Hae Anna.fi-sivustolta

ADHD ja koulu

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Huolestunut äiti, 06.09.2005.

  1. Huolestunut äiti Vierailija

    Olen todella huolestunut ja täysin pihalla koko tilanteesta. Pojallani on todettu Adhd ja hän on ollut vuoden hoitojaksolla lasten psyk.osastolla. Syksyllä aloitti koulun vuoden loululykkäyksen jälkeen. Jo tässä vaiheessa on lentänyt pihalle 2:sta koulusta kun on niin vaativa ja haasteellinen lapsi ettei opettajien tiedot ja taidot riitä. Lähtee luokasta kesken tunnin eikä aina pysty palaamaan takaisin. Heittelee,potkii tavaroita ja lyö aikuisia,kiroilee ja nimittelee.Ekassa koulussa oli avustaja,mutta ei homma toiminut.Siirtyi erityisluokalle eli tarkkikselle jossa ehti olla 2h kun opettaja soitti että tule hakemaan lapsi pois,ei tuollaisia täällä pidetä.Kaikki pojan kuullen. Oli kiroillut tosi rankasti eikä lopettanut ollenkaan. Pojalla todettu aistisäätelyn vaikeuksia eli kuulo ja tunto yliherkkyys.Samoin uudet tilanteet,ihmiset vaikeita kohdata.Kaikki pitää olla tarkoin ennalta suunniteltu ja silti saattaa hermo mennä.Lääkityksenä on concerta joka auttanut keskittymiseen,mutta ryhmä tilanteet erittäin vaikeita kestää ja aikuisten käskyjen noudattaminen. Nyt ei lapsella koulupaikkaa ollenkaan. Sos.toimi ja psyk.pkl.miettivät koulumuotoa ja paikkaa. Tuntuu uskomattomalta että mäin voi tapahtua.
     
  2. Ella Vierailija

    Lääke pitää vaihtaa tai ottaa joku toinen lääke lisäksi, puhu lääkärille siitä. Kun saa oikeat lääkkeet niin arki alkaa sen verran sujua että pärjäätte ja koulussakin pystyy olemaan.Mielestäni koulujen vaihto vain pahentaa asiaa. Rutkasti voimia teille!
     
  3. alkuperäinen Vierailija

    Itsekin miettinyt lääkkeiden lisäystä,mutta hirvittää ajatus alkaa syöttämään tuon ikäiselle monia lääkkeitä.Mikä lisälääke olisi edes mahdollinen? Nyt olen teettänyt pojalla kotona matematiikan ja äidinkielen tehtäviä,ettei jäisi hurjasti jälkeen muista. Matematiikassa on tosi älykäs ja hoksaa asioita.Jaksaa keskittyä kohtalaisesti tehtävien tekoon.Toivoo kumminkin,että olen vieressä tukena.Onko muilla samankaltaisia kokemuksia? Tuntuu niin yksinäiseltä tämän tilanteen kanssa.Ystäviä ja miesystävä ovat tukemassa ja kuuntelemassa,kiitos heille! Mutta vertaistuki antaisi ehkä enemmän.
     
  4. Äiti Espoosta Vierailija

    Minkälainen annostus Concertaa pojallasi on? Minun tyttärelläni oli aluksi 18 mg, mutta parin kuukauden kuluttua se nostettiin 36 mg:aan. Se on tehonnut oikein hvyin. Tytär sai mahdollisuuden käydä uudelleen yhdeksännen luokan ja hyvin on lähtenyt käyntiin. Lääkitys on ollut nyt 8 kk. Pyydä annostuksen korottamista ja/tai yhdistelmälääkitystä.
     
  5. Mou Vierailija

    Suomessa on kuitenkin koulu jotenkin oppilaalle järjestettävä, joten ole huoletta. Jos jokin lääkitys löytyy, josta on hyötyä niin on se kuitenkin parempi tuntea itsensä samanveroiseksi kavereiden kanssa eikä millään esy luokalla killua. Mun poika sai vasta 15 vuotiaana ADHD diagnoosin ja lääkityksen, mutta ehti olla Erityisluokalla huonolla itsetunnolla monta vuotta ja alkoi lääkitä itseään hasiksella. Joten kannattaa olla hollilla koko ajan eikä jättää roikkumaan. Vaan olla sinnikkäänä ja vaatia että sun pojalle taataan koulutus ja lääkehoito. Nykyään on uusia lääkkeitä ja ne voi vähän enemmän maksaa, mutta uskon että saatte apua kun vaan jaksatte sitä hakea. Se että on ADHD jo todettu auttaa paljon. Meillä sitä haettiin monta vuotta ja aina vaan näyteltiin jotain käyriä että näin teidän pojalla jaajateltiin että ongelma on ratkastu kun semmonen käyrä on piirretty.
     
  6. alkuperäinen Vierailija

    Vähän valoa tunnelin päässä.Lasten psyk.pkl selvittänyt asiaa.Osasto jaksolle ei onneksi enää tarvi mennä vaan tilanne saatava täällä avopuolella sujumaan. Vanhaan kouluun ovat olleet yhteydessä ja ensi kk alussa palaveri jossa selvitetään tilanne perin pohjin ja paneudutaan pojan tarvitsemaan apuun.Voisi jatkaa siellä henk.koht.avustajan turvin.Opettaja soitti tänään minulle ja sovittiin,että haen pojalle kirjat ja katsotaan tehtävät.Tarkistaa sitten kerran viikossa miten mennyt. Poika on tällä hetkellä sairaslomalla koulusta.
    Nyt on sitten tarkkis kokeiltu ja huonoksi havaittu.Olin alunperin tarkkista vastaan,mutta kun päättäjät joka välissä halusivat pojan tarkkikselle.Poika on pohjimmiltaan tosi herkkä ja hyvätahtoinen.Kaikkien rakastama lapsi.Tarvitaan vain tosi paljon tietoa ja ymmärrystä.Myönsivät vanhasta koulustakin toimineensa harkitsemattomasti.Jospa tämä tästä alkaisi sujua :)
     
  7. Äiti Espoosta Vierailija

    Eikö olekin kamalaa, kun itse on niin pidettävä pintansa, että saisi lapselleen asiallista apua. Minunkin tytärtäni oltiin työntämässä kasvatuslaitokseen ja pitkäaikaishoitoon psykiatrian osastolle, vaikka hänellä oli jo valmis diagnoosi ADHD:sta. Koulussa ehdotettiin ensin kymppiluokka, mutta suostuttiin ysiluokan uusimiseen, kun sitä vaadin.
     
  8. avustaja Vierailija

    Ihan tarkennuksen kaikille lukijoille. Tänä päivänä ei puhuta enää tarkkiskista. Puhutaan pienluokista. Pien luokka tarkoittaa ainakin meillä jossa työskentelen sitä että luokassa on erityisopettaja (huom koulutuksen saanut erityisopettaja ei siis erityisluokan opettaja, ovat kaksi eri asiaa) ja koulunkäyntiavustaja ja korkeintaa 10 oppilasta. Ihmettelen suuresti ettei lapsesi opettaja ole kyennyt parempaa keskusteluun kuten kerroit alussa.
     
  9. yksi lisää Vierailija

    minulla on myös ad/hd diagnoosin saanut 6-vuotias poika. Lastenlääkäriin sai lähetteen 5-vuotiaana ja siihen malliin kävi kaikki lääkärin laitteet läpi, ei ollut paikallaan ym. että lähete psykologille samantien ja sitä kautta terapian arviointiin ja nyt kerran viikossa terapiat.

    Olemme saaneet huonon kasvattajan maineen, koska lapsi on tempukas juuri vieraiden aikana, kaupassa, yleisissä tiloissa kirkossa ym. ei kestä paikallaan. Tömistelee, puhuu ääneen, vaihtaa paikkaa ym.

    Jotenkuten olemme selviytyneet. Mutta nyt repesi kun esikoulu alkoi, lapsen käytös kertakaikkiaan repesi. Terapiat, ammatti-ihmiset ympärillä ja lapsi käyttäytyy kaaoottisesti. :(
    Ei pysy aamupiirissä paikallaan, lyö muita eskarilaisia, saa raivareita ja kiroilee. Toki käyttäytyy suurimman osan ajasta asiallisesti siellä, mutta se 15min-½tuntia värittää sen päivän kokonaisuudessaan ja luo itsestään hankalan lapsen kuvan. Aina ei voida mennä tuon diagnoosin taakse, pitäähän ad/hd-lastakin kasvattaa oikein, kaikkea ei voi antaa periksi raivareiden pelossa.
    Jatkuva jokapäiväinen negatiivinen palaute on saanut minut masentumaan.
    Vaikka lapsella on pienryhmä, mukava ammattitaitoinen opettaja, joka uskoo parempaan tulevaisuuteen, minä olen täysin ymmälläni, miksi nyt kävi näin, vaikka lapseni saa apua näin varhaisessa vaiheessa jo? Vai onko tämä ohimenevää uhmaa? Mílloin tulokset alkavat näkyä?

    Nyt kk takana eskaria ja olen jo aivan puhki, en jaksa uskoa yhtään, että lapseni käytös paranisi..

    Hän on syönyt nyt 2kk ravinnelisiä ja niistä on jonkin verran ollut apua. Verensokeria ei saa päästää yhtään laskemaan ja yöunet ei saa jäädä vähäiseksi. Kaikessa pitää olla tosi tarkkana ja itse pitää aina vaan jaksaa ja jaksaa.

    Ensi kesänä aioin hakea perheellemme sopeutumisvalmennuslomaa, jos sieltä saisi sitten taas voimia lisää.

    Samassa liemessä ollaan jaksamisia kaikille!!:)
     
  10. alkuperäinen Vierailija

    Kuulostaa tosi tutulta,meillä ihan samanlaista! Helpottavaa kuulla ettei olla ainoita laatuaan.Pikkuhiljaa tullut sellainen tunne,että ainutlaatuisen vaikea lapsi kun ei kellekään ammattilaiselle -> opettajalle,tarhantädeille ym.sattunut koskaan kohdalle. Minä olen ottanut sen kannan asioihin,että teen pojan kanssa parhaani hänen kanssa ollessa ja asetan selvät rajat. Koulussa on opettajan ja avustajan vastuulla,koska en ole itse paikalla ja kyllä aikuisten ihmisten tulee pärjätä 8 vuotiaalle.Tiedän kuinka rankka lapsi mulla on,mutta hänellekin oltava paikka tässä yhteiskunnassa. Paljon tulee mietittyä tulevaisuutta,mutta olisi opittava elämään päivä kerrallaan,huolehdittava myös omasta jaksamisesta.

    Selvät,tiukat rajat oltava ja ennalta sovittu päivä ohjelma,niin helpottaa ainakin meidän päivän kulkua. Toisaalta kaikkia tilanteita ei voi ennalta tietää. Sitäkin on harjoiteltu ja alkanut sujua ilman raivaireita. Lapsikin kasvaa ja kehittyy ja itsehillintä kasvaa. Itseään ei kannata alkaa syyllistää kun tietää,että parhaansa tehnyt ja tietää asian oikean laidan. Minua helpotti paljon kun sain pojalle diagnoosin. Ei enää syyllistänyt itseään ja osasi suhtautua muilta tulevaan kritiikkiin toisella tavalla.

    Minun pojalla palaa hihat viimeistään siinä vaiheessa kun joutuu olemaan tiukassa aikuisen ohjannassa, esim.tehtävien tekeminen ja koululaisena oleminen yleensä. Tuntee olonsa turvalliseksi kun aikuinen rajoittaa toimimista kun raivoaa,vaikkei sillä hetkellä siltä tuntuisikaan.Haluaisi kovasti olla koululainen ja jaksaa keskittyä,mutta kun ei pysty. Pakko vain jaksaa...pojan vuoksi!
     
  11. terapeutti Vierailija

    Mikäli olette huolissanne ad/hd lapsenne koulussa pärjäämisestä ja ongelmat siellä ovat pahentuneet, niin ottakaa hyvät vanhemmat yhteyttä lasta hoitavaan tahoon (yliopistollinen sairaala, psykiatrinen poli tms.) ja vaatikaa lääkitystä/sen tarkistamista. Monet ad/hd-lapset ovat suuresti hyötyneet lääkityksestä, mutta oikean lääkkeen ja sen annoksen hakeminen vie jonkin verran aikaa. Suomessa toimii myös ad/hd-keskus, jonka yhteystiedot varmasti saa netistä.
     
  12. terapeutille! Vierailija

    Olen äiti, joka ei uskalla alkaa syöttämään lapselleen näitä lääkkeitä.
    Oletko katsonut miten paljon niistä varoitetaan eri artikkeleissa, joita löytyy googlen kautta??

    En kertakaikkiaan voi ottaa riskiä, jos lapseni saa vaikka maksasyövän sen takia...

    ad/hd ei löydy mitään apua ja kaikki menee niinkuin menee, tilanteita ei voi estää eikä ennakoida.

    Yhtään ainutta selviytymistarinaa ei ole eteeni tullut, huolimatta kaikesta avusta, tukitoimista nämä lapset oireilevat ja muuttuvat jopa vielä pahemmiksi?!

    Tv 2 taisi tulla punaisessa langassa haastattelu äidistä, jonka poika oli jo aikuinen, en muista, että äiti olisi yhtään hyvää sanaa pojastaan sanonut, tukitoimista, terapioista huolimatta kaikki klassiset AD/HD.lle tyypilliset ominaisuudet tapahtuivat, olivat ja pysyivät.

    Uskon, että maalaisjärjellä ja ympäristön jaksamisella tulee parhaat tulokset aikanaan.
     
  13. Äiti Espoosta Vierailija

    Minun tyttäreni on menestystarina ja juuri Concerta-lääkityksen takia! Lääkitys oli viimeinen oljenkorsi, kun mitään menetettävää ei enää ollut. On ihan turhaa suhtautua ennakkoluuloisesti lääkitykseen. Tytär (ja muu perhe) olisi säästynyt paljota murheelta, jos ADHD olisi todettu ja lääkitys olisi voitu aloittaa vuosia aikaisemmin. Syöpäriski..?? Jos sellaisia ryhtyy pelkäämään niin voi voi. Meillä ei maalaisjärjellä, ei tukitoimilla eikä ympäristön ymmärtäväisellä suhtautumisella ollut tyttäreen mitään vaikutusta.
     
  14. alkuperäinen Vierailija

    Olen kyllä lukenut paljonkin mitä adhd-lääkehoidosta kirjoitetaan.Suhtauduin alkuun varauksella,mutta kun kaikkea muuta oli jo kokeiltu niin suostuin lääkekokeiluun.Kyllä se on meidänkin pojalla auttanut paljonkin. Unohtui eräänä päivänä lääke ottamatta ja sen kyllä huomasi,vauhtia riitti ja ärsytyskynnys oli tosi alhainen.Poika sanoi itsekin,että oli paha olo koko päivän. Jokainen lähtee täältä joskus,sen ajan kun täällä ollaan toivoisi jokaisen saavan elää täyttä elämää.Ei lääke yksin auta vaan ympäristö ja terapiat ym.yhdessä tekee elämästä elämisen arvoisen.

     
  15. Voisiko lapsesi kokeilla Dexedrine-nimistä lääkettä? Omalla pojallani jo minimiannostus helpotti oloa ja koulunkäynti sujui paremmin.

    Sinun lapsesi kuulostaa ihan samanlaiselta tapaukselta kuin omani.Onneksemme olemme nyt ihan mielettömältä kuulostavassa tilanteessa aikaisempaa tilannetta ajatellen! Poikamme on ns.tavallisessa luokassa ilman avustajaa ja ilman lääkitystä! Itku tulee silmään, kun ajattelen teidän tilannetta! Teidän on saatava lapselle kunnon opiskelupaikka, koska nykyinen tilanne syö lapselta itsetunnon kokonaan!

    Lupaan sinulle, että jonain päivänä teillä helpottaa!Ihan varmasti! Minullakin oli epätoivoinen tunne kolme vuotta sitten.Nyt ei uskoisi, millainen taistelu on pojalla takanapäin! Oli mielialan muutosta, jopa itsemurhapuheita, ei jaksanut keskittyä mihinkään, koulusta pyydettiin hakemaan kesken päivän jne sinulle tuttuja juttuja.Ajattelin silloin, ettei tästä lapsesta tule ikinä ns. yhteiskuntakelpoista tällä menolla.Niin tosin, eihän se vieläkään varmaa ole etteikö poika vielä keksisi jotain päämme menoksi, mutta ainakin koulu tuntuu sujuvan niin kuin voi 12v. esimurkulta odottaakin! No, englanti sujuu kiitettävästi ja huonoin numero toikkarissa oli 7, joten ei paha!

    Uskon siihen, että kaikella on tarkoituksensa.Olen ainakin itse kasvanut äitinä ja ihmisenä niin paljon,osaan arvostaa ihanaa lastani enemmän nyt, kun ymmärrän käyttäytymisen syyt.On siinä ollut meidän lapsillamme melkoinen lapsuus!Jospa heistä tulee suvaitsevaisia aikuisia.

    Voimia sinulle taisteluunne! Huolehdithan omasta jaksamisestasi,onhan sinulla tukijoukot?
     
  16. yksi lisää Vierailija

    Kiitos sinulle edelliselle, juuri tuon kaltaista selviytymistarinaa olin vailla :)
    Lapseni on nyt esikoulussa, heti huomenna otan yhteyttä lääkäriin ja keskustella mahdollisesta lääkityksestä...koko eskariryhmä alkaa olla väsynyt poikani impulsiivisuuteen, kiroiluun, paikalla pysymättömyyteen,toisten lyömiseen ja minä negatiivisen palautteen kestämiseen.

    Kuinka nopeasti lääke auttaa?? auttaako juuri paikallaan pysymiseen?

    Lapseni on kielellisesti ja älyllisesti lahjakas,mutta sosiaalinen käytös aivan kamalaa ryhmässä,auttaako lääke ryhmätilanteissa jaksamiseen??
     
  17. Meidän pojulla lääkitys alkoi auttamaan tietenkin viiveellä, mutta ihmeen nopeasti syntyi tuloksia! Poika jaksoi olla tunnilla hiljaa eikä häiriintynyt niin helposti toisten lasten tekemisistä.

    Muista kuitenkin, että lääkitys on mielestäni ihan viimeinen oljenkorsi! Ensin kannattaa kokeilla pienryhmää ja jos sielläkin on olo mahdotonta niinkuin meidän vesselille, voisi jonkinlainen terapia olla yksi mahdollisuus.Ilman muuta te tarvitsette muitakin tukitoimia.Onko lapsesi ollut minkäänlaisissa testeissä esim. koulukypsyys- tai muissa psykologisissa testeissä.Meillä poika kävi useampaankin kertaan, mutta testit menivät hyvin, joissakin osa-alueissa jopa ikätasoaan huomattavasti paremmin. Mutta kun testitilanteessa onkin vain testaaja ja lapsi eikä muita häiriötekijöitä, niin menihän ne hyvin!

    Tiedän, että teillä on nyt raskas aika edessä ja tulee päiviä ettei tiedä mitä tekisi! Huoli lapsesta on päällimmäisenä ja ainakin minua pänni toisinaan viedä lasta edes kauppaan, kun sielläkään ei jaksanut olla pailoillaan, vaan hääri kuin tuulimylly ympäri kauppaa!Ja se hokeminen on niin rasittavaa, että!

    Mutta kuten lupasin, varmasti helpottaa vaikka aikaa se vie.Meillä kaikki alkoi pojan ollessa 4v.Silloin tajusin tosissani, ettei tämä lapsi olekaan ns. tavallinen taapero, aina sattui ja tapahtui.Silmät olisi saanut olla selässäkin, niin ja ylimääräinen käsipari.Hyvät hermotkin olisi olleet tarpeen, mulla ne oli jo mennyt!

    Eskariaika oli ratkaisevin, koska silloin hoitohenkilökuntakin huomasi, ettei poika kykene sosiaalisissa tilanteissa toimimaan.Ja sen jälkeen alkoi tämä rumba.Ensin tavallinen luokka, jota poika kävi muutaman viikon.Sitten pienryhmä, josta opettaja saattoi soittaa kesken päivän hakemaan poika pois.Pianhan poika alkoi oireilla; masentui, puhui itsetuhoisia ajatuksi(siis 7v.!).Silloin olimme jo jonotuslistalla tutkimuksiin, mutta pojan tilan huonontuessa pääsimme lääkärin puheille.Aloitettiin Ritalinlääkitys, että poika kykensisi käymään koulua siihen saakka, että pääsee sairaalaan tutkimusjaksolle.

    Muutama viikko lääkityksestä poika muuttui ilottomaksi ja flegmaattiseski.Jaksoi kyllä olla tunnilla ja tehdä tehtäviäkin, mutta ennen niin iloinen poika olla jurnutti! Jopa opettaja oli pahoillaan pojan muuttumisesta, joten lääkitys lopetettiin. Onneksi poika pääsi tutkimusjaksolle keväällä -01.

    Nämä tutkimusjaksot kestävät 4-6 viikkoa.Poikamme oli kuitenkin 11/2 vuotta kaiken kaikkiaan sairalassa hoidossa!
    Han kävi päivittäin sairaalassa, josta kävi samalla sairaalakoulua,sitäkin vaihtelevalla menestyksellä.No, eka luokka meni opetellessa pysymään omalla paikalla.Toisella vuodella jo opittiinkin jotain.Toisen luokan keväällä aloitettiin uudestaan lääkitys, jonka turvin suunniteltiin siirtoa erityiskouluun. Me vanhempina olimme kovasti siirtoa vastaan.Pelkäsimme lapsen leimautumista lopuksi ikää.Ikävä tilanne kenelle tahansa vanhemmalle! No, aikamme mietimme ja kävimme tutustumiskäynnillä uudessa koulussa.Juttelimme koulun henkilökunnan kanssa ja kyselimme tulevaisuutta koskevia asioita.

    Poika kävi 3. ja 4. luokan erityiskoulua ja oppikin jotain.Todistukset olivat suorastaan hyvia,molempina vuosina poika sai stipendit.Ja sehän oli mannaa pojalle, joka ei koskaan osannut olla koulussa ""kunnolla"".Arvatkaapa, oliko isä ja äiti haljeta onnesta ja ylpeydestä! Mutta ihaninta oli nähdä pojan onnesta tuikkivat silmät,kun hän ylpeänä näytti todistustaan ja stipendiään!

    5. ja 6. luokka on pojalla sujunut tavallisessa luokassa melko kivasti.Läksyistä pitää muistutella usein, mutta kenen l12v. poika muistaa aina tehdä läksyt muistuttelematta?

    Jos jaksoit lukea kirjoitukseni, huomaat, että meidän poika on itse elävä esimerkki kuinka voi pienen ihmisen elämä olla rankkaa kun ei mahdu normeihin! Onneksi tämä asia korjaantuu ajan myötä !
     
  18. terapeutti Vierailija

    Tälle äidille, joka ei uskalla antaa lapselleen lääkettä nettitiedon pelästyttämänä. 1. netistä löytyy kaikkeen ja kaikkiin asioihin puolesta ja vastaan kannanottoja, mikäli kaiken uskoo, niin on hyvin vaikea tehdä näinkin isoja päätöksiä. 2. lasta hoitava lääkäri (usein erikoislääkäri) on se taho, joka osaa parhaiten arvioida mitä lääkettä kannattaa kokeilla ja millä annoksella. Lääkärit kyllä tietävät eri lääkkeiden sivuvaikutukset ym. 3. kyllä ad/hd-lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus menestyä elämässään, mikäli vain tuo on vanhemman asenne menestymiseen ja pärjäämiseen, on lapsi heikommilla. Minullakin on asiakkaita, jotka pärjäävät hyvin kouluelämässä sopivien tukitoimien ja aikuisten, ERITYISESTI VANHEMPIEN, avulla.
     
  19. alkuperäinen Vierailija

    Nyt ollaan siinä tilanteessa,että poika on kotiopetuksessa. Saa 2 kertaa viikossa 45min.opetusta opettajalta. Enempään ei kuulema resurssit riitä ja kouluun ei voi mennä tunniksi/pariksi päivässä. On oltava koko päivä tai ei ollenkaan,rehtori sanoi näin. Kysyisinkin onko täällä ketään jonka lapsi olisi ollut/on kotiopetuksessa? Miten on järjestetty ja monta tuntia viikossa. Poika käy ekaan luokkaa ja ihmetyttää tuntien vähäisyys. Opetussuunnitelmaan ei ole tehty. Pitäisikö olla henk.koht.opetussuunnitelma kun ei ole normaali opetuksessa?Mihin voisi ottaa yhteyttä,että saisi selvyyttä asiaan? En suostu enää siihen,että kävisi ekaa luokkaa tämän jälkeen.Oli sairaalakoulussa jo vuoden ja nyt käy samoja asioita uudelleen,ikääkin 8 vuotta. Oppiminen on hidasta,aikaa vievää ja ymmärrystä tarvitaan todella paljon. Kumminkin koen,että kaksi tuntia viikossa ei riitä mihinkään. Tuntuu kuin asia olisi näin pyyhitty pois päiväjärjestyksestä.
     
  20. m Vierailija

    Jotenkin on tunne, että sinut on jätetty aivan oman onnesi nojaan. Voisitko saada apua ad/hd liitolta ? Ihan että osaat vaatia omia oikeuksiasi.
    Oletko saanut yhtään positiivista palautetta pojastasi? Jotenkin olisi nyt poikasi itsetuntoa pitäisi saada kohotettua.
    Ymmärrän toki jos lapsi on vaikea, ei vierailla riitä voimia tukea lastasi. Onko hänellä terapiaa? Voisiko hän saada AMMATTITAITOISEN mukavan avustajan, joka positiivisesti voisi tukea lastasi olemaan luokassa kunnolla?

    Auttaako lääkitys? oletko kokeillut noita EPHA luontaistuotteita? jostain luin, että Möllerin kalanmaksaöljykapselit tekivät ihmeitä.
    On väitetty, että ADHD lapsilla olisi alhainen hemoklobiini, onko sinun pojallasi?
     
  21. Kaisa Vierailija

    Minun 8v. pojallani todettiin viime keväänä adhd. 4 vuotta sitten tutkittiin ensimmäisen kerran jolloin sitä ei havaittu, mutta on siitä lähtien kulkenut erilaisissa terapioissa joista oli hetkellinen hyöty. Esikoulu meni ihan ok, yhteistyö eskarin ja perheneuvolan kanssa oli tiivistä. Ensimmäisen luokan kävi pienryhmässä ja 1 luokan keväällä joutui sairaalaan impulsiivisen, itsetuhoisuuden ja agressiivisen käytöksen vuoksi. Kävi loppu lukukauden sairaalakoulua ja oli lasten psykiatrisella osastolla, jolloin adhd todettiin. Lääkkeeksi kokeiltiin samaa kuin pojallasi eli conserta. Alussa vaikutti, että lääke tehoaa, mutta sivuoireena voi olla ruokahaluttomuus ja poikani lopetti melkeinpä kokonaan syömästä, joten lääkettä ei voinut enään käyttää ja lääkäri totesi, että muutenkaan lääke ei ""tuottanut toivottua tulosta"". Kesä meni rauhallisesti, mutta kun koulu alkoi niin kaikki levesi kirjaimellisesti käsille. Jatkuvia riita tilanteita koulussa ja keskittyminen todella vaikeaa. Opettajat (vaikkakin oli pienryhmässä ja oma avustaja)olivat ihan tiedottomia raivo kohtausten kanssa ja monesti jouduin menemään koululle kaveriksi kiinnipitotilanteisiin. Joutui takaisin sairaalaan ja on ollut siellä nyt 2 kk ja näillä näkymin jouluun asti.

    Tällä hetkellä syö lääkettä nimeltä Risperdal ja tilanne on RAUHOITTUNUT, uskomaton muutos koulunkäynnissä ja koko pojan olemuksessa. Huokuu rauhallisuutta ja tilanteet jotka aikaisemmin aiheuttivat suuria ongelmia ja olivat lähes mahdottomia (esim. raivokohtauksia ei ole ollut yhtään) niin on ainakin tähän menessä sujunut kivutta.

    Risperdal on psykoosien hoitoon käytettävä lääke. Suoranaisesti ei ole adhd: hoitoon tarkoitettu lääke mutta adhd potilaan oireet voi olla samankaltaisia:toimintakykyyn liittyviä aivotoiminnan häiriöitä, ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Risperdalilla voidaan hoitaa myös joitakin käytöshäiriöitä, kuten fyysinen tai sanallinen hyökkäävyys, levottomuus tai vaeltelu.Risperdalilla voidaan hoitaa myös käytöshäiriöitä, kuten aggressiivisuus, impulsiivisuus ja itsensä vahingoittaminen, lapsilla ja aikuisilla, jotka ovat älyllisesti kehitysvammaisia tai joilla on jokin muu psyykkisen kehityksen häiriö.Lääkkellä voidaan hoitaa myös lasten (vähintään 5 vuotta täyttäneiden) ja nuorten autistiseen häiriöön liittyvää ärtyisyyttä, sosiaalista eristäytymistä ja yliaktiivisuutta. Meillä tämä ainakin näyttää auttavan ja toivottavasti joululoman jälkeen on kunnossa palatakseen omaan kotikouluunsa.
     
  22. alkuperäinen Vierailija

    Täytyykin seuraavalla lääkärikäynnillä ottaa puheeksi lääkemuutos asia! Olen pohtinut asiaa,mutta kun tosi vähän tietoa mitä lääkkeitä mahdollista käyttää adhd:n hoitoon. Tiedän kyllä paljon lääkkeistä ammatin puolesta ja kohdannut paljon mielenterveysongelmaisia. Kumminkin kun tilanne on näin lähellä omassa elämässä jotenkin ei osaa toimia samalla tavalla kun työn puolesta.

    Toivon todella jotain ratkaisua meidänkin tilanteeseen viimeistään joulun jälkeen. Tämä syyslukukausi menee näin joka tapauksessa koulun osalta > kotikoulua käy. Alkaa open kanssa työt sujua hieman paremmin kun poika oppinut luottamaan oettajaan. Kovasti vain pyörii ajatuksia tulevaisuutta ajatellen. Ei poika tuolla tavalla kouluun pysty palaamaan. Ja tämä uskomattoman iso vastuu joka minulla kumminkin on pojan oppimisesta...ahdistaa ajoittain tosi paljon. Johan sen sanoo järkikin ettei 2 x vkossa 45min. riitä mihinkään. Jaksamista kaikille adhd-lasten vanhemmille ja otetaan ilo irti arjen pikku asioista :)Jos jollain kiinnostusta niin voin antaa s.posti osoitteen niin voitaisiin vaihtaa ajatuksia?
     
  23. äiti Vierailija

    meillä on ollut samanlaista ja myös hoitojaksoja sairaalassa. lääke oli risperdal ja seauttoi..ritalin ei sopinut alkuunkaan..joka on melkein sama kuin concerta.nyt kaikki ok, koulu menee loistavasti.
     
  24. äiti Vierailija

    meilläkin risperdalista oli todella suuri apu. kuten aikaisemmassa viestissä mainitsin ritalin ei käynyt alkuunkaan
     
  25. ope Vierailija

    Hei. Tarkennuksena edelliseen viestiin, että erityisopettaja on koulun laaja-alainen ope, joka ottaa oppilaita vastaan yksittäin tai kaksittain tai toimii opettajan tukena isommassa luokassa. Erityisluokille pyritään saamaan nimenomaan pätevä erityisluokanopettaja. Tällä hetkellä pääkaupunkiseudulla on erittäin vaikeaa saada pätevää erityisluokanopettajaa varsinkin sopeutumattomien pienryhmiin (ent.tarkkisluokka). Helsingissä 49% esy-luokista toimii valitettavasti ""kadunmiehen"" alaisuudessa. Valitettavasti tässä tapauksessa on todennäköisesti ollut juuri epäpätevä opettaja. Kukaan pätevä opettaja ei soita kahden tunnin kuluttua, että lapsi lähtee nyt.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti