Aargh, toinen lapsi vai ei?

[Sompio]

Tässä on kohta vuosi vatkattu, että toinen vai ei. Ärsyttävää kun mies aina välillä lupailee ja mulla herää toivo toisesta. Seuraavalla keskustelulla mies tyrmää toisen ihan kokonaan. Tiedän, meidän tilanne ei ole kovin järkevä toisen lapsen hankintaan, mutta tarviiko kaikkea ajatella aina järjellä =)

Raha-asiat ja miehen terveys on mennyt huonompaan, että kotona ei toista voisi pitää 3-veeksi, niinkuin esikoinen oli. Mutta ei se meidän kuopus olisi ensimmäinen lapsi, joka päivähoitoon menee pienenä...

 

["Pikkuinen Jättiläinen"]

Vaikuttaako miehen terveys myös osallistumiseen lasten kanssa? Pelkästään tuo kotona oleminen 3-vuotiaaksi asti ei ole varmastikaan mikään ratkaiseva tekijä

 

[Sompio]

[QUOTE="Pikkuinen Jättiläinen";26174919]Vaikuttaako miehen terveys myös osallistumiseen lasten kanssa? Pelkästään tuo kotona oleminen 3-vuotiaaksi asti ei ole varmastikaan mikään ratkaiseva tekijä [/QUOTE]

Vaikuttaa. Selkä mennyt niin, että kun on selkä huonona niin mä hoidan periaatteessa yksin lapset. Tai siis esikoisen kanssa vois varmasti ulkoilla yms., koska ei tarvi enään sillain nostella tai muuta.

Juu, ei siis autuaaksi tee tuo 3-v kotihoidossa, mutta voi tulla pienelle pitkät hoitopäivät, jos mies ei pysty yhtään hoitaan. Koska olisi hoidossa aina kun mä olen töissä.

Selkää ei leikata, katotaan mihin kuntoutuksella päästään. Mutta kun sitä selkää on vatkattu tässä jo kohta 3-vuotta niin ei sen päätöstä tässä enään jaksaisi odotella tässä lapsiasiassa.

 

["ööö"]

No, jos noin muuten perhe-elämä on tasapainos, en näkis miehen selkäongelmaa esteeksi. Paljonhan on yksinhuoltajia, jotka pärjää kahden ja kolmen kanssa, kun pakko on. Sulla sentäs on mies, joka mitä ilmeisimmin tukis ja olis se toinen vanhempi lasten elämäs läsnä, vaikka ei voisikaan nostella.

Mut tää on päätös pelkästään sun ja sun miehen välinen. Mua tuo miehen selkä ei estäisi, ei edes, jos olis pyörätuolis. Mutta me kaik ollaan niin erilaisii

 

[Sompio]

[QUOTE="ööö";26174945]No, jos noin muuten perhe-elämä on tasapainos, en näkis miehen selkäongelmaa esteeksi. Paljonhan on yksinhuoltajia, jotka pärjää kahden ja kolmen kanssa, kun pakko on. Sulla sentäs on mies, joka mitä ilmeisimmin tukis ja olis se toinen vanhempi lasten elämäs läsnä, vaikka ei voisikaan nostella.

Mut tää on päätös pelkästään sun ja sun miehen välinen. Mua tuo miehen selkä ei estäisi, ei edes, jos olis pyörätuolis. Mutta me kaik ollaan niin erilaisii[/QUOTE]

No sehän tässä onkin, että ei kovin tasapainossa ole tämä parisuhde. Mua rassaa tämä lapsiasia ja tulevaisuus, miestä rassaa tuo selkä ja taloudellinen puoli. Tukis ja tukis. Joo-o, en tiedä tukisko vai riideltäiskö sitten siittä raskaasta pikkulapsiajasta. Tämä esikoinen kun valvotti ja valvottaa edelleen öisin.

Toki on meidän välinen. Mutta pakko oli saada purkaa, koska aamulla sanoi että tehdään toinen ja nyt sanoi että ei. Mulla hajoo meinaan pää tän vatkaamisen kanssa. Mutta jos ei tehdä toista niin kuinka mä katkeroidun siitä sitten.

Sisaruksille tulisi n. 4-vuotta ikäeroa, että ei niillä nyt enään leikit aina ihan yksiin menis, mutta olis ainakin sitten myöhemmin toisistaan tuki ja turva. Meillä on pieni lähisuku niin olisihan se sisarus kiva sitten aikuisiälläkin.

 

["milli"]

Jos esikoinen on vauvan syntyessä 3 tai vanhempikin, sulla/ teillä ei oo tarvettakaan enää nostella siinä määrin kuin sitten sitä vauvaa. Kaksi vaippaikäistä liki yh:na on kyllä rankka paketti (kokemusta on), mutta siitäkin selviää hengissä. Lapset isommalla ikäerolla sitten on siinä mielessä helpompaa, että isompi voi jopa olla avuksikin äidille toisinaan. Ja sisarus on elinikäinen lahja lapselle. Monet lapset ovat päivähoidossa alle 3v, onhan perhepäivähoitajiakin, jos päiväkoti tuntuu liian meluisalta.

 

[Sompio]

[QUOTE="milli";26174969]Jos esikoinen on vauvan syntyessä 3 tai vanhempikin, sulla/ teillä ei oo tarvettakaan enää nostella siinä määrin kuin sitten sitä vauvaa. Kaksi vaippaikäistä liki yh:na on kyllä rankka paketti (kokemusta on), mutta siitäkin selviää hengissä. Lapset isommalla ikäerolla sitten on siinä mielessä helpompaa, että isompi voi jopa olla avuksikin äidille toisinaan. Ja sisarus on elinikäinen lahja lapselle. Monet lapset ovat päivähoidossa alle 3v, onhan perhepäivähoitajiakin, jos päiväkoti tuntuu liian meluisalta.[/QUOTE]

Esikoinen täyttää kesällä 3-v, eli n. 4 vuotta tulisi ikäeroksi vähintään. Sehän tässä nyt onkin helpottanut, kun mies pystyy esikoisen kanssa jo touhuaan ihan erilailla kuin vaikka vuosi sitten. Just noitten nosteluiden ja kumarteluiden kanssa. Sisällä on vaikee leikkiä kun ei pysty kivuilta istuun lattialla, mutta ulkona painavat kaksistaan ilman suurempia ongelmia.

 

[selkäsairas]

ei. eihän noista ole seuraakaan toisilleen , eikä tunnu kivalta olla selätön pikkulapsen kanssa vaikka pärjättäiskin. sitä on vammainen vaikkei muka ole.

 

[Sompio]

ei. eihän noista ole seuraakaan toisilleen , eikä tunnu kivalta olla selätön pikkulapsen kanssa vaikka pärjättäiskin. sitä on vammainen vaikkei muka ole.

Kai niistä nyt jotain seuraakin toisilleen olis? Mutta ymmärrän kyllä, että selän kanssa ei ole helppoa muutenkaan, saati jos on toinen lapsi ja aletaan se rankka pikkulapsivaihe uudestaan. Mä vaan en saa ittelleni sitä jakeluun

 

[Anonyymitär]

Tuo on kyllä iiiso asia ja uskon että todella vaikea päätös. Ikävää että miehesi soutaa ja huopaa, mutta ymmärrän kyllä tavallaan, tuo on sen verran iso asia kuitenkin. Tuntuu että sinä olet varmempi haluamisestasi, ehdottaisinkin että koittasit saada mieheltäsi "lopullisen" vastauksen esim. jonkin aikarajan sisällä.

Me teimme viime vuonna ratkaisun että lapsemme jää ainoaksi, eikä ole kaduttanut, enkä usko että kaduttaakaan. Mutta yli kaksi vuotta asiaa pähkäilimme aktiivisesti.

Tsemppiä teille!

 

[Sompio]

Tuo on kyllä iiiso asia ja uskon että todella vaikea päätös. Ikävää että miehesi soutaa ja huopaa, mutta ymmärrän kyllä tavallaan, tuo on sen verran iso asia kuitenkin. Tuntuu että sinä olet varmempi haluamisestasi, ehdottaisinkin että koittasit saada mieheltäsi "lopullisen" vastauksen esim. jonkin aikarajan sisällä.

Me teimme viime vuonna ratkaisun että lapsemme jää ainoaksi, eikä ole kaduttanut, enkä usko että kaduttaakaan. Mutta yli kaksi vuotta asiaa pähkäilimme aktiivisesti.

Tsemppiä teille!

No yksi "määräaika" oli tässä mll:n kirppis pari viikkoa sitten. Olisin heivannut kaikki vauvatavarat kirpparille, mutta sillon oli taas semmonen vaihe että joo, tehdään. Sitten meni hetki ja se kiros kun joka kaappi ja nurkka on täynnä tavaraa, että turhaan ne vauvatavaratkin on...

Jos oliskin selkeä päätös, niin mä voisin alkaa prosessoida omasta puolestani sitä pettymystä.

Musta tuntuu kyllä vahvasti, että haluaisin. Mutta jos tässä vielä venyy ja vanuu vuosi, niin alkaa sitten toi ikäerokin olla jo aikamoinen ja mä haluisin sen toisen nyt jos on tullakseen.

Kiitos tsempeistä!