:(

[Helsingin Äiti :(]

Juttelin just miehen kanssa kun se on "työmatkalla", eli lomailee suurimman osan. Ei meidän keskusteluista tule yhtään mitään. Hän on oikeassa ja minä olen _aina_ väärässä. AINA!

Pyysin häntä perumaan kahden viikon päähän ajoittuvan työmatkan (näkee niitä samoja ihmisiä joka helvetin kuukausi) koska mulla olisi yksi työmeno. Noh, hän suuttui siitä hirveästi että joutuu sen perumaan. Minun olisi pitänyt järjestää omat asiani niin että hän sinne olisi päässyt. Mutta kun lapsenvahtia ei ole, muuta kuin tuo mummo ja hän ei yksinkertaisesti kykene enää katsomaan lapsia koko ajan.

Siis teen mitä tahansa, siis ihan mitä tahansa, syy on minussa. Mua itkettää, harmittaa ja ottaa päähän...

Eniten itkettää se, että minä olen aina väärässä... Hän ei kuuntele oikeasti, hän kuuntelee vain siksi että saa sanoa minun olevan väärässä ja että hän pääsee sanomaan oman kantansa...

 

[mymmeli]

Ja näitä miehiä riittää...

 

[asennekorjaus]

entäpä jos seuraavan kerran et pyydä miestä perumaan omaa menoaan, vaan kysäiset, keksisikö hän lapsenhoitopalvelua kun on nämä päällekkäiset menot (ja että paljonko se saa maksaa)

 

[Mamma italiana]

olisiko hàn voinut perua tyòmatkansa? voiko hàn pààttàà itse tyòkuvioistaan?