....
itselleni tehtiin lääkkeellinen raskaudenkeskeytys 11 raskausviikolla. olihan se toki rankka kokemus enkä ole ylpeä asiasta, mutta tapahtunutta ei saa enää tapahtumattomaksi. sikiönkin näin kun se tuli ulos ja oli juuri sellanen toukka mitä on telkussa tai jossain nähny. ja olihan se surullista tietää "tappaneensa" jonkin. mutta virheistä oppii ja tulevaisuudessa toivon tulevani äidiksi, kun olen siihen valmis. tahdon lapsen joka on toivottu, eikä "vahinko lapsi". ei toivottu lapsi saa luultavasti kärsiä paljon enemmän kuin hetken aikaa olemassa ollut sikiö.
oma isäni kuoli pari viikkoa sitten ja hänen kuolemansa surettaa paljon enemmän kuin jonkin sellaisen, jota ei ole koskaan tuntenut tai näkenyt. tokihan sikiökin oli elävää materiaalia mutta, ei ole sama asia kuin ihan oikea ihminen jolla on ymmärrys.
minun mielestäni jokaisella raskaana olevalla, on oikeus päättää omasta itsestään ja lapsestaan. mutta mielipiteitähän on yhtä paljon kuin ihmisiäkin ja tämähän oli vain minun näkemys ja kokemus asiasta.
ois kyllä ollu kiva jos tämä keskustelu ois pysyny tuossa vuoto aiheessa. ilmeisesti tänne tulee joku kirjottaan jolla ei ole kokemusta asiasta..
oma isäni kuoli pari viikkoa sitten ja hänen kuolemansa surettaa paljon enemmän kuin jonkin sellaisen, jota ei ole koskaan tuntenut tai näkenyt. tokihan sikiökin oli elävää materiaalia mutta, ei ole sama asia kuin ihan oikea ihminen jolla on ymmärrys.
minun mielestäni jokaisella raskaana olevalla, on oikeus päättää omasta itsestään ja lapsestaan. mutta mielipiteitähän on yhtä paljon kuin ihmisiäkin ja tämähän oli vain minun näkemys ja kokemus asiasta.
ois kyllä ollu kiva jos tämä keskustelu ois pysyny tuossa vuoto aiheessa. ilmeisesti tänne tulee joku kirjottaan jolla ei ole kokemusta asiasta..