abortti vai yksinhuoltaja?

[vierailija]

Tilanne on kovin hankala tulin raskaaksi kuukausi sitten ja nyt aika tehdä abortti on rajoilla. Olen mieheni kanssa seurustellut 2 vuotta ja ollut onnellisesti yhdessä. Rakastan miestäni todella paljon. Olemme puhuneet tilanteesta ja mies haluaa ehdottomasti abortin hän sanoo ettei pysty jatkamaan suhdetta mikäli pidän lapsen eikä välttämättä pysty koskaan olemaan missään väleissä vauvaan tai minuun. Minä taas en tiedä pystynkö aborttiin, näen painajaisia kuolleesta vauvasta jonka nostan kehdosta ja herään yöllä jatkuvaan ahdistukseen. Tiedän päätös olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin, mutta tilanne ahdistaa kovasti enkä saa päässäni yhtä selkeää vastausta. Pelkään jääväni yksin jos pidän lapsen mutta pelkään myös masentuvan jos teen abortin. Olen todella lapsirakas ja vietän paljon aikaa pienten lasten kanssa, mutta nyt kun raskaus tuli todelliseksi olen elänyt shokin ympärillä kuukauden. Tilannetta vaikeuttaa vielä enemmän nuori ikäni ja keskeneräiset opintoni. Haluaisin kuitenkin kovasti pystyä antamaan lapselleni mahdollisuuden elää, mutten tiedä riittääkö omat jaksamiseni nuorena yksinhuoltajana siihen.

 

[vierailija]

Suhtaudu asiaan realistisesti ei tunteella. Ehdit tehdä lapsia tulevaisuudessa kun olet opiskelusi opiskellut ja saanut jalkasi työpaikan oven väliin sekä keittiösi pöydän ääreen. Jos teet lapsen joudut tekemään kaikki elämääsi koskevat päätökset lapsen edun mukaisesti. Voit siis unohtaa itsesi ja unelmasi. Olen itse teettänyt abortin opiskeluni takia ja muutenkin elämäntilanteeseeni ei sopinut äitiys. Oikea päätös enkä ole katunut. Tsemppiä ja mitä nopeammin sen parempi.

 

[vierailija]

Minun elämänkatsomukseni mukaan abortti on murha, pieni alkio on elävän ihmisen alku, elämän alku. Mies tuntuu olevan vastuuntunnoton, jos ei halua kantaa vastuuta perheestään. Seksiä varmaan haluaa vastaisuudessakin? Sinun pitäisi tehdä omantuntosi mukaan, ja muutenkin itsenäistyä, ei nykyajan naiset toimi enää miehen mielen mukaan. Voihan siitä tulla ero, mutta suhteenne on jo muutenkin kriisissä.

 

[vierailija]

Adoptio? Suomi on pullollaan hyviä perheitä ja lasta odottavien jono on pitkä...

 

[Välit]

Aikoineen jouduin tekemään keskeytyksen, kun mieheni, 2 yhteisen lapsemme jälkeen, sanoi, että jollen tee aborttia tässä 3, raskaudessa, hän lähtee tästä. Se tuli kuin ämpäri jäävettä niskaani, sillä kuvittelin perheemme tasapainoiseksi ja rakastavasksi. Olisin mielihyvin ottanut uuden lapsen perheeseen, vaikka tiesinkin entisen perusteella, että lapset ovat kokonaan minun vastuullani.

Ajattelin tuolloin, että 2 lastamme tarvitsevat ehjän perheen ja se uusi ei vielä tiedä edes olevansa olemassa. Siksi annoin periksi ja raskaus keskeytettiin. Sen jälkeen en pystynyt kunnioittamaan puolisoani enää yhtään ja rakkaus haihtui kuin savu ilmaan. Muutaman vuoden sinnittelin vielä liitossa, jotta lapset ehtivät kasvaa isommiksi ja että pärjäisimme, vaikka olisin työssäkäyvä yksinhuoltaja. Nyt kyllä tiedän, että olisimme pärjänneet ihan hyvin, vaikka olisimme eronneet saman tien.

Minun kokemukseni on, jotta jos toinen haluaa luistaa perhevelvollisuuksistaan, ei hän puolisoon rakasta, vaan on täysin itsekeskeinen paskiainen. Näissä asioissa ei mielestäni voi leikitellä, ne ovat liian suuria, arvokkaita ja tärkeitä asioita ihmisen elämässä.

Ihmettelen, miksi mies ajattelee tilanteessanne noin jyrkän kehittymättömästi ja vaatii sinua tekemään vaikeimman asian elämässäsi. Abortissa nimittäin voi käydä niinkin, että sen jälkeen et kykene saamaan lapsia myöhemminkään. Silloin katuisit asiaa lopun elämääsi. Kertomasi perusteella pärjäät yksinhuoltajanakin hyvin, yhteiskunnallamme on onneksi tukiverkostoja sitten, kun sitä tarvitset.
Sitä paitsi, jos yhteiselämänne ei onnistuisi, ei mies isän velvollisuuksia pakoon pääse.

Ei tuollaista kaveria voi mieheksi nimittää, hän on henkisesti täysin keskenkasvuinen, olkoon minä ikäinen tahansa. Vie hänet "kasvatuslaitokseen" = valistamaan itseään ja kypsymään aikuisten ohjauksessa. Sellaisia tahoja on perhe- ja parisuhdeneuvonnassa. Ehkäpä myös hänen vanhempansa ja sisaruksensa voisivat hieman opastaa häntä aikuiseen maailmaan?