Hae Anna.fi-sivustolta

AD/HD lasten vanhemmat

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä kummi., 16.01.2009.

  1. kummi. Vierailija

    Olen seurannut sivusta nyt pariakin AD/HD tapausta ja olen huomannut, että vanhemmat eivät aina osaa erottaa käytöshäiriötä ja AD/HD sta. johtuvaa vilkkautta. Minulla on kummilapsi jolla on kyseinen oire. Minä tapaan häntä parikertaa viikossa ja olen tehnyt alusta asti selväksi, että minua pitää totella ja myös komennan häntä. Tottakai hän unohtaa pian mistä on puhuttu, mutta kun huomautan asiasta palaahän nätisti ruotuun. Kumminkin hänen vanhempansa valittavat miten he eivät saa lasta pysymään aisoissa esim. kauppareissulla ja vaikka he kuinka kieltävät tämä ei kuuntele. No minä olen nyt seurannut tilannetta ja huomannut, etteivät vanhemmat oikeastaan ollenkaan kiellä lasta. Lamea ää nyt viitti riehua ei todellakaan mene perille. Kotona lapsi saa tehdä mitä päähän juolahtaa, koska tällä on AD/HD eikä hän mahda käytökselleen mitään. Naapurissani on samanlainen tapaus ja vanhemmat pistävät lapsen kauikki teot oireen piikkiin. Minun kieltojani tämäkin lapsi tottelee ihan nätisti ja ymmärtää hyvin, kun selitän miksei esim. palloa voi potkia parkkipaikalla missä on autoja ym. Telkkarissa on myös ollut ohjelma jossa lapsen käytös oli selvää kurin puutetta jota selitettiin AD/HD oireella. Tottakai vilkkaus ja keskittymis vaikus on hankala, mutta ei se kasvatusta estä. Kyllä vilkaskin lapsi ymmärtää sanan EI. Voi olla että sen joutuu toistamaan useammin mitä keskiverto lapselle. Minua vain harmittaa, kun nämä lapset saavat syyttä häirikön maineen, kun kukaan ei uskalla pistää rajoja, kun ei se kumminkaan totele...
     
  2. lapsia? Vierailija

    Onko sinulla omia lapsia? Lapsi tottelee paremmin vierasta kuin omia vanhempiaan, joten olette vähän eri asemassa komentamassa mielestäni.
     
  3. adhd-lapsia Vierailija

    joo... no on sullakin omituiset ajatukset... jos oikeasti eläisit kaikki päivät adhd- lapsen kanssa tietäisit ettei se ole noin helppoa kuin kuvittelet. itselläni on kolme lasta joista yhdellä on annettu diagnoosi elokuussa 2008 ja aloitettu samalla lääkitys ja toinen pojista on menossa psykologisiin testeihin.. että elä puhu tuommoisia, ennen kun voit kokea ne itse 24/7... haloo ja herää todellisuuteen.
     
  4. kuparikehto Vierailija

    Tama kirjoittaja kirjoittikin ettei pida antaa periksi kasvatuksessa kuitenkaan. Siis jos ottaa asenteen ettei se tottele joten mitas siita antaa tehda mita tekee niin ei sekaan hyva ole. Sanon taman kaikella myotatunnolla vaikkei itsellani adhd lasta olekkaan niin ei saa luovuttaa saantojen kanssa. Komentaminen on osa valittamista.
    Alkup. kirjoitti perheesta jossa ei komenneta, jossa luovutetaan.

    Adhd lapsen vanhempina on sanoinkuvailemattoman uuvuttavaa. Ihan varmasti on. Uskon sen. Eika kukaan voi vahatella sita vasymysta jonka vanhemmat saa kokea. Kummi tuossa on kuitenkin kertonut omakohtaisesta kokemuksestaan taman yhden perheen osalta. Kirjoittakaa sitten muutkin omista kokemuksistanne.
     
  5. 10v poika Vierailija

    jahas vai että ad/hd se ei todellakaan ole helppoa tämän voisi kuvitella näin: yrität saada seinän puhumaan mutta hän ei edes ajattelee hän ei ymmärrä hän ei kuule ad/hd lapsi on sellainen joissakin asioissa sanompahan vaan ja se on totta joten se on on arkipäivää
     
  6. kuparikehto Vierailija

  7. poikaviikarinäiti Vierailija

    11 vuoden kokemuksella sanoisin että ihminen joka ei ole elänyt tätä ei voi koskaan asiaa ihan oikeasti ymmärtää. Kaikki lapset ovat erilaisia ja ikä vaikuttaa myös. Meillä on ollut kuri, selvät rajat ja säännöt ne auttaa lasta mutta siltin tulee tilanteita jolloin ulkopuolinen ajattelee ettei lasta komenneta ja ohjata. Varsinkin kauppareissut oli joskus ihan piinaa mutta niihin piti opetella omat tavat ja niksit. Kyllä vilkaskin lapsi todella ymmärtää mutta myös unohtaa ja impulsiivinen toiminta vie mennessään.
    Nämä lapset voi olla vieraan kanssa oikeita kullannuppuja kun saavat paljon huomiota ilman suurempaa työtä ja vaivaa.
     
  8. Äiti-70 Vierailija

    Just tommosten ajatusten takia joita nyt tälläki palstalla näyttää olevan, syytän välillä itteeni ja mietin onko meissä vanhemmissa vika. Meillä on 7-vuotias poika, joka pienestä pitäen ollut tosi vilkas ja muutenki "erilainen", siis ihan selvästi huomannu että ei oo samanlainen kun mun kaks muuta lasta. Päiväkodissa ja nyt eskarissakin huomattu että on ainaki hahmotus- ja tarkkaavaisuushäiriö. Tässa kuussa ois aika sairaalassa tutkimuksiin, adhd:tä siis epäillään. Päivät on tosi vaikeita, poika ei usko mitään ja saa kauheita raivareita, kaikki konstit jäähypenkeistä lahjomiseen ja kiristykseen ym. on kokeiltu. Ja eikä nää ainoot oireet ole, niitä on paljon muitaki. Mut hirvee syyllisyyden olo tulee välillä kun kuulee toisten ihmisten mielipiteitä, vaikka itse kumminkin tietää että itsessä ei ole vika. Onko ketään jolla n. saman ikäinen lapsi jolla on tai epäillään olevan adhd? Ois kiva välillä vaihtaa ajatuksia ja keskustella kun tuntuu että ei enää jaksa...
     
  9. poikaviikarinäiti Vierailija

    Tuttua tunnetta. Poikani on kyllä 11 vee, mutta tiesin hänen olevan vilkkampi tai erilainen kuin muut jo varmaan 4-5 vuotiaana siihenkin asti elämä oli yhtä kohellusta ja itse täytyi perässä melkein aina kulkea ja olla askeleen edellä lapsen ajatuksiakin. Tottelemattomuus on ollut ongelma mutta nyt on ehkä vähän helpompaa. Pojalla on ollut lääke ensimmäisen luokan alettua, ensin vastustin ajatusta peläten sivuvaikutuksia. Mutta käytösongelmilla, vilkkaudella ja impulsiivisuudella vasta vaikutuksia onkin. Lääke auttaa meitä kaikkia ja nyt ei lapsikaan siitä luopuisi. Itse olen hyvin aktiivinen ollut päiväkodin ja nyt koulun suuntaan. Kertonut lapsesta opettajille ja pitänyt välit kunnossa niin saan tietoa paljon lapsen kouluajasta ja ongelmatilanteisiin voi puuttua heti kotonakin. Ei poika ole mikään enkeli mutta minun rakas lapseni ja seison rinnalla vaikka hampaat irvessä joskus. Olet ihan hyvä äiti, uskot vain itseesi. Apua saa vertaistukiryhmistä, liiton kautta, sopeutumisvalmennuksista, perhekouluista, perheneuvolaista. Muista myös kelan hoitotuki.
     
  10. Äiti-70 Vierailija

    Hyvä kuulla että muillakin on samanlaisia tunteita. Hoitotukea on meille ehdotettu jo pari vuotta sitten, mutta en hakenut sitä kun toimintaterapeutti sanoi, että sitä on vaikea saada... Ois sitä silti voinut hakea ja kokeilla, mut se sitten jäi. Ja niistä lääkeistäkin tiedän kun miehen pojalla on adhd-lääkitys. Me on myös oltu paljon yhteydessä päiväkodin kanssa, tietysti on pitänytkin kun ollut palavereita ym. pojan takia. Jotenkin vaan kauhulla odotan koulun alkua, että miten se lähtee sujumaan... Tällä hetkellä odotamme tietoa, että mihin kouluun poika pääsee, kaikissa kun ei ole pienryhmää. Jospa se tästä, ensi viikolla olisi se aika sairaalassa.
     
  11. *marjaana* Uusi jäsen

    liittynyt:
    01.04.2009
    Viestejä:
    192
    Saadut tykkäykset:
    0
    En toki tiedä avaajan tilannetta tarkemmin, mutta minulla on "helppo" suhde kahteen ADHD-diagnosoituun lapseen. Toinen on nyt 5 ja toinen kohta 8.

    Heidän kanssaan on minulla hyvin helppoa, ja olen itse päätellyt että se johtuu siitä että meillä on tavallaan strukturoituja tapaamisia. Siis teemme saman kaavan mukaan asioita ja tietyt tutut asiat vihjaavat mitä tapahtuu kohta. Meillä ei siis tule riitaa eikä kiistaa ja kaikki menee helposti.

    Vanhempien kanssa on eri juttu. Se johtuu näissä perheissä minun ymmärtäkseni ihan siitä että elämä nyt ei ole niin strukturoitua eikä aina ole niitä kivoja asioita. Siis minun kanssa on esimerkiksi patikointi laavulle ja nuotion teko, vanhempien kanssa myös ne kaikki ei niin kivat arjen asiat ja osa niistä väkisin uudessa muodossa. Ja silloin menee näiltä muksuilta hermot.

    Olen kyllä huomannut ihan tavallisten lastenkin kanssa että vieraat säännöt lapsi ottaa ihan itsestäänselvyyksinä. Esimerkiksi minun luona yöpyneet tenavat ovat syöneet innolla samaa aamiaista kuin minä. Vanhemmat ovat sitten simät pyöreinä kuunnelleet että söikö se PUUROA, kotona ei puhettakaan vaan pitää olla vaikka riisimuroja. Luulen että kyseessä on se, että vanhemman rakkauteen lapsi luottaa. Vieraampi ihminen on toisalta jännittävä ja on ikään kuin hauska roolileikki tehdä kuten se vieras aikuinen tekee. Ja toisaalta se on lapsen luontaista viisautta, osa sitä uskomatonta sopeutumiskykyä.
     
  12. Äiti-70 Vierailija

    Kyllähän se totta on, että kaikki lapset uskovat paremmin vieraita kuin omia vanhempia, ainakin joissain asioissa. Meillä poika saa raivarit esim. hampaiden pesusta, vaikka se joka päivä tapahtuu samaan aikaan... Huomenna aloitetaan Concerta- lääkitys,ensin kuukauden ajan, että nähdään onko siitä apua. Koulupaikka on myös selvinnyt, pieni koulu, jossa on vain kahdeksan oppilasta eppuluokalla! Ihanne paikka meidän pojalle.
     
  13. pienen äiti Vierailija

    Meillä aloitettiin concertta kolme kk sitten ja nyt en suostuisi arkea jatkamaan ilman sitä:) tosin meillä pojalla autismi ad/hd piirtein eli rankempi muoto kuin vain ad/hd ja hei sanon tämän siksi että tiedän ad/hdn olevan rankka mutta lapsi joka ei kuuntele eikä sitoudu aikuisiin on oma lukunsa;) että aina ei saa sitä mitä toivoo ja silti sopeutuu:))
     
  14. Äiti-70 Vierailija

    Eskarissa ei huomattu Concertan vaikutusta ollenkaan, kotona huomaa että on auttanut keskittymiseen ja raivokohtauksiin. Enkä mä siltikkää vieläkää jaksa uskoa että meiän pojalla ois adhd, aina mä välillä epäilen sitä... kylläkin välillä on päiviä että oon ihan varma että pojalla on se... Ei mulla ainakaa ole ollu tarkotus vähätellä ketään, rankkaahan lasten kans on ilman mitää sairauksiakaan ja sopeuduttavahan on, ei oo muutakaan mahdollisuutta.
     
  15. pienen äiti Vierailija

    Joo ei ollut mullakaan vähättely mielessä kirjoittaessani:) Meillä tuo keskittymisen puute näkyy varsinkin iltaisin ja lapsi saa hallitun kaaoksen missä vain liikkuessaan:) Pienistä luokista on apua tämä erityinen on kudne hengen luokalla ja toinen sen veli on luokalla missä oppilaita 24 eli aivan liikaa oli miten normaalia lapsia tahansa.. Nyt kun säästöjä on niin tuossa isossa luokassa ei ole yhtään luokanavustajaakaan:(
     
  16. Hupsis? Vierailija

    Kummipojalle annettiin diagnoosiksi adhd, vaikka diagnoosia tekevä neuropsykologi itsekkin totesi ettei lapsi kaikkia niitä pisteitä täytä. Muutama kohta osui adhd:n määritelmään ja se riitti, tämä lääkäri myös kertoi koko jutun vanhemmille. Pojalla oli eskarissa keskittymisvaikeuksia, hän häiritsi opetusta ja muutenkin käyttäytyi vilkkaasti. Oli myös R-vika (johon alkoi saada puheterapiaa), hän on vasenkätinen ja välillä hän vaipui omiin ajatuksiinsa niin ettei häneen saatu kontaktia. Yleensä ottaen poika ei ymmärtänyt koulussa mitä siellä tehdään, miten se tehdään ja miksi se tehdään. Turhautui kun ei ymmärtänyt. Hän myös pelkäsi korkeita paikkoja. Jostain pojan vanhemmat saivat kuulla sensomotorisesta terapiasta ja veivät lapsen sinne. Se auttoi ja nyt useamman vuoden jälkeen kuntoutuksen päättymisestä poika pärjää mainiosti 'normaali'lasten luokassa. Silloin tällöin, aika harvoin, poika on liian vilkas eikä oikein malta kuunnella ja rauhoittua paikoilleen. Nyt hän ymmärtää koulua, tajuaa miksi tehdään mitäkin ja miten. Joitakin tämä terapia auttaa, toisia ei. Itse en ole siinä käynyt, enkä ole omia lapsiani siihen vienyt.
     
  17. Kohtalotoveri Vierailija

    Hei! Täältä löytyy eskari ikäisen sypervilkkaan pojan äiti. Luin täällä tarinoita ja tunnistin niin oman arkeni, huutoa kiukkua raivareita.. Olenkin jo miettinyt pitkään mitä keinoja voisi. Käyttää kun mikään ei tunnu auttavan, jäähypenkit, tarrapalkinnot, ym ym on kokeiltu mutta silti sama raivoaminen jatkuu. Eskarissakin opettajat ovat huomioineet poitsun impulsiivinen luonteen ja ylivilkkauden, hahmottamisessakin on ongelmaa ja kömpelyyttä löytyy. Tammikuussa on viikonmittainen intervalli jakso lasten neurolle jossa tehdään kaikki maailman testit ja aloitetaan ADHD lääkitys. Eniten harmittaa kun poikaani on ruvettu kiusaamaan erilisuutensa takia. Hän on maailman ihanin lapsi jolla on vaan neurologisia ongelmia. Rankkaahan tämä kieltämättä on ollut ja avioerokin tuli kun mies ei enää jaksanut erilaisuutta. Eipä sen jälkeen ole poikiaan käynyt katsomassa. Mutta silti päivääkään en vaihtaisi pois.
     
  18. oikea nimitys Vierailija

    Oikea diagnoosinimi on ADHD.
     
  19. Sivusta Vierailija


    On myös tapauksia jossa osa on ADHD-tä ja osa esim. Aspergerin syndroomaa.
    ADHD on siis ylivilkkaus/keskittymisen puutetta. Asperger taas on paljon pahempi juttu.
     
  20. eräs Vierailija

    neurologi, professori, kirjoitti asiasta lehteen. Nuo ovat neuropsykiatrisia ongelmia.
     
  21. sinimailanen Vierailija


    Ei ole tuollaisesta nyt kyse, on kyseessä sairaus. "Terveisiin" lapsiin voi tuo olla oikein, mutta ...no en sano enempää.
     
  22. adhd Vierailija


    adhd EI ole sairaus, se on synnynnäinen ominaisuus. Sairausluokitukseen adhd on laitettu, koska yhteiskuntamme on rakennettu yhdentyyppiselle ihmiselle, ns. massalle ja tuon massan oppimistavoille. Adhd:lle se oppimistapa on väärä. Psyykkisten oireiden esille tuloa en ihmettele ja sellaisia tulisi ei-adhd-typeillekin, jos heidät pakotettaisiin elämään itselleen sopimattoman aikarytmin tai oppimistavan kanssa.

    Jos ihminen on valinnut vanhemmuuden roolin ja hänellä on adhd lapsi, niin vähin mitä voi tehdä on edes yrittää ymmärtää miten hänen lapsensa näkee maailman. Sen kun selvittää, ei ole mitään vaikeuksia saada asioita menemään "perille" adhd lapsen suuntaan.
     
  23. justjoo Vierailija


    Vai niin. Mutta miten ns. tavis vanhempi tajuaa lastaan, jonka aivotoiminnan ongelmat tekevät lapsen käytöksestä epäsosiaalista, aggressiivista ja usein hävettävää? Voihan sitä kirjoja lukea, mutta jossei samaa ongelmaa ole itsellä...ei sitä tule koskaan tajuamaankaan.

    Minulla on adhd/Tourette-poika ja sanon ihan suoraan, etten tajua hänen raivareitaan. En tajua, miksi minulle pitää alkaa rähisemään nyrkit pystyssä ja kroppa raivosta täristen, jos sanon jotain mistä kukaan ns. normaalijärkinen ei suuttuisi. Viimeksi tämmöinen "kohtaus" tuli siitä, kun kehtasin jutella mukavia ja muistuttaa että "niin ja siellä paikassahan on myös se juttu x". Poika raivostui ja alkoi ärisemään, murisemaan kuin eläin: "MIKÄ JUTTU X?? SIELLÄ OLE MITÄÄN JUTTUA X, SINÄ OLET VÄÄRÄSSÄ!!!!!". Kaikki tämä viha minua kohtaan vain siksi, että oma muistinsa petti. Kuinka tuollaista pitäisi "tajuta"? Lapsi oli hetkeä aiemmin ihan hyväntuulinen.
     
  24. vierailija Vierailija

    13v tytölläni on todettu laajat oppimishäiriöt ja keskittymiä häiriö..lääkäri epäillyt ADHD MIT diagnoosia ei ole nyt suosittelee aloittamaan lääkityksen itse olen epävarma Nii kaipaisin mielipiteitä..tod rauhallinen tyttö
     
  25. vierailija Vierailija

    Ehkä sitä lääkitystä kannattaa kokeilla, niin sitten ainakin näette miten se vaikuttaa. Alussa lääkitystä ehkä vähän säädetään, kun koitetaan löytää sopiva annostus.

    Mitä pelkäät lääkityksen aloittamisessa, oletko miettinyt sitä? Tai mitä tekijää kohtaan asiassa olet epävarma?

    Olen itse Add, eli olin tosi rauhallinen lapsi ja aina kiltti, omissa oloissani ja ajatuksissani. Lääkitys saa minut keskittymään paremmin ja voin tulla enemmän pois kuorestani, kun päässä ei risteile samaan aikaan miljoona ajtusta: keskustelujen seuraaminen on helpompaa.

    Siihen ei myöskään jää koukkuun, en ainakaan itse ole jäänyt - koskaan ei ole tullut tunnetta, että pitäisi saada lisää.

    Se mitä tahtoisin sanoa, niin mieti mikä kaikki sinua lääkityksen aloittamisessa askarruttaa ja ennenkaikkea juttele siitä lääkärin kanssa. Jos lääkäri on ehdottanut lääkityksen kokeilemista tai aloittamista, niin ehkä kannattaa kokeilla.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti