Tästä aiheesta on kyllä keskustelua ja kirjottelua useinkin ja monta mielipidettä. No tilanne on tämä tuttavallani on 12 v. poika jolla on todettu ADHD jo vuosia sitten, hän ei pahemmin puhu asiasta ja ei tunnu kovin paljon välittävänkään. No joka tapauksessa eilen hieman taas ihmetytti, tulivat kylään poika viskoi ulkovaatteensa hujan hajan eteiseen, puhua pulpatti kuin papupata (välittämättä siitä kuunteleeko tai vastaako kukaan), käveli suoraan tietokoneelle, pisti päälle ja ryhtyi pelaamaan. Omat lapseni tulivat sitten kysymään että saadaanko me tänään pelata, tällä pojalla oli jo pelit täydessä käynnissä, mieheni oli kieltänyt konetta käynnistämästä mutta kielloilla ei vaikutusta. Samoin jos pojalle tulee vaikka jano hän menee ja etsii juomista ei kysy että saisiko mehua ja sitä rataa. Eli lapsi tekee aivan kuin haluaa, äiti ei ojenna ei opasta, ainakaan kylässä. Tämä samainen poika piipahtelee naapurissaan kylässä ja tupsahtaa kuulema aina istumaan kahvipöytään ja syö pullat ja keksit sen ihmeemmin kyselemättä, talon äiti on joskus yrittänyt kiellellä että tänään ei oikein kylättely käy, mutta poika on vastaillut että hänpä on vain vähän aikaa.
Eli en halua syyllistää ketään, eikä koskaan tiedä mitä elämä tuo mukanaan omien lasten kanssa. Mutta onko näin että jos lapsella todetaan ylivilkkaus tms ongelma se sallii kaiken? Kun joskus tuntuu että tuon varjolla voi lapsen kasvatuksen laiminlyödä täysin. .
Eli en halua syyllistää ketään, eikä koskaan tiedä mitä elämä tuo mukanaan omien lasten kanssa. Mutta onko näin että jos lapsella todetaan ylivilkkaus tms ongelma se sallii kaiken? Kun joskus tuntuu että tuon varjolla voi lapsen kasvatuksen laiminlyödä täysin. .
