Abortti vai teiniäidiksi ?

[Appiste]

Olen 17v tyttö ja raskaana. Ehkäisykapseleista huolimatta kävi vahinko.
Mulle tämä ei ole mikään katastrofi. Tykkään lapsista ja haluan joskus lapsia mutten tiedä onko nyt oikea aika.
Olen helmikuussa aloittamassa 17kk kestävän koulun johon ole aina halunnut. Se on ollut unelmani niin kauan kuin muistan... Tietenkin voisin lykätä koulua 1,5-2vuodella.
En haluaisi tehdä aborttia, se on fakta.

Asun kihlattuni kanssa yhdessä. Hänkin haluaisi pitää lapsen muttei ole varma onko nyt oikea aika. Tai oikeastaan hän ei vielä tahdo lasta koska hän haluaa vielä tehdä muutamia asioita elämässään.

Itse olisin kyllä valmis pitämään lapsen. Myös talous olisi kunnossa. Mutta onko se järkevää juuri nyt ? Itse ajattelen tunteilla ja mies järjellä. Hmm... Hankala tilanne. Osaako kukaan yhtään auttaa ? Olen siis ensi vuonna täyttämässä 18v ja mieheni täyttää 22v.

 

[TiiBii]

Ei ole mitään, mitä ei voisi tehdä lapsenkin kanssa tai viimeistään sitten kun lapsi on jo muuttamassa omilleen.

Mutta tämä lapsi on syntymässä juuri nyt. Vuoden, parin, kolmen kuluttua syntyy eri lapsi. Jokainen alkunsa saanut on ainutkertainen.

 

["äiti kahdelle"]

Ei tuohon osaa kukaan muu vastata kuin sinä itse. Itse en olisi halunnut vielä 17-vuotiaana lasta, koska nautin ajasta, jolloin täytin 18 ja sain käydä baareissa, ajella autolla kavereiden kanssa jne... Mutta abortti on iso asia, äläkä tee sitä, jos yhtään ajattelet katuvasi asiaa myöhemmin.

 

[Appiste]

En ole baareissa juoksevaa tyyppiä. :/

 

["ghj"]

En ole baareissa juoksevaa tyyppiä. :/

Hyvä, koska olet alaikäinen.

Itsehän tuollaiset päätökset on tehtävä.

 

[vierassss]

Taas tämä 18 vuotta kummittelee täällää..

 

[vierassss]

Ei kai 17v enääbn kovin teini ole?

 

[Tepadj]

Abortti tottakai

 

[milliliina]

Mikä on se oikea aika?
okei jos tosiaan järjellä ajattelee, sulla on unelmien koulupaika ja oot noin nuori, joten sen järjen äänen mukaanehkä ei ole järkevää, mutta kun asioilla on tapansa järjestyä, joten ei se mahdotonta olis saada kaikkea vaikka päättäisit lapsen pitää. Itse olin tuossa iässä sitä mieltä että olisin valmis äidiksi, mutta nyy kun ikää on 22, olen todennut että on parempi kun odotin asian kanssa. Näin muutaman vuoden jälkeen olen sitä mieltä että vaikka olisin pärjännyt jos lapsi olisi tullut, olen silti tyytyväinen että olen odottanut- kuitenkin olet niin nuori vielä ja kasvat vielä henkisesti.

Et haluaisi tehdä aborttia, ja miehesikin olisi valmis lapsen pitämään vaikka järjen ääni sanookin toista. Siinä tapauksessa en valitsisi aborttia, koska se on rankka paikka.

Ehkä sun elämän kulku vaatii enemmän suunnittelua lapsen kera, mutta niin se vaatii vanhemmaltakin äidiltä. Kukaan ei voi sulle keetoa mitä pitää tehdä, minusta vaikuttaa siltä, että tiedär jo ratkaisun itsekin.

 

[oot alaikäinenkin]

Abortti

 

[vv]

Its en tekisi aborttia, sain itsekin esikoisen suht nuorena 19 vuotiaana. Ammattikorkeakoulu jäi kesken mutta jatkoin sitä sitten mammaloman jälkeen heti loppuun. monia tutkintoja voi jatkaa äitiyslomalla.
Onhan sinulla hyvä tukiverkko, omat vanhemmat tms?

 

[yrittä]

Itse en missään nimessä tekisi. Jos olisitte molemmat valmiita pitämään lapsen katuisitte hetken kuluttua aborttia. Toisaalta olet vielä nuori ja se vaikeuttaa tilannetta. Ite olen 17 iha pian 18 ja ollaan yritetty poikaystävän kanssa muutama kuukaus ja harmittaa ihan sikana kun ei oo vielä napannut. Molemmat halutaan lapsi näin nuorena. Ja me pärjättäis sen kanssa, ollaan puhuttu jo siitä älyttömän kauan.

 

["malla"]

Minä halusin lapsen nuorena ja meinasimmekin sen mieheni kanssa tehdä alle parikymmpisinä. Emme tehneet. Saimme esikoisemme 27-vuotiaina. Molemmilla oli opiskelut hoidettu ja vakityöpaikat. Jälkeenpäin olen ollut hyvilläni siitä, että emme todellakaan tehneet lasta 18 vuotiaina. Huomaan kuinka erilainen olen nyt 30 vuotiaana ja todellakin paljon valmiimpi. Mutta tilanne oli eri, koska olin ensimmäisen kerran raskaana, vasta kun pidimme lapsen. Usein puhuimme mieheni (silloinen poikaystävä, nyk. aviomies) kanssa, että jos ehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi pitäisimme lapsen, koska uskoimme suhteeseemme, toisiimme ja tiesimme että joskus haluamme lapsen ehdottomasti. Joten jos lapsi olisi ilmoittanut tulostaan, aikaisemmin kuin suunnittelimme, niin uskon että olisimme pitäneet lapsen ja selvinneet. Elämä olis mennyt eri tavalla, mutta kukaan ei voi sanoa jälkikäteen paremmin vai huonommin, vain eri tavalla. Olisimme mahdollisesti katuneet aborttia myöhemmin.
Joku muuten kirjoitti, että viimeistään sitten voi tehdä kun lapset lähtee maailmalle. No ei aina näin. Tuttavani kuoli äkillisesti ja jätti jälkeensä 4 ja 7 vuotiaat lapsensa ja miehensä, joten tätä "sitten kun" ajattelutapaa en todellakaan suosittele!!! Ennemminkin että tekee päätökset niin, että niiden kanssa tuntuu hyvältä elää, että ne tuntuu oikealta, vaikka tulisi vastaan vaikeuksia tai epäonnistumisia.
Mutta en anna neuvoja (vain omia mietteitä), teidänhän se päätös on tehtävä, tsemmpiä!

 

["vierailija"]

mutta se että 18 veenä voi jo tehdäkkin?

 

["vierailija"]

mutta se että 18 veenä voi jo tehdäkkin lapsia. siis ei tuo ikä sinänsä että et vois tehdä lapsia...se että vuos vaan 18 vuoteen ja kaikki kehittyy eri tavalla.

 

[ggg]

Nii kuinkahan tässä kävi...

Ois kiva joskus kuulla, kuten tuon perheellisenkin äidin pohdintoja myöhemmin

 

[sddfxgfhg]

Tein ehkäisyn pettäessä abortin 23-vuotiaana, juuri naimisiin menneenä, koska koin olevani liian nuori ja en luultavasti koskaan halua lapsia ja elämäntilanne oli niin hektinen kun oli talonrakennusta ja ties mitä. Ei se ollut oikeastaan edes kovin iso juttu, tuntuu että sitä suurennellaan vain joka paikassa, ei jäänyt traumoja, ei surua, ei mitään, iso helpotus vain. Jos joskus mieli muuttuu, niin sitten harkitsen asiaa uudelleen. Paljosta olisin jäänyt paitsi jos olisin tehtyt lapsen tuolloin, päitä sitten jos olisin ollut teiniäiti, parhaat vuodet elämästä olisivat menneet ihan eri tavalla ja ei kyllä olisi ollut antaa tarpeeksi kypsää ja aikuista äitiäkään lapselle itsekin ihan mukulana.

 

["malla"]

Nii kuinkahan tässä kävi...

Ois kiva joskus kuulla, kuten tuon perheellisenkin äidin pohdintoja myöhemmin

Tosiaan, nyt vasta huomasin, että keskustelu aloitettu jo marraskuussa Mutta olisi kiva kuulla miten ap:n pohdinnat eteni ja mihin ratkaisuun he tulivat