9 kk:n

[kasvatusongelmat]

Mikä neuvoksi seuraaviin ongelmiin:

1. Poikaa on kielletty sata ja tuhat kertaa repimästä ja syömästä sähköjohtoja/lattiakaivon kantta/kukkia/tietokonetta. Joka ikinen kerta poika nostaa hirvittävän huudon ja parun, kun sitä kieltää. Huuto ei ole mitään pientä kitinää, vaan ihan kunnon putkihuutoa silkasta kiukusta. Onko pojalla vain harvinaisen huono kyky sietää pettymyksiä vai ollaanko me lellitty tenava pilalle? Eikä poika edes tottele kuin sen sekunnin ajan. Kun huuto laantuu, kaveri suunnistaa jälleen johtojen kimppuun.

2. Vaippa on vaihdettu miljoona kertaa, ja joka kerta selälleen panemisesta pitää huutaa kurkku suorana samalla tavalla kuin kieltämisestä.

3. Poika ei pysy paikallaan edes yhtä sekuntia. Koko ajan pitää olla liikkeellä, eikä rauhoitu edes syliin. Sylissä ei ylipäätään viihdy hetkeäkään muuten kuin tissillä.

4. Vielä jokin aika sitten poika heräsi yöllä vain kerran viiden aikoihin. Nyt herätään taas ainakin kaksi kertaa, kahden kolmen aikoihin ja viiden aikaan. Ei välttämättä ole edes nälkä, mutta rauhoittuu vain tissillä. Tutti on ylähampaiden puhkeamisen jälkeen ollut oikea kirosana. Unissaankin poika osaa heittää päätään sivulle tai taakse, kun yrittää tarjota tuttia. Unikouluko ainoa ratkaisu?

Alkaa tuntua, että jotain on ihan oikeasti vialla, että pojalla on jokin ADHD. Kaikki ovat sitä mieltä, että poika on aivan ihana ja suloinen lapsi, eikä kukaan usko, mikä riiviö se on kotona...

 

[hn]

1. Kuuluu ikään tuo, että on huomannut oman tahdon, ei tuossa iässä osata vielä totella kieltoja....ainakaan meillä ei osattu. Tyttö huutaa ku palosireeni heti kun sitä kieltää, mutta lopettaa huudon kun asiaan ei sen enempää kiinnitetä huomiota. Tosin heti tilaisuuden tullen on taas kielletyssä paikassa eli kiellolla ei ole mitään vaikutusta. Ainut keino on laittaa esteitä tai nostaa pois saatavilta, ettei pääse kiellettyihin paikkoihin.

2. Osta housuvaippoja, niin saat vaihdettua sylissä tai jos osaa jo seisoskella, niin vaihto käy lapsen seisoessa.

3. Ostettiin ensiaskeltuoli, että saa joitain asioita tehtyä rauhassa. Tuolista lapsi ei tipu ja ainakin meillä tykkää siinä seurata vanhempien askareita. Jos on lattialla, niin johan on kohta johto suussa tai repimässä laatikkoja auki. Omat lelut ei kiinnosta ollenkaan.

4. Yökitinä ja tissille rauhoittuminen korostuu meillä ainakin silloin kun tekee hampaita. Tuttia ei ole ikinä huolinut, joten tissi tai äidin kainalo on auttanut unen saantiin. Välillä tulee 1-2 viikon jaksoja, jolloin uni on levotonta ja yleensä sen päätteeksi puhkeaa hampaita.

Enpä usko mihinkään tautiin, kuulostaa normaaleilta tuon iän kommervenkeiltä. Mutta jos asia huolestuttaa ja tilanne jatkuu, niin juttele asiasta neuvolassa ja pääsette tutkimuksiin.

 

[st]

Kyllä toi mun mielestä on ihan normaalin kuulosta.Meil ollu samanlaista.Ja ku riehuu päivät pitkät yöt on sit levottomia.Meillä toi on tasaantunut iän myötä.Mut jännä,että vieläki(1v.4kk) pitää kiukutella vaipan laitosta.
Paikallaan pysyy kirjaa luettaessa.

 

[Lina]

Poika 10 kk, voimakastahtoinen mutta samalla todella sosiaalinen ja iloinen kaveri.

1. Olen kerännyt pois ulottuvilta kaiken mahdollisen kielletyn esim. juuri kukat ja johdot. Tietokone on paikallaan, mutta tietokonepöydän taustan olen suojannut niin, että ipana ei pääse sinne. Totuushan tässä iässä taitaa olla se, että kieltämisestä seuraa armoton huuto ja sitten pitää mennä uudestaan katsomaan, mikä on niin jännittävää, että sitä ei saa tutkia.

2. Vaipan vaihtaminen ja pukeminen ovat yhtä vääntöä meilläkin. Housuvaipat päivällä auttavat melko paljon, samoin äidin tai isin (tolkuton) kujertelu ja mahaan puhaltelu tms. Joskus auttaa myös joku tavara, joka on pojalle uusi. Sylissä vaihtaminen/pukeminen toimii hieman paremmin kuin lattialla. Tosin lapsi osaa mainioisti sylissä heittäytyä myös IHAN veteläksi.

3. Joo sylissä maks. 2 sekuntia paikallaan.. Joskus tutkii jotakin kirjaa hetken ja väsyneenä saatta istuskella pidempään.

4. Nukkumisesta en osaa sanoa, se meillä luonnistuu hyvin.

Ja tuosta ADHD -diagnoosista.. Minäkin olen ihan varma, että meidän poikamme on ylivilkas, varsinkin kun synnytys oli lapsellekin pitkä ja rankka ja päätyi hätäsektioon lapsen sydänäänten romahtamisen vuoksi. Mutta eipä sitä kyllä vielä tämänikäisestä oikeasti näe. Ja kun katson omaa miestäni, ei ole mikään ihme, että poika on melkoisen tarmokas. Taitaa tuo temperamenttikin olla perinnöllistä..

Että eikun pitkää pinnaa ja loputonta kasvattamista lapsen ikätaso huomioiden, sitähän tämä on!

ps. On tuosta touhusta jotakin iloakin. Poika oppi kävelemään juuri.

 

[Mamma]

Varmasti on ihan normaalia, meitä on niin moneksi. Sinun lapsestasi tulee varmasti vain sosiaalinen ja elämänhaluinen maailmanmatkaaja ja kiikkustuolissa muistelette sitten että ""olihan se pienenäkin jo mahdoton menijä"" =)

Ja eikös ne pojat ole aina viikareita jossain vaiheessa. Meidän tyttö (9kk) on täysin vastakohta kirjoittamallesi, tykkää olla sylissä, uskoo kun kielletään, vaippa vaihtuu sujuvasti jne. Mutta odotas kun murrosikä tulee, silloinhan me tytöt muutaan äidin pikku riiviöiksi ja pojat on niiin helppoja...

 

[ärripurrinäiti]

Tuohan kuulosti ihan meidän 9kk tytöltä! Palosireenimäistä huutoa irtoaa nykyisin pienimmästäkin pettymyksestä... siis aina, kun ei saa tehdä jotakin, ei vielä osaa tehdä mitä haluaisi tai vaikka lelu putoaa tytön omasta kädestä leikkiessä. Huutoraivareita on monta kertaa päivässä ihan mitättömistä asioista. Monesti tyttöön ei saa mitään kontaktia ja vaan huuto vaan jatkuu aikansa. Tutin tyttö heittää komeassa kaaressa pois. Muulloin tyttö on tosi iloinen ja aurinkoinen ja ryömii innolla ympäri asuntoa.

Vaippaa ei ole saanut vaihtaa selällään enää yli kuukauteen. Tyttö seisoo vaipan vaihdon ajan (ja pukiessa) tai on sylissä kiemurtelemassa. Yöt meillä on nukuttu kunnolla jo monta kuukautta ilman maitotankkauksia, mutta nyt tyttö on ryhtynyt huudon kanssa vaatimaan tissiä joinakin öinä. Ilmeisesti kaikki nää kommervenkit kuuluu vaan tähän ikään ja helpottavat sitten joskus... toivottvasti! On vaan niin rankkaa olla pieni.

 

[Kk]

Joo, kuulostaa tutulta! Ainut neuvo minkä voisin antaa liittyy tohon kieltämiseen, että kun kerran kiellätte esim. johtoihin koskemisesta, niin pitäkää kiinni kiellostanne, vaikka joutuisitte toistamaan sen miljoona kertaa. Jos lapsi saa aina tahtonsa läpi huutamalla niin kohta se ei muuta teekkään kun huutaa halutessaa jotain. Siitä se iän mukana kasvaa se kyky suhtautua pettymyksiin muuten kuin huutamalla...

 

[marjut]

Ette voi olla tosissanne? 9kk ikäistä EI VOI eikä kuulu kasvattaa. Hän tutkii maailmaa ja teidän tehtävänne on valvoa, ettei hän satuta itseään siinä touhussa ja olla oppaana hänen reissuillaan.

Ja vinkiksi tulevaisuutta varten...jos lapsi ei tottele vaikka olette kieltäneet jo tuhat ja sata kertaa vika on juuri siinä tuhannessa ja sadassa....kaksi kertaa riittää ja sitten pitääkin jo toimia.

ADHD...kaikkea sitä kuuleekin....pikemminkin haiskahtaa vanhempien mukavuuden tavoittelulta.

 

[Kk]

Olen erimieltä kanssasi, marjut. Mielestäni juuri kieltäminen ja tarpeellisiin toimenpiteisiin ryhtyminen on just sitä kasvattamista. Se vaan on vähä erilaista kasvattamista kuin esim. 3 vuotiaan uhmaikäisen, mutta kasvatusta yhtä kaikki.

No, saivarteluksi menee, mutta tulikin mieleeni sanonta, että ""Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa?""

 

[emmi]

1. ei varmaan lohduta että meillä 11 kk tyttö ja sama meno jatkuu edelleen. Mä oon laittanu noi lattialla olevat isot kukat sohvien taakse nurkkauksiin tmv. piiloon tämän vaiheen ajaksi ja muutkin ihan huolestuttavat asiat on poistettu. Joihinkin asioihin meillä saa koskea (koska jos kaikista asioista on koko ajan kieltämässä ni kiellosta menee teho mun mielestä), cd-levytorni tyhjätään niin monta kertaa päivässä kun sen vain viitsin täyttää uudelleen, stereoita näpräilee, samoin tietokoneen keskusyksikköä ja johtojakin joskus hmmm. Kissojen ruokakupit on pyhitetty, siitä tulee joka jumalan kerta se putkihuuto, mutta siitä ei tingitä, ei myöskään hellasta, pesuainekaapista jne. Eipä tässä auta muuta kuin toistaa ja toista, venyttää omaa pinnaa jne. ¨

2. vaipanvaihtoon auttaa joskus joku lelu, joskus puetaan istuaalleen (yleensä vaippa silloin miten kuten sattuu päällä , jos ihan mahdottomaksi menee täytynee hommata nuo housuvaipat vaikka ne kalliimpiä. Yleensä meilläkin huudetaan kurkku suorana mutta vaippa on vaihdettava mun mielestä ja silloin voi sitten huutaa jos kerran haluaa, maailmaan huutoa mahtuu.

3. meillä kyllä rauhottuu iltasin syliin hetkeksi katselemaan krijoja ennen nukkumaan menoa, joka tosin ollut iltarutiinina jo pikkuriikkisestä lähtien.

4. joo meilläkin tyttö nukkui yöt läpeenssä 4 kk saakka, sen jälkeen herää edelleen 1-3 kertaa yössä. Meilläkin rauhoitin pitkään vain tissillä, olllaan jouduttu olemaan paljon mummulassa yökylässä ja ite oon ollu ihan poikki että en oo muuta jaksanu kun oon tienny että tissillä rauhottuu heti. Nyt tuli mitta täyteen ja meillä on yövieroitus meneillään, ensimmäisenä yönä tarvi kantelua, seuraavina öinä herää kyllä vaihtelevasti edelleen niinkuin ennenkin mutta hieman kitistyään/ähistyään nukahtaa uudelleen. Meillä ei huolita pulloa eikä tuttia.

Mua naurattaa lukemani asia jonka mukaan alle 1v lapsi ei osaa manipuloida vanhempiaan...heh.

 

[Kk]

Emmi: minua naurattaa ihan sama asia! Sehän nyt on jo elinehto että lapsi osaa ""manipuloida"" aikuista, jotta sen tarpeet tulisi huomatuksi. Meidän viikari (11kk) ainakin tekee silloin just sitä, mitä ei saa, kun se haluaa huomiota, koska silloin se varmimmin saa sitä.
Meillä ainakin on kasvatusperiaatteena ""rakkautta ja rajoja"" ja rajoja laitetaan jo 11kk:lle taaperolle(aikaisemminkin on jo laitettu), tietenkin ikäänsä vastaavia, kuten että kukkia ei nyvitä. Siitä ne rajat sitten muuttuu ja vahvistuu kehityksen tahdissa, että 14-vuotiaana ""kyliltä ei sitten kuulu moitteita"", kuten vanhemmillani oli tapana valaista perjantai-iltana!!! Periaatteessa en kannata vapaata kasvatusta.

 

[heidi]

Olen kyllä eri mieltä kanssasi. Nyt puhutaan 9 kk ikäisestä vauvasta eikä 3 vuotiaasta lapsesta!!
Alle vuoden ikäisen tiedonhalu on niin kova, että hän haluaa tutkia eri paikkoja. Näin hän oppii ja se on normaalia. Vanhempi vaan on vastuussa ettei pääse vaarallisiin paikkoihin koskemaan.

Tämän ikäisellä muisti ja ymmärrys eivät vielä ole kehittyneet kertoakseen hänelle, että esineeseen koskeminen on kielletty. Lapsi voi rikkoa esim. jonkun koriste-esineen, koska ei osaa kehityksensä puolesta niitä käsitellä. Ja se ei ole lapsen vika, miksi ihmeessä niitä ei voi siirtää pois??

Monet rankaisee lasta (mm. läpsii) vain sen vuoksi että hän on lapsi ja käyttäytyy niinkuin ikäisensä tekee. Ja koska se muisti on niin lyhyt hän ei muista sitä EI -sanaa 15 min päästä. 9 kk ikäinen ei tiedä paljon mitään tunnetiloistaan (vain omastaan) eikä kykene ottamaan niitä huomioon. (siis jos joku ärjyy koko ajan samasta asiasta).

Paras keino on siirtää tavarat tietyksi aikaa pois tai sitten aina siirtää lapsi pois. 5 min hän on unohtanut kielletyn asian jos saa uutta tekemistä. Mutta ainainen kieltäminen saa hänet vaan entistä enemmän kiinnostumaan asiasta.

Jos nyt kasvatat jo 11 kk ikäistä kuin 3 vuotiasta niin voit olla hakusessa kun lapsesi on sen 14 v vanha...

 

[Kk]

Etköhän nyt Heidi ymmärtänyt väärin kirjoitukseni. Tarkoitukseni ei missään nimessä ollu sanoa(enkä niin kyllä sanonukkaa) että 11kk pitäisi kasvattaa niinku 3 vuotiasta, vaan että nimenomaan kasvatusta pitää kehittää iän mukaan! Minä olen kyllä sitä mieltä että ns. vapaat kasvattajat on ihan yhtä hakusessa 14 vuotiaidensa kans ku minäkin!

Mut eipä viiti tän enempää riidellä kasvatusasioista, jokainen kasvattaa lapsensa tavallaan ja takuulla jokainen on mielestään paras kasvattaja periaatteineen, niin minä kuin sinäkin.

 

[Kk]

Voiskos ne viisaammat muuten sit valaista minua julmaa että mistä iästä alkaen lasta sit yleensä aletaan kieltämään ja kasvattamaan? Onko olemassa jokin rajapyykki että kun lapsi ylittä tietyn iän, esim, 2v3kk niin siitä alkaa kasvattaminen ja rajojen asettaminen? Mielestäni kun nämä paheet aloitetaan pienimuotoisesti jo alle vuoteisen kanssa, ja korostan vielä että ikää vastaavalla tasolla! Tukkapöllyä en kannata.

 

[Lina]

Joskus jostakin luin, että siinä vaiheessa kun lapsi vilkaisee äitiä mennessää esim. kaivelemaan kukkapurkkia tai kiskomaan johtoja tms., on aika alkaa kasvattamaan.

Meillä ei paljoa vilkuile, menee vain kädet haralla ja innosta hihkuen..

 

[heidi]

En ymmärtänyt väärin kirjoitustasi. Aattelin vain, että on julmaa olla kovin ankara 9 kk:selle joka ei oikeesti ymmärrä miksi siihen rehuun tai koriste-esineeseen ei saa koskea kun se kiinnostaa ja tosi paljon..
Oikeassa olet että rajat pitää olla jo pienestä pitäen, mutta itse pidän 9 kk vielä vauvana, vaikka myönnän, että oli raivostuttavaa ainainen hinkuaminen joka paikkaan.

Niin ja tuo varmaan pitää paikkansa mitä Lina kirjoitti. Sen kyllä huomaa! Oma vajaa 2 v kun sattuu ärsyttävälle päälle, niin äitiä katsotaan ja tavaraa heitetään. Nielurisoja olen näyttänyt vaikka ei sekään loppu peleissä auta. Mutta nyt on jotain helpotusta verrattuna vauvaikään, sillä hän itse kieltää itseään; sanoo: ei kokke (=ei koske)..heh.

Linalle: varmaan suloisen näköistä kun noin pieni kävelee. Tosi aikaisin poikasi lähti taapertamaan.

 

[Kk]

En tietenkään ole ankara lapselleni, ja sitäpaitsi vaikka ette ehkä usko, mutta olen tosiaan karsinut kodistamme lapselle vaaralliset jutut jo pois, on vain tiettyjä asioita joita ei saa tehdä, kukkien näplääminen, rappusiin kiipeäminen jne., ymmärsi lapsi sen tai ei. Kukkia en ala siirtelemään, niitä kun on paljon ja raput ovat tosi vaaralliset, joten ainoa keino on kieltäminen ja tietysti portit rappusiin. Ei päivämme täyty pelkistä EI-ilmaisuista, mutta itse uskon että sanassa on voima, vaikka se toistetaan miljoona kertaa päivässä. Tarpeen vaatiessa ryhdyn myös toimenpiteisiin, kuten siirrän multia kaivelevan mukeloni muihin hommiin.

 

[Lina]

Juu ja jalat vievät päätä. Pää ei TODELLAKAAN ohjaa jalkoja. Heh.

Vaan on minulla ollut hauskaa katsellessa

 

[mamma]

Voi ei, siis meidän 9kk tyttö ihan selvästi katsoo minua tai isäänsä ennenkuin ojentaa kätensä dvd:tä ja vahvistinta kohden. Eli juuri noin vilkaisee, ja olenkin muutaman kerran jo ajatellut että voiko jo ymmärtää että on menossa tekemään jotain kiellettyä. Siinäpä miettimistä Heidille ja Marjutille, eli enkö siltikään saisi kieltää vaikka tyttö näyttää ymmärtävänsä?? No, ihan sama mitä vastaatte, kiellän silti. En tod. aio alkaa sisustamaan asuntoamme uusiksi vain lapsen vuoksi, meillä saa luvan oppia elämään näiden tavaroiden keskellä. Eli olen kanssanne täysin eri mieltä.

Meillä muuten tyttö jokaisen kiellon jälkeen kääntyy katsomaan ja hymyilee! Oletteko muut törmänneet samaan? Mitähän tuokin hymy tarkoittaa? Se ei ole sellainen ""hähää"" hymy, vaan sellainen, niinkuin ""ei"" sanani kuulostaisi hauskalta

 

[emmi]

niinpä niin, kyllä meilläkin vilkaistaan sitten äidin päälle ja taas tuuman lähemmäksi kissan ruokakuppia, äiti kieltää, hymy ja vilkaisu, lähemmäksi, kielto ja sitten kun on siinä kupilla ja äiti sanoo vielä EI ni sitten tulee parku. MÄ oon kyllä kanssa Kk:n kanssa sitä mieltä että kyllä jotain täytyy tässä vaiheessa jo edes yrittää lapselle opettaa. En nyt sitten tosissani rinnasta lasta eläimeen (ettei tarvi kaikkien pillastua) mutta kun kerran kissan ja koiranpentukin oppii ei sanan....toinen asia on niilläkin että noudattaako ne sitä .

 

[Anu]

Kyllä minäkin kiellän omaa 11 kk poikaani. Ja selvästi on ymmärtänyt EI-sanan puoli vuotiaasta lähtien! Ja muisti pelaa esim.kukkien kohdalla,nykyään enää harvemmin niitä yrittää koskea. Myös täällä lapsi jo muutama kk sitten ensin katsoi minua ja sitten yritti kielto-paikkaa koskea. Aina en tosin jaksanut kieltää,joskus vaan nostin pois ja näytin jotain muuta tilalle. Kyllä noita mukuloita voi ruveta kasvattamaan ihmisiksi jo imeväisiästä alkaen,pikku hiljaa. Ruumiillista kuritusta en tietenkään hyväksy, eikä huutaminen ja moittiminenkaaan tunnu hyvälle. Mutta rajat täytyy asettaa. Pienelle pienet rajat,isolle isommat.

 

[marjut]

""Eli juuri noin vilkaisee, ja olenkin muutaman kerran jo ajatellut että voiko jo ymmärtää että on menossa tekemään jotain kiellettyä. Siinäpä miettimistä Heidille ja Marjutille, eli enkö siltikään saisi kieltää vaikka tyttö näyttää ymmärtävänsä""

No sinä kiellät kuten sanot mutta minä en kieltäisi enkä kieltänyt silloin kun omat lapseni olivat pieniä siis alle uhmaikäisiä. Yleensä menin lapsen luokse....katsoin mitä lapsi tekee...annoin tutkia ja kokeilla jos ei ollut vaaraa lapselle...jos meni esim. kukkapurkille annoin ottaa käsiinsä multaa...lapsihan tutkii eikä opi jos ei saa tutkia....näytin miten kukkia haistellaan ei revitä...oman kokemukseni mukaan kun lapsen tutkimisintoa ei nujerreta kiiinnostus esim. kukkapurkkeja kohtaan menee nopeammin ohi kuin jos estää lasta silloin se kiinnostaa loputtomiin.

Pieni lapsi ei ymmärrä miksi hän ei saa tutkia maailmaa...siksi ei pidä antaa lapsen ymmärtääkään, että se olisi väärin. ...mutta lasta pitää valvoa kaiken aikaa, lapselle pitää opettaa esineiden oikea käsittely..siis ei sallita repimistä, rikkomista jne. siksi lapsen vieressä pitää olla kaiken aikaa.

No kukaan lapsi ei tutki koko päivää onhan päivällä rytmi....on ruoka-ajat, nukkumisajat jne.

1-2v kanssa aika saattaa olla joskus todella hermoja raastavaa ja niin luulen, siksi täälläkin aiheesta puhutaan....mutta ei kannata yrittää vain päästä helpolla...yleensä kaikella mihin nyt jaksat panostaa on hyötynsä myöhemmin....lapsi joka saa tutkia oppii käsittelemään uskomattoman taitavasti esineita, on myöhemminkin kiinnostunut ottamaan kaikesta selvää ja on utelias elämälle ja asioille.

Sikäli kokemusta,että olen kaksi lasta kasvattanut tällä systeemillä jo nuoriksi aikuisiksi...he ovat saaneet olla sellaisia kuin ovat, rajat nukkumiseen, syömisiin, kotiintulemisiin jne. rutiineihin olemme laittaneet me vanhemmat.....eikä edes murrosiässä ole ollut minkäänlaisia ongelmia....kohtele lasta kunnioittavasti niin saat saman takaisin.

Lasta voi ja pitää alkaa kasvattamaan vasta uhmaikäisenä...minkä ikäisenä se sitten tuleekin.

 

[Anu]

Minusta taas on liian myöhäistä ruveta kieltämään vasta uhmaiässä. Ajattelehan jos ei ole koskaan kielletty mitään,on aina saanut tehdä vaikka mitä. Sitten yrittää uhmaikäistä kieltää. Eiköhän tule pahempi raivari..hyvä vaan jo vähitellen pikku hiljaa totutella pienokaista että kaikki ei ole sallittua.

 

[heidi]

mammalle en viitsi edes vastata kirjoitti niin ärsyttävästi..
mutta anulle: jos luit kirjoitukseni, niin en sanonut missään vaiheessa että lasta ei saisi kieltää!? Mutta pikkuisen voisi mennä lapsen maailmaan ja oikeesti 9 kk on täysin eri kuin esim. 1v10 kk joka täälläkin jaloissa pyörii.

No, olin itsekkin ehkä noin ehdoton ensimmäiseni kanssa joka nyt on jo 15 v...

 

[Lina]

Juu, tuota minäkin mietin, kun tässä päivänä muutamana olin hiekkalaatikolla pojan kanssa. Siellä oli tyttö, ehkä vähän toisella vuodella. Äiti kielsi koskemasta hiekkaan (muuten kuin lapiolla), maistamasta lapiota ja kävelemästä yksin sisälle leikkikatokseen (matkalla kaksi matalaa porrasta).

Samaan aikaan omani konttasi samaisia portaita ylös-alas, pureskeli lapiota suurella nautinnolla ja hmm.. mätti hiekkaa suunsa täyteen.

En missään tapauksessa halua arvostella kenenkään tapaa toimia, jokaisella kodilla on päävaastuu oman lapsensa kasvattamisesta ja sen mukaan kukin toimikoon. Mutta kyllä minua hieman kävi tyttö sääliksi. Varsinkin, kun sen lapion imeskelyn jälkeen äiti käski isän puhdistamaan (?) lapsen suuta.

Jos lapsi saisi kuitenkin olla lapsi. Kun ei kovin pieni oikeasti vielä kykene kontrolloimaan omaa käytöstään. Lapsella pitää olla mahdollisuus leikkiä kotona turvallisesti ja rauhassa, tutkia tavaroita ja ympäristöä. Kun sellaisen ympäristön järjestää, saavat kaikki olla rauhallisemmin. Äitikin voi lunkisti vaikka katsella telkkua.

Mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Ja näin toimin omani kanssa.

ps. Kukat vein pois siksi, että suurin osa huonekasveista on myrkyllisiä. En millään pysty vahtimaan lasta kotona ihan koko aikaa ja varmistamaan, että palaakaan ei mene suuhun.