8kk uhma ja yövalvomiset, apua!

Hei!

Toivottavasti joku osaa auttaa.

Meillä on 8kk esikoistyttö, joka on viimesen pari viikkoa ollu ihan käsittämätön raivopää, varsinkin öisin. Se on kyllä tempperamenttinen tapaus muutenkin, eli saa välillä hepulin kun asiat ei mene neidin mielen mukaan.. mutta mielestäni silti ollut tähän asti ihan normaalia "kiukuttelua", esim kun ruuan jälkeen pestään käsiä ja kasvoja, ei pidä siitä ja rääkyy täyttä kurkkua.. tai kun ei saakaan järsiä kaukosäädintä, jonka on juuri löytänyt.

Yöt meillä on olleet vähän sitä sun tätä jo viimeiset pari kk, mutta aina vain pahenee ja viimeisen pari viikkoa ollut ihan älytöntä touhua. Tyttö herää 3-6 kertaa yössä, ja nyt on mennyt siihen, että raivoaa, huutaa kiljuu, tempoo ja kiemurtelee sylissä eikä sitä saa takaisin nukkumaan millään. Sitten kun pääsee lattialle leikkimään niin rauhoittuu. Ensin ajattelin kyseessä olevan joku mahakipu tms fyysinen juttu, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että tyttö ei vain halua nukkua. Hampaita ei vielä ole yhtään ja niitäkin epäilin, mutta tuskin näin kauan jotain yhtä hammasta tekee. Ja miksi raivoaminen loppuisi, kun pääsee eteiseen leikkimään äipän kengillä?

Alan olla jo tosi väsynyt ja hermot menee siinä, kun ei tyttöä jaksa edes pitää sylissä kun raivoaa niin hulluna. Yösyötöt olen lopettanu jo viikkoja sitten, kiinteitä uppoaa reilusti eli ei ole nälästä tms kyse. Tyttö nukkuu omassa sängyssä meidän huoneessa. Illalla nukahtaa iltatissin jälkeen hienosti omaan sänkyyn itskekseen, joskus joutuu vähän "nukuttaa". päivällä nukkuu 2x1,5h ulkona ja nukahtaa myös aina itsekseen. Välillä näitä hepulikohtauksia tulee päivisinkin, useimmiten väsyneenä. niin, ja tyttö on kontannut nyt parisen viikkoa, muuten siis on hyväntuulinen ja touhukas tapaus.

Tiedän että on varmasti vaikeampiakin tapauksia ja koliikkivauvoja jne jne ja varmasti monella on ollut paljon rankempaakin kuin minulla. Nyt en kuitenkaan välittäisi kuulla sellaista, vaan toivoisin kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia, mistä voisi olla kyse ja miten tuon tytön kanssa kannattaisi öisin toimia.

Ja nyt sanon jo etukäteen, etten myöskään kaipaa sitä pitkää perheperiartikkelia jonka se yksi fanaatikko liittää joka ikiseen vauvan nukkumista sivuavaan ketjuun!!! perhepeti EI toimi meillä, piste.

Kiva jos joku jaksaa vastata!

 

Hei!

Toivottavasti joku osaa auttaa.

Meillä on 8kk esikoistyttö, joka on viimesen pari viikkoa ollu ihan käsittämätön raivopää, varsinkin öisin. Se on kyllä tempperamenttinen tapaus muutenkin, eli saa välillä hepulin kun asiat ei mene neidin mielen mukaan.. mutta mielestäni silti ollut tähän asti ihan normaalia "kiukuttelua", esim kun ruuan jälkeen pestään käsiä ja kasvoja, ei pidä siitä ja rääkyy täyttä kurkkua.. tai kun ei saakaan järsiä kaukosäädintä, jonka on juuri löytänyt.

Yöt meillä on olleet vähän sitä sun tätä jo viimeiset pari kk, mutta aina vain pahenee ja viimeisen pari viikkoa ollut ihan älytöntä touhua. Tyttö herää 3-6 kertaa yössä, ja nyt on mennyt siihen, että raivoaa, huutaa kiljuu, tempoo ja kiemurtelee sylissä eikä sitä saa takaisin nukkumaan millään. Sitten kun pääsee lattialle leikkimään niin rauhoittuu. Ensin ajattelin kyseessä olevan joku mahakipu tms fyysinen juttu, mutta nyt näyttää vahvasti siltä, että tyttö ei vain halua nukkua. Hampaita ei vielä ole yhtään ja niitäkin epäilin, mutta tuskin näin kauan jotain yhtä hammasta tekee. Ja miksi raivoaminen loppuisi, kun pääsee eteiseen leikkimään äipän kengillä?

Alan olla jo tosi väsynyt ja hermot menee siinä, kun ei tyttöä jaksa edes pitää sylissä kun raivoaa niin hulluna. Yösyötöt olen lopettanu jo viikkoja sitten, kiinteitä uppoaa reilusti eli ei ole nälästä tms kyse. Tyttö nukkuu omassa sängyssä meidän huoneessa. Illalla nukahtaa iltatissin jälkeen hienosti omaan sänkyyn itskekseen, joskus joutuu vähän "nukuttaa". päivällä nukkuu 2x1,5h ulkona ja nukahtaa myös aina itsekseen. Välillä näitä hepulikohtauksia tulee päivisinkin, useimmiten väsyneenä. niin, ja tyttö on kontannut nyt parisen viikkoa, muuten siis on hyväntuulinen ja touhukas tapaus.

Tiedän että on varmasti vaikeampiakin tapauksia ja koliikkivauvoja jne jne ja varmasti monella on ollut paljon rankempaakin kuin minulla. Nyt en kuitenkaan välittäisi kuulla sellaista, vaan toivoisin kokemuksia, vinkkejä ja ajatuksia, mistä voisi olla kyse ja miten tuon tytön kanssa kannattaisi öisin toimia.

Ja nyt sanon jo etukäteen, etten myöskään kaipaa sitä pitkää perheperiartikkelia jonka se yksi fanaatikko liittää joka ikiseen vauvan nukkumista sivuavaan ketjuun!!! perhepeti EI toimi meillä, piste.

Kiva jos joku jaksaa vastata!

Jotkut vauvat rupeaa heräilemään öisin ja nukkumisesta tulee vaikeaa kun oppii liikkumaan eteenpäin.. se on se uus menohalu ) ja mitä noihin hampaiden tulemiseen tulee niin meillä jätkälle tuli 6kk iässä ensimmäinen hammas ja sitä kitistiin noin kuukaus ennenkun se sitten puhkes.. sen ensimmäisen hampaan jälkeen tuo toinen tuli sitten parin yön kitisemisen säestyksellä Meilläkin nuo päikkäreille menemiset ja iltanukahtamiset vaikeni huomattavasti kun poika aloitti ryömimisen 5kk iässä ja nyt kun konttaa 7kk iässä ei malttais millään ruveta nukkumaan vaan menee eteenpäin vaan ja kitisee kun on niin väsynyt.

 

Samaa mieltä kuin edellinen - liikkuminen ja hampaat, varmaan vain aika auttaa, tsemppiä!

 

Joo, meillä kanssa ollut sama homma eli temperamenttinen ja vilkas poika konttasi yölläkin pinnasängyssään, kun oli juuri oppinut sen taidon. Samoin kun hän oppi seisomaan tukea vasten, niin varmaan viikon hän hoippui sängyssä silmät lähes kiinni huojutellen itseään. Ei kannata nostaa lasta leikkimään kesken unien, vaan antaa hänen rauhoittua uudelleen ja uudelleen. Tietysti kannattaa katsoa, että onko tarvetta vähentää päivällä päiväunien määrää eli pitää kirjaa unen määrästä ja tarvittaessa herätellä viimeisiltä päiväunilta vähän aikaisemmin, jotta se ei ole yöunista pois. Jos hän on tähänkin mennessä osannut nukkua yöt läpeensä, niin opeta vain hänet takaisin siihen, että yöllä nukutaan ja vain päivällä leikitään.

Varsinaisesta uhmaiästä ei vielä 8 kk:n kohdalla puhuta, vaan enemmänkin se on ärtyisää temperamenttia eli hermostuu, kun asiat eivät mene hänen haluamallaan tavalla. Varsinainen uhmahan on sitä, että haluaa esim. juoda ja kun saa mukin, heittää sen pois ja kun muki otetaan, alkaa huutaa, että haluaa juoda ja kun saa mukin, heittää sen uudestaan pois jne. Tällä tavoin lapsi testaa rajojaan.

 

meillä kanssa poika 7,5 kk ja vähän ennen 7 kk yöt muuttuivat juuri tuollaisiksi. varmasti liikkumaan opettelu, oma tahto ja maailman avartuminen pitävät toista hereillä. me otettiin yhteyttä kaupungin vauvaperheyksikköön ja saatiin sieltä hyviä vinkkejä.

olisiko teillä mahdollista siirtää vauvan sänkyä omaan huoneeseen? meillä poika siirrettiin omaan huoneeseen tasan 6 kk, synnäriltä asti on nukkunut omassa sängyssä (paitsi siis viime aikoina, kun her'' aamuyöllä tunnin välein ja haluaa rintaa ja kainaloon). me pidettiin pojalle unikoulua, yksi yö meni huutaessa 2 h välein noin tunti kerrallaan. välillä rauhoittumiseen riitti se, että istui sängyn vierellä. koskea ei joka kerta saanut, siitä se huuto vasta yltyi. eli mitään hätää ei ollut, vaan sitten kun minä tai mieheni mentiin paikalle, niin huuto vaan yltyi. me siis siliteltiin, ei katsottu silmiin ja jos huuto yltyi ihan hirveäksi, otettiin syliin rauhoittumaan -kiemurtelemaan ja taistelemaan, mutta tiukasti halattiin, välillä toinen rauhoittui välillä ei. jos ei rauhoittunut, laitettiin perheyksikön ohjeiden mukaisesti takaisin sänkyyn ja katottiin mitä tapahtui. monesti saattoi yht'äkkiä sitten hiljetä.

paljon tsemppiä teille, mun mielestä teidän ei kannata lähteä tuohon "pelleilyyn" mukaan, koska silloin lapsenne pyörittää tilannetta miten haluaa.

 

Kiitos vastauksista kaikille.

En nyt varmaan oikein selittänyt tai kuvaillut tarpeeksi hyvin ongelman ydintä. Siis, ongelma ei sinänsä ole nuo yöheräilyt ja rikkinäiset yöt, vaan tuo itse raivoaminen ja miten siinä tilanteessa tulisi toimia. Juuri äsken tytölle tuli taas sellainen raivari, kun heräsi päiväuniltaan kesken unien naapurin poikein meteliin), ja huusi ihan täyttä kurkkua puoli tuntia. Yritin saada takaisin nukkumaan, ensin pitelin vain kiinni ja juttelin rauhoittavasti ja hyssyttelin. Aina ennen tyttö on rauhoittunut näin.. mutta ei, tyttö vain huusi ja rimpuili, reuhtoi, tempoi päätään... silittää tms ei anna, ja ihan siis voimalla saa pitää kiinni jos aikoo tytön sylissään pitää. No, luovutin kun käsivarsi puutui niin että sattui ja pidin vain sylissä. Huuto jatkui. Tyttö on siis ihan totaalisen hysteerinen, huitoo vain ilmaan käsillään, silmät seisoo päässä ja kirkuu. Koitin laittaa lattialle ja kiinnittää huomion muuhun, mutta ei, edes kaukosäädin ei kelvannut vaan tyttö vain istui paikallaan, huitoi käsiään ja kirkui. otin takaisin syliin, ja tosiaan sitten puolen tunnin päästä lakkasi, kun katseltiin peiliin ja pomputin silleen ylös alas. Ja sitten oli taas hyvällä päällä ja on edelleen. Tällaisia hysteriakohtauksia tyttö siis saa öisin, eikä ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta saada häntä ainakaan sänkyyn rauhoittumaan - kun ei rauhoitu mihinkään muuallekkaan. Siksi ollaan viimein annettu sitten leikkiä kengillä tms. Vaikka tiedän, ettei pitäisi antaa leikkiä yöllä. Se hysteria on vain jotain niin karmeaa, että tuntuu, että mikä tahansa konsti kelpaa kunhan tyttö rauhoittuu.

Lidian neuvo oli kuitenkin kokeilemisen arvoinen, täytynee vain ottaa se asenne että nyt taistellaan.. Mitä siis tarkalleen ottaen pitää tehdä, kun tällainen raivari iskee? Ottaa syliin ja pitää vain kiinni, vai antaa huutaa sängyssä.... tyttö ei kyllä ole koskaan itsestään tällaisesta kohtauksesta rauhoittunut. Päin vastoin, hysterisoituu vain enemmän, ikään kuin tipahtaisi johonkin mustaan aukkoon eikä tajua enää mistään mitään. Ja siinä se hankaluus onkin, kun ainoa keino on ollut tuo, että antaa sen leikkiä... tai oikeastaan tehdä mitä vain, että palaa taas "maan pinnalle" ja pääsee kohtauksen yli.. vaikka pitäisi opettaa että yöllä nukutaan. Niin, ja tyttö ei siis kokaan ole nukkunut yötä kokonaan, aina on heräillyt mutta nyt tosiaan raivoaa eikä rauhoitu millään. Ja siis, on silti selvästi tosi väsynyt, ei vain millään suostu nukahtamaan enää. Tarkoitus on mennä korvat tarkistamaan, mutta ne kyllä vasta on katsottu eikä ollut mitään..

Myöskään päiväunia ei nuku liikaa, jos nukkuu vähemmän, on kaikenlisäksi koko illan huonolla tuulella ja kitisee. Eikä yö ole sen kummempi... Päiväunet ovat mielestäni juuri kohdillaan.

Eli Lidia ja muut, olisiko vielä jotain konkreettisia neuvoja mitä tehdä? Vai onko jo aika marssia lääkäriin....

 

Laajennettu perhepeti on teillä käytössä, sehän tarkoittaa, että vauva nukkuu samassa huoneessa. Auttaisiko, että ottaisitte sen sängyn ihan viereen ja yöllä vain pitäisit kättä vauvan päällä ja hyssyttäsit, et ottais syliin? Syli voi lisätä raivoa. Auttaisiko, että ottaisitte yhden laidan pois, niin rauhoittelu kävisi maaten? En kyllä suosittele tuota, että lähdetään leikkimään kengillä keskellä yötä.

 

Meillä oli aikoinaan ihan samanlaista ja ainoa keino jolla sain pojan rauhoittumaan, oli television avaaminen. Annoin katsoa sitä sen verran että rauhoittui ja sitten äkkiä takaisin nukkumaan, ettei päässyt heräämään "liikaa". Välillä onnistui eli nukahti välittömästi sänkyyn päästyään välillä ei. Mutta meilläkin huuto oli siis sellaista, että mitkään rauhoittelut ja kanniskelut eivät auttaneet. Huusi kunnes oksensi. Onneksi tuo vaihe meni aika nopeaan ohi, nykyään noita kohtauksia on todella harvoin (ikää jo 2-v) ja silloin on yleensä se tilanne, ettei ole nukkunut päikkäreitä ollenkaan ja on mennyt yliväsyneenä nukkumaan. Eli neuvoa en osaa, mutta tsemppiä! Toivottavasti tilanne helpottuu nopeasti.

 

Kiitos vastauksista kaikille.

En nyt varmaan oikein selittänyt tai kuvaillut tarpeeksi hyvin ongelman ydintä. Siis, ongelma ei sinänsä ole nuo yöheräilyt ja rikkinäiset yöt, vaan tuo itse raivoaminen ja miten siinä tilanteessa tulisi toimia. Juuri äsken tytölle tuli taas sellainen raivari, kun heräsi päiväuniltaan kesken unien naapurin poikein meteliin), ja huusi ihan täyttä kurkkua puoli tuntia. Yritin saada takaisin nukkumaan, ensin pitelin vain kiinni ja juttelin rauhoittavasti ja hyssyttelin. Aina ennen tyttö on rauhoittunut näin.. mutta ei, tyttö vain huusi ja rimpuili, reuhtoi, tempoi päätään... silittää tms ei anna, ja ihan siis voimalla saa pitää kiinni jos aikoo tytön sylissään pitää. No, luovutin kun käsivarsi puutui niin että sattui ja pidin vain sylissä. Huuto jatkui. Tyttö on siis ihan totaalisen hysteerinen, huitoo vain ilmaan käsillään, silmät seisoo päässä ja kirkuu. Koitin laittaa lattialle ja kiinnittää huomion muuhun, mutta ei, edes kaukosäädin ei kelvannut vaan tyttö vain istui paikallaan, huitoi käsiään ja kirkui. otin takaisin syliin, ja tosiaan sitten puolen tunnin päästä lakkasi, kun katseltiin peiliin ja pomputin silleen ylös alas. Ja sitten oli taas hyvällä päällä ja on edelleen. Tällaisia hysteriakohtauksia tyttö siis saa öisin, eikä ole yksinkertaisesti mitään mahdollisuutta saada häntä ainakaan sänkyyn rauhoittumaan - kun ei rauhoitu mihinkään muuallekkaan. Siksi ollaan viimein annettu sitten leikkiä kengillä tms. Vaikka tiedän, ettei pitäisi antaa leikkiä yöllä. Se hysteria on vain jotain niin karmeaa, että tuntuu, että mikä tahansa konsti kelpaa kunhan tyttö rauhoittuu.

Lidian neuvo oli kuitenkin kokeilemisen arvoinen, täytynee vain ottaa se asenne että nyt taistellaan.. Mitä siis tarkalleen ottaen pitää tehdä, kun tällainen raivari iskee? Ottaa syliin ja pitää vain kiinni, vai antaa huutaa sängyssä.... tyttö ei kyllä ole koskaan itsestään tällaisesta kohtauksesta rauhoittunut. Päin vastoin, hysterisoituu vain enemmän, ikään kuin tipahtaisi johonkin mustaan aukkoon eikä tajua enää mistään mitään. Ja siinä se hankaluus onkin, kun ainoa keino on ollut tuo, että antaa sen leikkiä... tai oikeastaan tehdä mitä vain, että palaa taas "maan pinnalle" ja pääsee kohtauksen yli.. vaikka pitäisi opettaa että yöllä nukutaan. Niin, ja tyttö ei siis kokaan ole nukkunut yötä kokonaan, aina on heräillyt mutta nyt tosiaan raivoaa eikä rauhoitu millään. Ja siis, on silti selvästi tosi väsynyt, ei vain millään suostu nukahtamaan enää. Tarkoitus on mennä korvat tarkistamaan, mutta ne kyllä vasta on katsottu eikä ollut mitään..

Myöskään päiväunia ei nuku liikaa, jos nukkuu vähemmän, on kaikenlisäksi koko illan huonolla tuulella ja kitisee. Eikä yö ole sen kummempi... Päiväunet ovat mielestäni juuri kohdillaan.

Eli Lidia ja muut, olisiko vielä jotain konkreettisia neuvoja mitä tehdä? Vai onko jo aika marssia lääkäriin....

Meillä oli flunssan yhteydessä samanlaisia raivareita yöllä yhteen väliin. Heräs kuin panikissa huutaen ja oletin et herää siihen tunteeseen kun nokka tukossa ja vaikea hengittää. Toisaalta tuntui että poju huusi kuin oisi unessa ja näkisi painajaista, sillä yhtäkkiä kuin naps vaan lopetti itkemisen kuin ois herännyt ja alkoi katella ympärilleen ihan tyytyväisenä. Minä olen tehnyt näissä tilanteissa niin että ensin pitänyt sylissä about max15 min ja "hyssyttänyt", jos ei ole rauhoittumaan päin niin mennyt lapsi sylissä ikkunan viereen ja avannut ikkunan tai parvekkeen ovelle, viileä ilma rauhoittanut/herättänyt ja muutama rauhottava sana ja uudelleen palannut sänkyyn ja pitänyt tovin sylissä ennen kuin laskenut takasin sänkyyn. Tepsi tuolloin meillä ja yölliset huudot oli joku vaihe mikä meni ohi kyn niihin ei enelmälti kiinnittäny huomiota. Heräillään edelleen kyllä mutta ei enään huutamaan vaan pikku kätinällä tai sit hasn kömyämällä pystyyn. Ohi meneviä vaiheita yleensä.

 

Toivottavasti alkuperäisen kirjoittajan ongelma on helpottanut ajan kuluessa.

Kirjoitan kuitenkin omista kokemuksista, jos jollain muulla on ollut samankaltaisia ongelmia, vertaistuki on yllättävän hyvä apu

Meillä on kolme lasta, nykyisin 8v. , 6v. ja nuorin 11kk.

Vanhin ja nuorin ovat ns. hyviä nukkujia, suht. helppoja tapauksia suurimman osan ajasta.

Keskimmäinen muksuista taas ei ole ikinä tykännyt nukkua. Tempperamentia löytyy tästäkin pojasta kuten alkuperäien viestin tapauksessakin. Meillä muksu ei tykännyt nukkua vauvana eikä tykkää vieläkään.

Vauvana ollessa oli todella vaikea tapaus saada nukutettua ja herättyään huusi aina suoraa huutoa. Välillä vähemmän aikaa mutta toisinaan sitten tuntui, että huutaa ikuisesti eikä saa millään rauhoitettua. Huutamisen syytä yritettiin selvittää lääkäreiden kautta ja tuota heräämishuutoa piti jopa nauhoittaa videolle lääkärin katsottavaksi. En enää muista mitä epäilivät mahdolliseksi fysiologiseksi ongelmaksi, mutta mitään ei kuitenkaan tuolla tavalla löytynyt.

Nykyisin tosiaan muksu on 6v. ikäinen ja nyt nukkumaan meneminen on sujunut viimeiset 3kk ihanan hyvin (kop, kop. koputetaan puuta). Edelleenkin yö on ns. huono juttu pojan mielestä ja usein kysyy, että kuinka pitkään menee ennen kuin saa nousta, montako tuntia on aamuun.

Ainoa hyvä neuvo mitä alkuperäiselle ketjun aloittajalle pystyy antamaan on pitkien hermojen hankkimista (joo se on vaikeata varsinkin väsyneenä) sekä nyt vauva-iässä tuon asian selvittämistä lääkärin kautta. Ongelma voi olla jokin fyysinenkin vaiva. Lääkäri osannee tuommoisesta kertoa tarkemmin.

Mikäli ja kun ongelmaan ei löydy lääketieteellistä selitystä kehotan etsimään ja kokeilemaan erilaisia nukkumisen apuvälineitä kuten unipussit tai yövalot. Ns. perus apuvälineitä löytyy monesta eri verkkokaupasta (esim. www.vauvanuni.fi) tai sitten ihan kivijalkamyymälästä (vaikkapa Prisma).

Jos noita on jo kokeillut tai ei semmoisiin usko kannattaa kokeilla erilaisia omin voimin tehtäviä asioista, kuten vaikkapa lapsen vieressä olemisen nukkumaan mennessä. Itse olen maannut ties kuinka monena yönä muksun sängyn vieressä lattialla kun poikaa on yritetty saada rauhoittumaan ja nukahtamaan. Tätä siis tehty vielä 6v. pojan kanssa, mutta tosiaan tämä on ollut meillä se parhaiten toimiva tapa.