T
Tosiväsy äiti
Vieras
Meillä on 7-vuotias, ensi syksynä koulun aloittava lapsi, jonka kanssa aamupala on lähes joka aamu taistelua. Tänä aamuna tyttö istui aamupalapöydässä 1h15min.
Aamupalataistelu aiheuttaa paljon stressiä meille vanhemmille. Usein menee huudoksi. Tänä aamuna multa loppui voimat ja aloin itkeä (olen raskaana,varmaan se vaikutti, mutta todella väsynyt olen tähän tilanteeseen). Monta kertaa on jouduttu viemään esikoinen myöhemmin erikseen eskariin kun ei ole syönyt aamupalaa ajoissa.
Tyttö siis istuu pöydässä eikä syö. Ei ole mitään viihdykkeitä, esim. lehtiä. Sisarusten kanssa (nuorempia) pelleilee kunnes erikseen erittäin rankasti kielletään. Yllyttää sitten sisaruksetkin heikkoon syöntiin. Hän ei ikään kuin osaa tai halua keskittyä aamupalaan ollenkaan. Muuten keskittymisongelmia ei ole, päinvastoin, keskittyy tekemisiinsä hyvinkin syvästi.
Joka aamu häneltä kysytään mitä ottaa aamupalaksi (rajoitetuista vaihtoehdoista). Tarjolla useimmiten puuroa, muroa tai leipää. Esim. eilen sanoi että "jos mulla olisi joka aamu sämpylää, kinkkua ja viinirypälettä niin kuin tänään, söisin aina tosi reippaasti!". Kuitenkin oli melkein tunnin aamupalalla ja huudoksi meni taas.
Joskus erittäin harvoin lapsi syö reippaasti aamupalansa. Silloin kehutaan paljon ja hän on itsekin ylpeä. Seuraavana päivänä palataan kuitenkin lähes poikkeuksetta taas nollatilanteeseen.
On koitettu palkitsemista. Hän lukee mielellään Aku Ankkaa pöydässä välipalalla ja on sanottu, että kun saa peräkkäisinä päivinä viisi "aku-merkkiä" niin sitten saa oikeuden lukea Akua aamupalapöydässä. Kaksi on joskus saanut, yleensä jää yhteen ja sitten taas tili nollautunut.
Päiväkodissa olen puhunut tästä ongelmasta, kun ollaan tosiaan myöhästytty (tällöin mies vie muut lapset autolla, minä kävellen tämän viimeisen, kun oma työaikatauluni on joustava). Päiväkodista on ehdotettu ratkaisuksi sitä, että lapsi tulee päikkyyn opettelemaan aamupalan syöntiä. Mutta siellä se ei ole koskaan ollut ongelma: päiväkodissa hän syö aamupalan reippaasti. Söi päikyssä (ryhmiksessä, jossa oli hoidossa eskariin asti) joka aamu eskariin asti. Eskarissa päätimme pitää hänet kotona syömässä aamupalaa, koska se oli mielestämme ainoa asia joka pitää opetella ennen koulun alkua. Viikonloppuisin ja lomalla oli siis huomattu, että häneltä ei tuo aamupalan syönti tahdo luonnistua.
Olemme molemmat vanhemmat tosi stressaantuneita ja hirveän pettyneitä siitä, ettei käytännössä aamupala-asia ole mitenkään edistynyt tässä eskarivuoden aikana. Näemme aivan selvästi että tämä on valtataistelua, mutta mitä tehdä??
Aamupalan jättäminen välistä tai keventäminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, sillä tyttö reagoi herkästi verensokerin vaihteluihin kiukuttelemalla ja väsymällä. Usein aamupalallakin valittaa että VÄSYTTÄÄ eikä siksi jaksa syödä. Kotimatkallekin päikystä tullessa hän tarvitsee välipalaa, muuten menee kiukkuamiseksi. Jos jättäisi aamupalan syömättä, miten jaksaisi lounaaseen? Miten aivot jaksavat ottaa mitään "sisään" koulussa, jos ei saa ravintoa?
On koitettu sitäkin, että annettaisiin vähän tuoremehua heti noustessa, jotta saisi vähän verensokeria nostettua eikä "väsyttäisi". Se auttoi niin satunnaisesti että jäi pois käytöstä.
Emme myöskään haluaisi antaa lapselle mitään etuuksia siksi ettei syö! Esim. mehu tuntui tällaiselta, kun normaalisti emme sitä aamupalalla tarjoa. Samasta syystä emme ole myöskään siirtäneet tyttöä syömään eri paikkaan. Se varmaan tuntuisi hänestä hienolta palkinnolta.
Tyttö ei vastusta aamupalaa sinällään, ei esim. yökkäile tai ei sano ettei halua syödä.
Tyttö on hoikka ja aktiivinen, todella fiksu lapsi ikäisekseen. Mutta tässä asiassa aivan kuin 3-vuotias.
En IKINÄ olisi uskonut että aamupalasta tulee tällainen ongelma... Mutta näin vain se on jokapäiväinen ja aiheuttaa paljon riitoja. Apua?!
Tyttö on muutenkin voimakastahtoinen. Olemme aika tiukkoja vanhempia, viemme jäähypenkille ja tarvittaessa vaikka ulos pakkaseen jäähtymään.
Toinen asia jonka kanssa on ongelmia on iltarutiinit. Hän tuppaa riehuttamaan sisaruksia nukkumaanmennessä, ja usein sitä joutuu kieltämään tosi rajulla kädellä. Tuntuu että verensokeri olisi tuolloin huipussaan, mutta toisaalta samaan aikaan tyttö sanoo että väsyttää. Nukkumaanmenoajat ovat kunnossa, klo 20-20:30 menevät (herätys on 7:00). Eikä lueta sängyssä vaan ollaan rauhassa ja nopeasti usein nukahtavatkin.
Viime aikoina 7v on iltaisin alkanut vastustella myös perusrutiineja jotka olleet meillä aina samat, eli pissallakäyntiä ja hampaidenpesua. Eilenkin oli jäähypenkillä kolme kertaa putkeen, kun ei suostunut näitä rutiineja hoitamaan, vaan tappeli vastaan. Sitten itki väsymystään taas. Sama näytelmä toistuu välillä joka ilta, välillä 2-3 vko välein. Siinä menee helposti koko perheen ilta pilalle, kun yhden kanssa pitää tapella.
Ilta ei kuitenkaan ole niin paha ongelma kuin aamu, koska illalla meillä on aikaa odotella ja hoitaa asiaa vaikka noilla jäähypenkityksillä. Sen sijaan aamulla on tottakai kiire hoitoon ja syksyllä myös kouluun, jonne hänen pitää lähteä kotoa jo vähintään 30 min ennen koulun alkua. Se asia olisi siis pakko saada kuntoon, mutta MITEN??
Sanotaan vielä, kun tuo väsymys toistuu usein, että lapsen päivähoitopäivät eivät ole pitkiä, vain 5h/pv. Harrastusta on 3 iltana viikossa, mutta ne ovat aina ohi 18:30 mennessä ja niinä päivinä ei esim. tavata kavereita vaan iltapäivä rauhoitutaan kotona leikkien ja lueskellen. Harrastuspäivinä useimmiten telkkarin katsominenkin jää kokonaan välistä. Tietsikkaa pelataan vain viikonloppuisin.
Aamupalataistelu aiheuttaa paljon stressiä meille vanhemmille. Usein menee huudoksi. Tänä aamuna multa loppui voimat ja aloin itkeä (olen raskaana,varmaan se vaikutti, mutta todella väsynyt olen tähän tilanteeseen). Monta kertaa on jouduttu viemään esikoinen myöhemmin erikseen eskariin kun ei ole syönyt aamupalaa ajoissa.
Tyttö siis istuu pöydässä eikä syö. Ei ole mitään viihdykkeitä, esim. lehtiä. Sisarusten kanssa (nuorempia) pelleilee kunnes erikseen erittäin rankasti kielletään. Yllyttää sitten sisaruksetkin heikkoon syöntiin. Hän ei ikään kuin osaa tai halua keskittyä aamupalaan ollenkaan. Muuten keskittymisongelmia ei ole, päinvastoin, keskittyy tekemisiinsä hyvinkin syvästi.
Joka aamu häneltä kysytään mitä ottaa aamupalaksi (rajoitetuista vaihtoehdoista). Tarjolla useimmiten puuroa, muroa tai leipää. Esim. eilen sanoi että "jos mulla olisi joka aamu sämpylää, kinkkua ja viinirypälettä niin kuin tänään, söisin aina tosi reippaasti!". Kuitenkin oli melkein tunnin aamupalalla ja huudoksi meni taas.
Joskus erittäin harvoin lapsi syö reippaasti aamupalansa. Silloin kehutaan paljon ja hän on itsekin ylpeä. Seuraavana päivänä palataan kuitenkin lähes poikkeuksetta taas nollatilanteeseen.
On koitettu palkitsemista. Hän lukee mielellään Aku Ankkaa pöydässä välipalalla ja on sanottu, että kun saa peräkkäisinä päivinä viisi "aku-merkkiä" niin sitten saa oikeuden lukea Akua aamupalapöydässä. Kaksi on joskus saanut, yleensä jää yhteen ja sitten taas tili nollautunut.
Päiväkodissa olen puhunut tästä ongelmasta, kun ollaan tosiaan myöhästytty (tällöin mies vie muut lapset autolla, minä kävellen tämän viimeisen, kun oma työaikatauluni on joustava). Päiväkodista on ehdotettu ratkaisuksi sitä, että lapsi tulee päikkyyn opettelemaan aamupalan syöntiä. Mutta siellä se ei ole koskaan ollut ongelma: päiväkodissa hän syö aamupalan reippaasti. Söi päikyssä (ryhmiksessä, jossa oli hoidossa eskariin asti) joka aamu eskariin asti. Eskarissa päätimme pitää hänet kotona syömässä aamupalaa, koska se oli mielestämme ainoa asia joka pitää opetella ennen koulun alkua. Viikonloppuisin ja lomalla oli siis huomattu, että häneltä ei tuo aamupalan syönti tahdo luonnistua.
Olemme molemmat vanhemmat tosi stressaantuneita ja hirveän pettyneitä siitä, ettei käytännössä aamupala-asia ole mitenkään edistynyt tässä eskarivuoden aikana. Näemme aivan selvästi että tämä on valtataistelua, mutta mitä tehdä??
Aamupalan jättäminen välistä tai keventäminen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, sillä tyttö reagoi herkästi verensokerin vaihteluihin kiukuttelemalla ja väsymällä. Usein aamupalallakin valittaa että VÄSYTTÄÄ eikä siksi jaksa syödä. Kotimatkallekin päikystä tullessa hän tarvitsee välipalaa, muuten menee kiukkuamiseksi. Jos jättäisi aamupalan syömättä, miten jaksaisi lounaaseen? Miten aivot jaksavat ottaa mitään "sisään" koulussa, jos ei saa ravintoa?
On koitettu sitäkin, että annettaisiin vähän tuoremehua heti noustessa, jotta saisi vähän verensokeria nostettua eikä "väsyttäisi". Se auttoi niin satunnaisesti että jäi pois käytöstä.
Emme myöskään haluaisi antaa lapselle mitään etuuksia siksi ettei syö! Esim. mehu tuntui tällaiselta, kun normaalisti emme sitä aamupalalla tarjoa. Samasta syystä emme ole myöskään siirtäneet tyttöä syömään eri paikkaan. Se varmaan tuntuisi hänestä hienolta palkinnolta.
Tyttö ei vastusta aamupalaa sinällään, ei esim. yökkäile tai ei sano ettei halua syödä.
Tyttö on hoikka ja aktiivinen, todella fiksu lapsi ikäisekseen. Mutta tässä asiassa aivan kuin 3-vuotias.
En IKINÄ olisi uskonut että aamupalasta tulee tällainen ongelma... Mutta näin vain se on jokapäiväinen ja aiheuttaa paljon riitoja. Apua?!
Tyttö on muutenkin voimakastahtoinen. Olemme aika tiukkoja vanhempia, viemme jäähypenkille ja tarvittaessa vaikka ulos pakkaseen jäähtymään.
Toinen asia jonka kanssa on ongelmia on iltarutiinit. Hän tuppaa riehuttamaan sisaruksia nukkumaanmennessä, ja usein sitä joutuu kieltämään tosi rajulla kädellä. Tuntuu että verensokeri olisi tuolloin huipussaan, mutta toisaalta samaan aikaan tyttö sanoo että väsyttää. Nukkumaanmenoajat ovat kunnossa, klo 20-20:30 menevät (herätys on 7:00). Eikä lueta sängyssä vaan ollaan rauhassa ja nopeasti usein nukahtavatkin.
Viime aikoina 7v on iltaisin alkanut vastustella myös perusrutiineja jotka olleet meillä aina samat, eli pissallakäyntiä ja hampaidenpesua. Eilenkin oli jäähypenkillä kolme kertaa putkeen, kun ei suostunut näitä rutiineja hoitamaan, vaan tappeli vastaan. Sitten itki väsymystään taas. Sama näytelmä toistuu välillä joka ilta, välillä 2-3 vko välein. Siinä menee helposti koko perheen ilta pilalle, kun yhden kanssa pitää tapella.
Ilta ei kuitenkaan ole niin paha ongelma kuin aamu, koska illalla meillä on aikaa odotella ja hoitaa asiaa vaikka noilla jäähypenkityksillä. Sen sijaan aamulla on tottakai kiire hoitoon ja syksyllä myös kouluun, jonne hänen pitää lähteä kotoa jo vähintään 30 min ennen koulun alkua. Se asia olisi siis pakko saada kuntoon, mutta MITEN??
Sanotaan vielä, kun tuo väsymys toistuu usein, että lapsen päivähoitopäivät eivät ole pitkiä, vain 5h/pv. Harrastusta on 3 iltana viikossa, mutta ne ovat aina ohi 18:30 mennessä ja niinä päivinä ei esim. tavata kavereita vaan iltapäivä rauhoitutaan kotona leikkien ja lueskellen. Harrastuspäivinä useimmiten telkkarin katsominenkin jää kokonaan välistä. Tietsikkaa pelataan vain viikonloppuisin.
Ja isompi saa olla "apukokki" niin on innoissaan.