sävelkorva voinut kehittyä tosi huonosta huonoksi jolloin varmasti joku säälivämpi soitin olisi onnistunut.

    Oma lapseni ovat nyt kuusivuotiaita ja soittaneet 3-vuotiaasta asti (toinen pianoa ja toinen viulua) suzuki-metodilla ja tykänneet aivan älyttömästi. Harjoittelevat itsekseen ja alussa ei ollut niin paljon sitä nuoteista opettelua vaan paljon enemmän korvakuulolta soittamista. Toisaalta he ovat koko ikänsä kuulleet paljon klassista musiikkia ja käyneet sitä jopa "katsomassa". On todella outo kokemus, että kun tuo poikakin (aivan ylivilkas) saattaa haluta kuunnella "sinistä levyä" (tarkoittaa Rahmaninovia) ja sitten istuu paikallaan kuunnellen koko levyn alusta loppuun :D

    Minä en oikeasti pakottaisi lasta soittamaan jos hänellä ei olisi minkäänlaisia lahjoja. Joko etsittäisiin soitin, joka on helpompi tai sitten joku muu harrastus. Kaikki lapset eivät ole musikaalisia ja heille voi löytyä elämänikäinen harrastus jostain muualta (niin löytyi minullekin, vielä sellainen joka tuo nykyään leivän pöytään).

    Toisaalta nuoremmille lapsille suosittelen todella paljon suzuki-metodia, mutta 8-vuotias on jo siihen liian vanha.
     
  17. Minun lapseni, nyt 12 vuotias on soittanut pianoa jo 4 vuotta. Ja hän on tykännyt siitä kovasti. Mutta nyt vähän aikaa sitten hän ilmaisi, että haluaisi lopettaa pianonsoiton, kesken kauden. Tottakai olin sitä vastaan, ja yritin toitottaa järkeä hänen päähän, että myöhemmin kaduttaa, mutta hän sanoi, että eikö harrastuksen pitäisi olla kivaa, ja jotain sellaista mistä oikeasti tykkää? Häntä on ruvennut kiinnostamaan ratsastus kovasti, kun parhaimmat kaveritkin ratsastaa, ja talleilla voisi käydä yhdessä, pianoa kun ei oikein voi porukassa oikein soittaa. Annoin luvan lopettaa, mutta sanoin, että varautuu siihen, että aikuisena kaduttaa. Hänellä oli paljon musikaalisia lahjoja, enkä olisi mielellään antanut niiden valua hukkaan. Mutta nyt hän käy talleilla monta kertaa viikossa, ja on iloinen, mutta ihme ja kumma, pianoakin hän soittelee kotona melkein joka päivä. Eli aina pakottaminen ei ole se oikea ratkaisu, ja muistakaa, että lapsen harrastuksen pitäisi olla sellaista josta hän oikeasti pitää ! :)
     
  18. multitasking Vierailija

    Soitin pianoa, tanssin balettia, kävin taitoluistelutunneilla, ratsastin. Kaikkea näitä useamman vuoden. Piano tippui ensin, sitten ratsastus, arvoin luistelun ja baletin kesken teininä, kun aika ei antanut keskittyä kumpaankin täysillä. Baletti voitti. Siitä melkein ammatin hankin, mutta yliopisto-opinnot veivät kuitenkkin voiton.

    Kaikki ovat jääneet rakkaiksi kiinnostuksen kohteiksi.
    Kaikki aloitin koska itse halusin, vanhempani varoittelivat, etten jaksa kaikkia, ja tottahan se oli. Soitan joulun aikaan äärimmäisen huonosti joululauluja - mutta minulla on hauskaa. En kadu, että tunnit lopetin, Tuskin kovin moni katuu lopetettua harrastustaan; jos oikeasti on lahjakas, sen huomaa ja lapsi itsekin sen ymmärtää.

    Kysy lapseltasi syytä: opettaja? liikaa tekemistä? kotiharjoittelu ei kiinnosta? piano ei kiinnosta soittimena? kaverit kiusaa? musiikki ei vain kiinnosta - vaan esim jalkapallo, laulaminen tai vaikka voimistelu?
     
  19. houmeri Vierailija

    Liian usein vanhemmat haluavat, että heti se ensimmäinen harrastus on sellainen, jota harrastetaan lähes puoliammattilaisena. Unohdetaan se, että laaja-alaisempi harrastaminen voisi olla paljon sivistävämpää ja muutenkin kehittää lasta monipuolisemmin. Tuollaisen 7-8 -vuotiaan on yleensä ihan mahdotonta tietää, että mikä häntä kiinnostaa todella paljon. Tuon ikäisiin voi vaikuttaa paljon esim. piilomainonnalla, joten joku saattaa innostua vaikkapa jääkiekosta siksi, että Teemu Selänne on paljon julkisuudessa ja jos Teemu vetoaa ulkonäkönsä, varallisuutensa tms. vuoksi lapseen, niin lapsi haluaa siksi samaistua ja harrastaa samaa lajia.

    Tuon ikäiset eivät myöskään osaa ajatella, että mihin heillä on lahjoja. Poikani on pelannut 10 vuotta jalkapalloa ja hänen seurassaan on ollut paljon esim. sellaisia pelaajia, jotka ovat jalkapalloon turhan isoja ja kömpelöitä eikä juokseminenkaan aina maita. Joukkuepeli on kiinnostanut, joten he ovat vaihtaneet lätkään. Eräskin poikani joukkueen entinen maalivahti (isokokoinen, ei tykännyt juoksemisesta) oli keskivertoa huonompi jalkapalloilija, mutta hän pelaa pääsystä nuorten jääkiekkomaajoukkueeseen!!!

    Minä olen itse tehnyt omien lasteni kohdalla niin, että he käyvät tunneilla kauden loppuun asti eli siihen asti, mihin olen maksanut. Omat lapseni ovat käyneet puoliväkisin esim. uimakouluja, jumppakerhoja, luistelukouluja yms., joista kaikista on tarttunut joitakin hyödyllisiä taitoja matkaan.

    Itse soitan pianoa, mutta kumpikaan lapsistani ei ole innostunut soittamisesta. Laulamista sen sijaan kumpikin harrastelee omaksi ilokseen ja musiikki kuuluu heidän päivittäiseen elämäänsä. Olisi ollut kiva, että olisivat innostuneet soittamisesta, mutta väkisin ei voi pakottaa ketään.
     
  20. Olen myös sitä mieltä, että monen lapsiharrastajan harrastus on pitkälti vanhempien tahdon varassa.
    Vanhemmat haluavat lapsen harrastavan ja vielä pärjäävän lajissaan.
    Onhan se niin mukavaa kertoa sukulaisille ja ystäville, että "meidän Ville/Veera on niin kovin lahjakas".

    Urheiluharrastukset eritoten ovat ihan fyysisesti rankkoja sellaisille lapsille, joilla valmentajat havaitsevat lajiin jonkinlaista lahjakkuutta.
    Lapsesta ryhdytään tekemään ammattilaista ihan väkisin. Esimerkkinä käyköön uinti.
    Treenit ovat jo pari-kolme vuotta uineilla rankat, eikä ne ole mikään sosialinen tilaisuus. Pulinat pois, huutaa valmentaja altaan reunalla pää punaisena.
    Kolme kertaa viikossa yleensä jaksavat vielä harrastaa, mutta taidon ja nopeuden karttuessa harrastuskerrat muuttuu jopa kahdeksaan kertaan viikossa (lauantaisin aamulla ekat ja illalla toiset), harrastus muuttuu todella jo työksi.
    Pitää olla kilpailuhenkinen lahjakkuuden lisäksi ja sitkeä, jaksaakseen vähän toisellakymmenellä ikävuodellaan moista menoa.
    Kouluakin täytyy jaksaa käydä.

    Kysyn vaan teiltä vanhemmat, kuka aikuinen jaksaa HARRASTAA joka päivä fyysisesti rankkaa lajia, työn lisäksi jos kaikki muu sosialinen elämä jää elämättä?
    Kilpaurheilijat ovat eri asia, he harvoin tekevät muuta työtä kuin sitä lajia, missä kilpailevat.

    Eläkää vanhemmat omaa elämäänne ihan vapaasti ja harrastakaa, mitä haluatte, mutta älkää pakottako lapsianne harrastamaan, jos se on heille vastenmielistä.

    Itse lapsena ja nuorena paljon mieluummin harrastin eri urheilulajeja kuin pelkästään yhtä.
    Lentopalloa, pesäpalloa, uintia, voimistelua...
    Kaikki tapahtui vapaaehtoisesti ja ilman vanhempien apuja.
    Pianoa soitin muutaman vuoden, vanhempien keksimää juttua, joka ei kiinnostanut pätkääkään.
     
  21. Nopadia - Hjelp Vierailija

    Jos lapsesi välttämättä haluaa lopettaa piano tunnit, kannattaa neuvotella hänen kanssaan, onko lapsesi aivan varma päätöksestään...? Ja myös antaa hänen käydä vähän useampi kerta piano tunnilla, että lapsesi ymmärtäisi, tekeekö päätöksensä vai ei. Itse soitan myös pianoa, ja en nyt sanoisi, että en tykkää siitä, vaan että se on kivaa. Kyllä en itse siitä pitänyt heti alussa (En kyllä tiedä miksi rupesin soittamaan) , mutta nykyään se on aika hauskaa.

    Mutta ehdotan kyllä, että neuvottelet tuosta asiasta, ja katsohan, tekeekö hän kaikki läksynsä ja KUNNOLLA! :)
     
  22. heips Vierailija

    Sanoisin ap:lle että yritä kannustaa lastasi. Jokaisella on välillä tylsää harjoitella soittoläksyjä, mutta kun jaksaa vaan jatkaa niin huomaakin jossain vaiheessa että tämähän onkin mukavaa taas. Toki ei voi yleistää, mutta monesti se menee näin.

    Mulla soittaa 3 lasta soitinta. Löytyy viulun ja sellon soittajaa. Päivittäin harjoitellaan puolesta tunnista kahteen tuntiin ja välillä harjoittelevat oikeinkin innokkaasti, mutta sitten on myös huonoja päiviä ja silloin soitetaan vähemmän. Vapaapäiviäkin tulee joskus. Vanhempien vastuulla on seurata kotiharjoittelua. Pyrin itse siihen, että harjoittelusta tehdään mukava hetki, eikä hampaat irvessä soitella :)

    Hyvin ovat edistyneet ja lahjakkaiksikin on kehuttu. Tiedä sitten.
     
  23. ketjun aloittajalle Vierailija

    Ehkä kerroit mutta en huomannut. Soitatko itse pianoa kotioloissa? Soittaako kumpikaan vanhemmista vapaa-aikana? Monasti lapsia kiinnostavat samat harrastutkset joita vanhemmilla on tai mistä vanhemmat ovat hyvin kiinnostuneita. Kaveripiirillä on luonnollisesti myös oma osansa. Tämä on vain yleisesti ajateltu poikkeuksia on tietenkin.
     
  24. Viulu Vierailija

    X-vaimoni halusi jostain syystä tyttäremme viuluoppilaaksi jotain viisi vuotiaana. Uskollisesti kävi tunneilla reilun kymmenisen vuotta, ja myös pari vuotta pianoa. Sitten muutto opintojen takia, ja siinä yhteydessä jäi soittamiset. Hän ei ole sen koommin koskenut soittimiin, eikä häntä edes enää kiinnosta. Muut lapsemme ovat itseoppineita ja tykkäävät soittaa, samoin kuin allekirjoittanut.
    X yritti alkuun, mutta hänen kiinnostus loppui alkumetreille.
    Aikansa kutakin, mutta ei lapsi mitään menetä, jos vaikka jonkunverrankin on käynyt soittotunneilla.
    Jos lasta ei kiinnosta, ei kannata tuputtaa. Voi olla, että myöhemmin innostuu, mutta huipulle pääsy on jo vaikeempaa. Tosi huiput aloittavat lähes vaippaiässä.
     
  25. Nimimerkkkki Vierailija

    Lapsia ei pitäs pakottaa harrastamaan mitään mistä ne ei pidä. Vaikka palsta onkin ellit en ole nainen. Jollet ymmärtänyt mieti mitä tykkäsit itsej os tekisit jotain pakotettuna?
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti