9kk JÄTTITYTTÖ vs. 3v UHMATYTTÖ

[Tyhmäläskilaiska]

Tyttäreni on 9kk ja painaa 10.5kg, pituus keskikäyrällä, piirun yli.
Hän otti ensiaskeleensa juhannusaattona, osaa taputtaa käsiään yhteen ja yrittää heiluttaa. Eroahdistus on kova ( lapsella ainakin=) ). äiti ei saisi olla pois näkyvistä hetkeäkään.
Lapsi vaatii öisin yhä ruokaa.
Hänellä ON nälkä, vaikka hän olisi syönyt ison puuroannoksen ennen nukkumaanmenoa, klo 20-21. Hän itkee ensimmäisen kerran n. klo 24 AIVAN HILLITTÖMÄSTI, ja jos yrittää vaan tyynnyttää tutilla ja hyssytellä, ei auta, maitoa on saatava.
Jos maitoa ei anna, vauvan huutoon herää 3v sisarus, saaden itkuraivarin...
Vauva itkee muutenkin paljon öisin ja pyörii sängyssä, nousee seisomaan jne..voitte ehkä kuvitella, millaista on, kun minä ja mieheni kiiruhdetaan ympäri asuntoa kahden pikkusängyn välillä, takahampaat narskuen.

Välillä univelkaa on niin paljon, että meinaan usein nukahtaa jo aamiaispöytään, silmissä pyörii, eikä saa mitään tehtyä, hyvä kun jaksan pestä lapset ja antaa ruokaa.
Kamalinta on, että 3v esikoinen haluaisi koko ajan minusta leikkikaveria, leiki leiki äiti..ja minä en jaksa, en halua, en..jaksa.
En oikeastaan koskaan tee mitään ilman lapsia tai koko perhettä, harvoin saa olla vessassakaan yksin.
En jaksa joka päivä lähteä ulos lasten kanssa ja varsinkin
sitä häpeän aivan valtavasti. Joskus valehtelen miehelleni, että joo joo oltiin me vähän ulkona, vaikkei olla oltu missään.

Antakaa nyt Ellit Rakkaat mulle neuvoja, että:
- miten rauhoittaa vauvan yöt ja syömiset?
- mikä neuvoksi, kun 3v ei suostu enää nukkumaan päiväunia, vaikka on jo ennen puoltapäivää aivan väsynyt; väsymystä ja tappelua jatkuukin sitten koko loppu päivän
- miten olette ratkaisseet kahden eri-ikäisen lapsen erilaisen päivärytmin yhteensovittamisen?

Ja vielä yksi kysymys. Mitä mielestänne voisin tehdä, kun KUKAAN ei ota tosissaan sitä, kun sanon olevani väsynyt, että en JAKSA enää mitään, en ole kiinnostunut mistään, pelkään hysteerisesti kaikkea ja...lista on loputon. Kukaan ei oikeesti usko mua, koska
olen kuitenkin aika iloinen ja puhun paljon jne.
Mitä mä teen????

 

[iinez]

olet masenunut. Oletko koskaan miettinyt sitä?

 

[Kohtalotoveri]

Kyllä ap sen varmasti tietää, mutta ei se ainoastaan auta. Olen miettinyt itse samoja asioita, koska olen toisinaan todella väsynyt herättyäni yön aikana viisi kertaa ja kuunneltuani kitinää ja kätinää koko päivän (etenkin kun noita päiviä on takana kuukauden päivät). Tiedän tuon toivottomuuden tunteen, kun yrittää sanoa miehelle, että minä en kerta kaikkiaan nyt enää jaksa. Muutaman yön kunnon unet kiitos apujoukkojen tekevät todella hyvää. Niitä voisin suositella teillekin. Vuorotellen miehesi kanssa lepäätte kunnolla, jotta taas jaksaisitte paremmin. Kaipa ihmiset väsymyksen uskovat, mutta eivät oikein tiedä, miten auttaa. Omat vanhemmat ja lähimmät ystävät uskaltavat tarjota apua ja heilta sitä uskaltaa pyytääkin. Itselläni on vain yksi lapsi, 9kk, ja monessa asiassa vain minä kelpaan pojalle. Siinä on vaikea auttaa tai antaa auttaa itseään, kun vaihtoehtoina ovat esim. 10 min nukutus itse tehtynä tai 1,5h nukutus mielettömän huudon kera jonkun muun tekemänä.

En osaa oikein kunnon apuja antaa, mutta toivotan jaksamista ja muista, että sinulla on kohtalotovereita =).

 

[Teho]

Jos kiinnostaa niin käy katsomassa muutaman päivän takaista unikoulu-ketjua.
Sieltä ehkä voit löytää vinkkejä yösyömisen katkaisemiseen

 

[masennus schmasennus]

olet masenunut.

Aina tätä. Eikö ihminen voi olla ihan vaan katkipoikki, väsynyt siitä yksinkertaisesta syystä, että joutuu valvomaan ja hoitamaan kahta hankalassa iässä olevaa lasta? Resurssit ei ainakaan siitä lisäänny, jos äiti alkaa juosta kallonkutistajalla. Ekana kannattaisi ehkä kokeilla ihan vaan sitä, että saa KONKREETTISTA APUA tuohon työmäärään. Suvulta, ystäviltä tai vaikka kunnan kautta. Mies nyt olis ensisijainen avittaja, mutta sehän tiedetään kuinka moni niistä viitsii omia lapsiaan hoitaa...

 

[hookaks]

..9kk rauhoittuisi kohta. Itse muistan tuon ajan; tosin minulla on vain yksi lapsi, mutta muistan, miten lapsi kieppui yöt pitkät siihen aikaan, kun opetteli kävelemään. Se loppui aika nopeesti, pari kolme kuukautta. Sitten tietenkin tuli uudet kujeet..ei oo helppoo.
Mutta sellaista tää nyt vaan on.
Ei kovin lohdullisia sanoja, mutta en muutakaan keksi.

Myös minusta olet masentunut ja aika outoa, että valehtelet miehellesi olleesi lasten kanssa ulkona, vaikket olekaan ollut. Reipastu ja lopeta valehtelu!

 

[Liila]

En yhtään ihmettele, että olet väsynyt, kun kerran et saa nukkua tarpeeksi. Muistan itsekin muutaman sumuisen päivän, kun en saanut nukkua riittävästi. Eipä siinä todellakaan jaksa enää ulkoilemaan lähteä. Sinun tapauksesi on vielä paljon pahempi, kun tilanne on jatkuva.

Valitettavasti en minäkään osaa myötätuntoa kummempaa apua sinulle antaa. Pystyisikö mies hoitamaan välillä kuopuksen yösyötöt pullosta, jotta saisit nukkua edes muutaman yön viikossa kunnolla. Laita itse silloin korvatulpat ja nuku sellaisessa paikassa, jossa et herää kovin herkästi. Kerro miehellesi rehellisesti kuinka väsynyt olet ja ettet jaksa enää käydä edes ulkona lasten kanssa, ehkä hän sitten ottaa väsymyksesi todesta ja auttaa sinua herkemmin.

 

[vekkas]

unikoulua suosittelen, ja ruokarytmitystä tehostetusti eli ettei olisi niin maitonälkäinen yöllä. mitäs jos se puuro janottaa tms oletko koittanut velliä, on ravintoarvoiltaan suht sama ku puuro. kysy neuvolasta ohjeita äläkä kummastu, tarttuvat varmaan joo ekana tohon masennus-juttuun, tiedän kokemuksesta. ja koita saada se kolmevuotias vaikka hoitoon unikoulun ajaksi johonkin, koska se on tosiaan välillä huudatusta...mutta kannattaa!koita jaksaa ja mene ulos, koska se oikeesti piristää ja vie lapsiltakin turhat mehut kun saavat raitista ilmaa, itse olen kerran ollut viikon sisällä ja meinasin oikeesti pimahtaa, siihen autto heti kun käytiin lenkillä 3-4 km vaunujen kanssa, oltiin tosi raukeita koko perhe sinä iltana, ei vauva heräilly yöllä. ja huolehdi omista vitamiineista jne, sekin voi vetää veteläks jos syö ja juo huonosti. tsekkaa se unikoulu ketju

 

[muutos arkeen]

Ensi alkuun syvät sympatiat alkuperäiselle. On ihan ymmärrettävää, että tunnet olevasi lopussa. Minä lähtisin tilanteessasi hakemaan radikaaleja muutoksia arkeen.

Kannattaa soittaa ihan ensimmäiseksi alueesi unikouluun, josta voi saada vinkkejä kuopuksen uniongelmiin. Ihan ensiavuksi kaipaatte varmasti miehesi kanssa molemmat kunnon yöunia. Voisitteko vaikka viikonloppuisin vuoroöin käydä jonkun ystävän luona nukkumassa? Edes kerran viikossa kunnon unet tekee ihmeitä. En tiedä minkälainen asunto teillä on, mutta mahdollisuuksien mukaan kannattaa vuorotella öitä ja antaa toisen nukkua välillä rauhassa.

Lisäksi miettisin esikoiselle päiväkotipaikan hankkimista. Vaikka edes puolipäiväistä. Silloin saisit vähän levättyä kuopuksen päiväunien aikaan. 3-vuotias varmasti nauttisi ohjatusta toiminnasta ja kavereista. Sinä taas saisit vähän ansaitsemaasi lepoa.

Vaikka kukaan ei ottaisikaan tosissaan sitä, että olet lopussa, tee se itse ja lähde hakemaan muutosta arkeen. Voimia, voimi, voimia!

 

[Airi.]

Ensiavuksi on tehtävä kuitenkin jotain. sinun on saatava nukuttua 1-2 yötä kunnolla. Ovatko vanhempasi tai miehesi vanhemmat valmiita auttamaan. Isompi yökylään mummolaan ja isä jää vaikka pienemmän kanssa kotiin tai viet pienemmänkin hoitoon toiseen mummolaan. sinä menet jollekin ystävällesi tai hotelliin ja nukut niin paljon kuin sielu sietää. otat törkeesti vain aikaa itsellesi ja hemmottelet itseäsi. Tämä kannattaa! Kunnon yö unet tekee ihmeitä.

voimia sinulle toivottelen minäkin.

 

[Meillä...]

on 9 kk lapsi( 8 kk 12800 g) kanssa nälkäinen. Tiedän miltä tuntuu kun lapsi haluaa vaan lisää ruokaa vaikka on just syönyt.
Ja meillä on 4,5 v uhma pakkaus myös kotona. Mikään ei mene jakeluun vaikka kuinka yrittää mitä.
Koita jaksaa siellä sillä onneksi tämä on väliaikaista ja kohta ne lapset on isoja.

Hommaa hoitaja lapsille ja lähde tuulettumaan sillä sieltä(esim. kävelyretki jonkun tutun kaa ym...) saat sitä voimaa jaksaa taas eteenpäin.
Minulla on itsellä harrastuksia minne menen iltaisin kun mies tulee töistä ja niiden hetkien voimalla jaksan taas uhmaavan isomman lapsen seuraavana päivänä.

 

[pamela77]

Itselläni on hyvin samanikäiset lapset, 8,5 kk ja 3,5 vuotiaat pojat. Ymmärrän sinua niin hyvin!!! Kirjoittamasi perusteella kieltämättä kuulostaa, että kyseessä on pelkän perusväsymyksen lisäksi masennusta, mutta eipä se olisi kyllä ihmekkään. Itsekin on monesti tuntunut, että nyt en kyllä jaksa.

Nyt minusta sinun kannattaisi laittaa lapset viikonlopuksi hoitoon (ymmärsin, että pienempikin juo madon pullosta, joten ei ole tississä kiinni) ja nukkua itse suurempia univelkoja pois. Yksikin hyvä yö piristää käsittämättömästi! Toinen seikka on se, että vaikka miten älyttömästi väsyttäisi, niin ainut keino on lähteä ulos ihmisten ilmoille lasten kanssa. Silloin näet muita aikuisia, voit jutella, valittaa, purkaa jne. omista asioista ja simsalapim, huomaat, että muillakin on ihan samoja ongelmia ja eipä tässä ollakaan yksin näiden ongelmien kanssa. Lisäksi lapset useimmiten viihtyvät paljon paremmin ulkona tai yleensä muiden ihmisten seurassa, kuin jos vaan pysyttelee kotona neljän seinän sisällä. Eli nyt kaivat esille asukaspuistot (jos olet pääkaupunkiseudulta) tai muut puistot, jossa voit tavata muita äitejä, avoimet päiväkodit, mml:n perhekahvilat ym. Ja sinne vaan, vaikka pää kainalossa. Itse olen monet kerrat ollut aivan sumussa puistossa, mutta kylläpä on helpottanut, kun on saanut muiden äitien kanssa puhua. Siellä on monen monta muutakin lopen uupunutta äitiä.

Kolmen vuoden uhma on aivan kamalaa, tiedän sen niin hyvin, mutta siihenkin auttaa tuo ulosmeneminen (ainakin meillä) ja muiden äitien kanssa puhuminen. Väsyneenä ei jaksa miettiä mitään kovin kasvatuksellisia keinoja. Unikoulu pienemmälle varmaan olisi hyvä vaihtoehto, mutta ihan ensiksi sun pitäisi saada tosiaan nukkua yksin. Sitten jos vielä tuntuu, että kaikki mättää, kannattaa oikeesti hakea apua ja päästä psykologin juttusille. Ei välttämättä neuvolan kautta kuitenkaan, joillakin on ollut siitä vähän huonoja kokemuksia.

Tsemppiä, jaksamista, voimia (sitä täälläkin tarvitaan) ja lähde ulos, kotiin ei kannata jäädä.

 

[tuikeliini]

Meillä on kaksi lasta 2,5 vuoden ikäerolla. Ovat nyt hieman vanhempia kuin teidän, mutta kuopus valvotti lähes koko ensimmäisen elinvuotensa ajan. Kuulostaa hyvin tutulta noi sun ajatukset. Tässä sulle vinkkejä, jotka helpottivat mun jaksamista. Toivottavasti osasta on sulle apua.

Ulkoilu lähes joka aamupäivä, kurjallakin säällä vaikka kuinka väsytti. Ulkoilma piristi ainakin minua, ja mielellään vielä jos löydät paikan jossa on muita äitejä. Myös esikoinen jaksoi olla paremmin omissa oloissaan sitten iltapäivällä, kun oli touhunnut muiden kanssa leikkipuistossa aamupäivän.

Esikoinen oli myös rauhallisempi päiväuniakaan, kun oltiin ulkoiltu. Meillä ei kylläkään enää esikoinen nukkunut kolmen vanhana unia. Mitä jos kokeilisit jättää päiväunet esikoiselta pois, mutta vaatisit vähintään tunnin lepäilyn. Esimerkiksi lueskelette yhdessä (jos mahdollista ajoitat tietysti kuopuksen päiväunien aikaan). Pieni rauhoittuminen tekee kummaa ja lepäät itsekin sen ajan hyvällä omalla tunnolla. Myös meillä ollaan taisteltu näistä päiväunista ja lepohetkistä, mutta kyllä se äiti sen väsytystaiston lopulta voitti. Vaikka hermot meinasi mennä useaan otteeseen.

Vuoroyöt valvomiseen, jos vain mahdollista. Tiedän kokemuksesta, että se on joskus vaikeaa, jos molemmat lapset heräävät samaan aikaan. Mutta olisi hyvin tärkeää, että aina jompi kumpi saisi kunnon yöunet. Myös nukkumisjärjestelyjä kannattaa tehdä, jos vaan asunto antaa sen myötä.

Tuohon itse valvomisesta tuli mieleen, että onko teillä ollut allergiaepäilyjä. Meillä valvomiset johtuivat allergioista, ja alussa (2-4 kk ikäisenä) myös minä sain kuopuksen rauhoittumaan vain syöttämällä maitoa. Hän oli myös isokokoinen, joten luulin ettei ruoka vain riittänyt. Onneksi oireili sitten myös ihollaan, joten osattiin hakeutua allergiakartoitukseen. Myös yhdellä tutulla alkoivat allergiat ilmetä n. 8 kk iässä yöheräilynä. Allergialle saattaa olla ominaista se, että itku alkaa aika tarkalleen saman tuntimäärän päästä allergisoivan aineen syömisestä. Esim. vilja-allergikko saattaa herätä iltapuuron jälkeen vaikka 6 h päästä huutamaan vatsavaivoja. Voit vaikka itse ensin hieman kartoittaa, voisiko joku ruoka-aine aiheuttaa itkukohtauksia.

Ja ennen kaikkiea tiedän, että tarvitset juttelukumppaniksi jonkun, joka on itse kokenut tuon väsymyksen. Sitä ei osaa käsittää, ennen kuin itse joutuu sen uupumuksen alle. Jos joku vähättelee väsymystä, niin älä kuuntele. Sulla on oikeus vaatia apua, on se sitten mies, isovanhemmat, kaverit, neuvolat, mitä tahansa. Mulla ei edes aviomies omalta väsymykseltään tajunnut tilannetta ennen kuin aloin itkeskellä voimattomuutta lähes tilanteessa kuin tilanteessa. En ollut myöskään masentunut, tilanne parani heti, kun avioimies otti reilun viikon yövalvomiset. Totta kai väsymys jatkui, mutta itkeskely ja täysi voimattomuus loppui. Sen jälkeekin valvottiin vuoroöin, kun aikasemmin minä olin valvonut viikot, mies 1-2 yötä viikonloppuna (paitsi tietysti ensimmäiset 6 kk imetyksen kanssa valvoin kaikki yöt).

Voimia sulle! Toivottavasti tästä pitkästä sepustuksesta saat edes jotain apua.Tai edes lohtua, että meitä muitakin löytyy.

 

[Myrtti, ei murjottava]

Nyt on pakko laittaa Tuikeliinille kiitokset hyvästä kirjoituksesta, meinasi vallan tippa tulla linssiin! Meillä nuo valvomisajat on jo takana, mutta vieläkin kyllä muistan sen tasasen harmaan usvan missä elin. Ja hengissä selvisin, muttei sitä väsymystä pysty käsittämään kukaan muu, kuin samanlaisen tilanteen kokenut.
Ja se keskustelukaveri on kyllä kultaakin arvokkaampi! Yritin neuvolassa puhua tästä, mutta kovasti sitä vain vähäteltiin, ymmärrystä ja apua olisin kaivannut.
Näin jälkeenpäin ajatellen, en itsekkään ymmärrä, kuinka pystyin lähtemään töihinkin äippäloman jälkeen, vaikkei ehjiä öitä ollutkaan ollut vuoteen...
No, nyt kun kaikki lapset nukkuvat yönsä rauhassa, niin minä vaeltelen yksin öisin kotosalla, eikä väsytä yhtään!
Voimia ja jaksamisia kaikille valvoville äideille, jälkeenpäin katsottuna se aika menikin yllätävän nopeasti ohi.

 

[Kahden taaperon äiti]

Yritä nyt ihmeessä lopettaa yösyötöt. Se vie muutaman yön, mutta tilanne rauhoittaa vähitellen ja saat itsekin nukuttua. Muuten et jaksa. Tässä lähiystävistä juuri yksi äiti joutui masennuksen vuoksi mielisaaraalaan muutamaksi viikoksi, kun ei enää jaksanut. Anoppi otti lapset hoitoon ja muutaman yön jälkeen rupes pienempi nukkumaan yöt. Nyt vähitellen äiti on kotiutumassa sairaalasta ja varmaan pärjää hyvin lasten kanssa. Viikonloppuna jo kokeiltiin kotona oloa. Äidin pitää olla vähän itsekäs, että pärjää ja jaksaa lasten kanssa. Käy ihmeessä ulkona lasten kanssa, siellä se 3-vuotiaskin väsyy ja nukkuu yöt hyvin.

 

[iltapalan muutos]

Lapsi vaatii öisin yhä ruokaa.
Hänellä ON nälkä, vaikka hän olisi syönyt ison puuroannoksen ennen nukkumaanmenoa, klo 20-21.

Puuro ei pidä kaikilla nälkää. Esimerkiksi tselläni se toimii päinvastaisesti. Syönnin jälkeen on kohta entistä suurmpi nälkä. Kokeile antaa tyttärellesi iltapalaksi lihaa parhaaksi katsomassasi muodossa. Se hyvinkin todennäköisesti pitää hänen nälkäänsä kurissa puuroannosta pidempään.

 

[katja..]

voimia!! Mä uskon, että ei tartte olla masentunut, vaan vaan äärettömän väsynyt. Mullakin oli parii otteeseen TODELLA pahoja väsymyskausia vauvan ollessa 6-9,5kk, meillä herättiin jopa 17 krt/yö!! Siis puolen tunnin välein. Enkä millään osannut itsekään kunnolla irrottautua tästä tilanteesta! Eikö ole hullua, että vaikka on kuolemanväsynyt ja siksi täysin haluton tekemään mitään... niin silti ei meinaa antaa vauvaa esim.mummon katsottavaksi? Ei vaan osannut erota vauvasta, korkeintaan miehelle luotti puoleksi yöksi tuon tehtävän ihan kotosalla. Kun syötinkin yöllä yms. Imetystäkään yöllä en osannut lopettaa ennen 11kk ikää, ja se menikin niin helposti, etten ollut uskoa. SEn jälkeen yöt vähän helpottuivat. Joten, kuten mullekin oli sanottu, sen yösyötön lopettamisen ois voinut tehdä aiemminkin, mutta ilmeisesti mä en ollut kypsä ajatukselle (=en kestänyt ajatusta valvotuista öistä huutoa kuunnellen, kun halusin vaan nukkua kaiken mahdollisen ajan).
Mutta toivottavasti teilläkin ikä auttaa asiassa, ja vauva alkaa parantaa nukkumistaan. Meillä parannus alkoi vajaa kymmenkuisena. Ja kun lopetin maidon yöllä, alkoi maittaa ruoka päivällä ihan toisella tavalla. Ja koko päivän ravintohan vaikuttaa yösnälkäänkin. Joten se imetyksen lopetuskin vois auttaa - vaikka onhan varmaan yksilöllistä tuo ravinnontarvekin.
Meillä ei siis ole kuin yksi lapsi, ja vähän hirvittää ajatus tästä univelkaisuudesta uudelleen... mutta ehkäehkäehkä kakkonen osaisi nukkua paremmin
Mutta luulen, että sun täytyy vaan pyytää apua läheisiltä lastenhoidossa, et saat nukuttua muutaman yön. Sen jälkeen maailma näyttää taas valoisammalta. Joo, ja joku mainitsikin ulkoilun. mulle lenkkeily päivittäin vauvan kans oli ehdoton apu, etenkin itse sai paremmin unenpäästä kiinni illalla, eikä tullut niin helposti stressiä ja paniikkia, ettei voi nukkua, ku kohta herätään kuitenkin...