S
Silja.S
Vieras
Sinnehän se koira juoksi vapauteen. Kiitos esikoisen, jolle olen miljoona kertaa toitottanut, että ovet pitää aina sulkea perässä vaikka kävisi vain poikkeamassa ulkorapulla tai eteisessä. Kävi heittämässä kivet takaisin pihalle, kun en antanut tuoda niitä sisälle (joku kivileikki oli ulkona), jätti ovet sepposen selälleen ja koira kirmasi kuin musta salama vapauteen. Kävin katsomassa, mutta jonnekin oli kadonnut, varmaan naapurin pihaan. Siellä on uroskoira ja oma narttuni alkaa olla siinä iässä, että ensimmäinen juoksu lähestyy, sitä ei missään nimessä saisi päästää enää vapaana ulos. Muistan hyvin omasta lapsuudesta, kuinka vaikeaa noinkin yksinkertaisen asian tekeminen silloin oli. Minunkin äitini silloin naputti jatkuvalla syötöllä ovien sulkemisesta, kun "lämpö karkaa". Nytpä tiedän miten turhauttavaa se on :|
Tosin myönnettäkööt, ettei koirakaan tuntunut kovin hyvältä idealta, kun se äsken tuli takaisin pihaan ja kävin huutamassa sisälle. Se oli lyhyessä ajassa onnistunut kaivamaan jostain linnunraadon, jonka pudotti ylpeänä jalkoihini ulkoeteisessä :x