abortista

[vahinko]

ei näin vanhalle (lähemmäs 40) pitäisi enää vahinkoja sattua. ehkäisyä käytetty, huolella, mutta liekö ollut kumi rikki tms. kaksi lasta on jo, sterilisaatioaika varattu. olen täysin vakuuttunut abortista, asiasta sovittu kumppanin kanssa jo etukäteen ajat sitten. että jos vahinko varotoimenpiteistä huolimatta tapahtuu. en halua enempää lapsia.
mutta miten toimii naisen mieli? moni katuu, moni ei, voisiko olla niin että ratkaisua pitkään pohtineet ovat katuneet enemmän kuin ne joille asia ollut selvä jo ennen vahinkoa? puhkeaako pitkään kytenyt masennus, sanooko tunne kuitenkin toisin kuin järki?
en halua saarnaa, haluan tietää kaduttiko jos olet ollut vastaavassa tilanteessa vai onko asian kanssa ollut siedettävä elää, ja etenkin; mistä luulet tunteen kummunneen?
kiitos kaikille vastanneille jo etukäteen.

 

["vieras"]

Äitini on tehnyt abortin sinun iässäsi, kertoi siittä nyt yli viisikymppisenä, ei ole tainnut koskaan ihan täysin olla sinut asian kanssa, vaikka meitä lapsia oli jo viisi ja minustakin vanhempieni päätös on ollut sillä hetkellä oikea.

 

[Maine Coon/]

Mä tulin 41 vuotiaana hormonikierukasta huolimatta raskaaksi.Olin järkyttynyt ja suunnittelin tunnekuohun vallassa aborttia, mikä on täysin mun omien elämänarvojen vastaista.Asiaa sulateltuani päädyin siihen,että vauva saa tulla.Pikkuhiljaa raskaus eteni ja olin jopa innoissani.Rakenneultrassa sain iskun vasten kasvoja.Pikkuinen oli menehtynyt.Tämä tapahtui lokakuussa; runsas vuosi sitten.Vaikka tässä kävi ikävästi, niin olen tyytyväinen siihen etten tehnyt aborttia.Pikkuisen tuhka ripoteltu hautausmaan muistolehtoon.Jälkeenpäin on tehty sterilisaatio ja myöhemmin poistettiin kohtu.

 

[vahinko]

Maine Coon- abortti oli siis arvojesi vastaista, joten jätit sen tekemättä. pahoitteluni lapsen poismenosta.
olisko paikalla ketään joka EI vastusta aborttia, oletteko te katuneet vaikka olitte varmoja?

 

[hooo]

Mä tein n. 2,5v. sitten abortin joka tuntui siinä tilanteessa parhaalta ratkaisulta. Kaduttanut on kyllä jälkeenpäin ja paljon. Ratkaisua pohdin pitkään ja hartaasti mutta silti.

 

[vahinko]

edelleen- olisko paikalla hän jonka ei ole tarvinnut päätöstä harkita vaan se on ollut alusta asti selvää, ja sitten kuitenkin kaduttanut?

 

[...]

Abortista on nyt n.viisi vuotta. Eikä kaduta lainkaan! Se päätös oli harkittu ja olen oikein tyytyväinen. Kyllä se tunne siellä sisällä kertoo kuinka tulee toimia ja jos on ristiriitainen olo asiasta niin anna järjen päättää.

 

["keiju"]

Mä en tunne ketään joka ei olisi aborttia katunut. Yksi ystävistäni jopa tatuoi käteensä pienen enkelin lapsensa muistoksi. Alkoi katua aborttia etenkin omia lapsia saatuaan, kun tajusi "luopuneensa" omien lapsiensa sisaruksesta. Jos on vakaa suhde, perhe ja jo muita lapsia, en tajua aborttia. Miksi edes harrastaa seksiä luottaen yhteen ehkäisyyn jos lapsi on niin kamala asia?

Mä en muutenkaan tajua tuota ehkäisyn kanssa tohelointia. Yleensä sitä kondomia ei käytetä koko yhdyntää ja sitten itketään sen muka menneen rikki. Mies voi ihan hyvin kondomin poistaessaan ja vehjettä pestessään täyttää sen vedellä ja katsoa oliko se rikki vai ei! Jos on ollut, voi hakea jälkiehkäisyn.

 

[pahvi]

Aika kylmä ihminen täytyy olla jos kykenee oman lapsensa murhaamaan.

 

[*****]

Jos on varma abortista ja tietää sen olevan oikea ratkaisu, ei varmasti kysele ja varmistele asiaa täällä. Ap. varmasti katuu, koska ei selvästikään ole täysin asian kanssa sinut.

 

["sirkku"]

Mä luulen, että miehen tahtoon tuossa yritetään taipua. Mitä jos ap. sanoisi miehelleen, että haluaa pitää lapsen. Ei varmasti olisi sitä mieltä eikä yrittäisikään tukea vaimoaan. Kun naisella on jo lapsia, tietää varmasti mitä siellä vatsassa kasvaa... lapsi, jonka silmiin katsomalla tietää, että olisi varmasti katunut sitä aborttia!

 

["vieras"]

ma sain yllatyslapsen 42- vuotiaana, epasopivampaa ja IHANAMPAA yllatysta saa hakea <3<3<3 koko perheen kulta!