ADHD- lääkitys nuorella, kysymyksiä

["vieras"]

Meidän 15 v tyttö sai ADHD- diagnoosin ja myös Concerta- lääkityksen.

Onko muilla tällaisia kokemuksia, että lapsi on kuin eri ihminen kun lääkitys aloitettiin?

Tytöllä oli raivo- ja itkukohtauksia, häneen ei oikein saanut kontaktia. Mikään asia ei onnistunut, ei nukkumaan meno, ei herääminen. Kaikesta hän sai raivarit.

Nyt hän on ottanut viikon Concertaa, 17 mg, eli aika matala annostus kuitenkin.

Ei raivoa yhtään, käyttäytyy ihan normaalisti. Sanoo, että nukkuminenkin on parempaa. Hänellä on ollut melatoniinia nukkumiseen, kun on ollut nukahtamisongelmia. Ottaa silti melatoniiniakin.

 

[Nellien]

joo, lapsi tosin oli 6v 9kk kun sai lääkityksen(ja aloitettiin medikinetillä joka on lyhyempi vaikutusajaltaan) heti ekana päivä lääkkeen saatua,teki jotain mitä ei koskaan ennen ollut tehnyt.
->meni lelulaatikolle,kaivoi ukkelit esiin ja aloitti leikin,leikki 30minuuttia yhtä mittaan paikallaan! me vaan tuijotettiin miehen kanssa lasta ja todettiin että se osaa leikkiä! :O

siskon kiusaaminen väheni todella paljon,samaten kaikennäköinen muukin hölmönhomma.

sit siirryttiin concertaan joka auttoi vielä paremmin,ikävä kyllä kasvun myötä annosta pitäs nostaa,mut ei voi koska tulee niin pahat haittavaikutukset korkeammasta annoksesta nyt siis sinnitellään liian matalalla annoksella,mutta on se tyhjää paljon parempi.

ilman lääkitystä lapsi ei olis selvinnyt koulusta,ei mitenkään päin.. samaten kavereitten kanssa vaan tappelis.. kun lääkitys auttaa keskittymään,ei tule väärinkäsityksiä niin paljoo..samaten lääkitys auttaa impulssikontrollia,joten ei hermostu niin helposti... lopputuloksena on seesteisempi lapsi!

 

["Alkup."]

joo, lapsi tosin oli 6v 9kk kun sai lääkityksen(ja aloitettiin medikinetillä joka on lyhyempi vaikutusajaltaan) heti ekana päivä lääkkeen saatua,teki jotain mitä ei koskaan ennen ollut tehnyt.
->meni lelulaatikolle,kaivoi ukkelit esiin ja aloitti leikin,leikki 30minuuttia yhtä mittaan paikallaan! me vaan tuijotettiin miehen kanssa lasta ja todettiin että se osaa leikkiä! :O

siskon kiusaaminen väheni todella paljon,samaten kaikennäköinen muukin hölmönhomma.

sit siirryttiin concertaan joka auttoi vielä paremmin,ikävä kyllä kasvun myötä annosta pitäs nostaa,mut ei voi koska tulee niin pahat haittavaikutukset korkeammasta annoksesta nyt siis sinnitellään liian matalalla annoksella,mutta on se tyhjää paljon parempi.

ilman lääkitystä lapsi ei olis selvinnyt koulusta,ei mitenkään päin.. samaten kavereitten kanssa vaan tappelis.. kun lääkitys auttaa keskittymään,ei tule väärinkäsityksiä niin paljoo..samaten lääkitys auttaa impulssikontrollia,joten ei hermostu niin helposti... lopputuloksena on seesteisempi lapsi!

Kiitos sulle!

Mun lapseni on aina ollut tosi vilkas ja impulsiivinen, mutta on pärjännyt ihan normaalikoulussa ja -luokassa ala-asteen ajan.
Kun oli pieni koulu, aina samat opettajat, samat rutiinit.

Kun meni yläasteelle ja murrosikä alkoi, niin sitten se helvetti repesi. Ei pystynyt keskittymään yhtään, numerot laskivat, ahdistui ja masentui.

Mulla on itselläkin diagnosoitu ADHD. Se on hormonaalista, eli pahentuu tytöillä tosi paljon murrosiässä, siksi aloin vaatimaankin näitä tutkimuksia.

 

[Addi itsekin]

Ei kysymyksiä ole, mutta sanon, että hienoa että ootte saaneet apua! Mä sain dg ja lääkityksen vasta 30+ vuotiaana ja voi kuinka kaikki olisi ollut helpompaa ja itseluottamusta ees hitunen jäljellä, jos olisin saanut lääkityksen paljon aikaisemmin. Tsemppiä teille! Meillä on omat, vielä alle kouluikäiset, j kohta tutkimusputkessa.

 

["Alkup."]

Ei kysymyksiä ole, mutta sanon, että hienoa että ootte saaneet apua! Mä sain dg ja lääkityksen vasta 30+ vuotiaana ja voi kuinka kaikki olisi ollut helpompaa ja itseluottamusta ees hitunen jäljellä, jos olisin saanut lääkityksen paljon aikaisemmin. Tsemppiä teille! Meillä on omat, vielä alle kouluikäiset, j kohta tutkimusputkessa.

Mä sain diagnoosin ja lääkityksen 39-vuotiaana. Nyt mä olen 49 v.
Mullakin on mennyt oikeastaan koko elämä perseelleen. Koulut, kaikki opiskelut mitä olen yrittänyt, työpaikat. Itseluottamus on ihan nollissa mullakin.
Koska, nykyään vaikka miten yrittäisi niin toi ikäkin jo ratkaisee ettei saa töitä.

Kiitän, ja toivotan myös tsemppiä teille!

 

[Addi itsekin]

[QUOTE="Alkup.";28741857]Mä sain diagnoosin ja lääkityksen 39-vuotiaana. Nyt mä olen 49 v.
Mullakin on mennyt oikeastaan koko elämä perseelleen. Koulut, kaikki opiskelut mitä olen yrittänyt, työpaikat. Itseluottamus on ihan nollissa mullakin.
Koska, nykyään vaikka miten yrittäisi niin toi ikäkin jo ratkaisee ettei saa töitä.

Kiitän, ja toivotan myös tsemppiä teille![/QUOTE]


Kuulostaa tutulta. Vaikka mä olen kyllä " paperilla" näyttänyt pärjäävän, mutta pään sisällä olo on turta ja lannistunut. En mäkään koulussa pärjännyt, ja ihan alaluokilta lähtien on itseluottamus lytätty. Oon kuitenkin selvinnyt kouluista ja saanut ihan hyviä töitä. Työelämässä sit onkin mennyt lopullisesti vituilleen ja hyppään paikasta toiseen ennen kuin saan kenkää. Mulla on enempi add painoitteinen enkä todellakaan saa mitään aikaiseksi.

Kaiken tämän paskan vuoksi haluan tapella siitä, että lapseni saavat parhaan mahdollisen alun elämälleen. Lääkkeellä tai ilman, jos nyt eka lähdetään siitä, että tiedettäis ja ymmärreittäis mistä on kyse. Siis muutkin kuin minä. Oikeesti toi itseluottamuksen olemattamuus ja huonommuiden tunne on ollut mulle ihan helvetillisessä taakka eikä siitä pääse kovin helposti eroon.

 

["Alkup."]

Kuulostaa tutulta. Vaikka mä olen kyllä " paperilla" näyttänyt pärjäävän, mutta pään sisällä olo on turta ja lannistunut. En mäkään koulussa pärjännyt, ja ihan alaluokilta lähtien on itseluottamus lytätty. Oon kuitenkin selvinnyt kouluista ja saanut ihan hyviä töitä. Työelämässä sit onkin mennyt lopullisesti vituilleen ja hyppään paikasta toiseen ennen kuin saan kenkää. Mulla on enempi add painoitteinen enkä todellakaan saa mitään aikaiseksi.

Kaiken tämän paskan vuoksi haluan tapella siitä, että lapseni saavat parhaan mahdollisen alun elämälleen. Lääkkeellä tai ilman, jos nyt eka lähdetään siitä, että tiedettäis ja ymmärreittäis mistä on kyse. Siis muutkin kuin minä. Oikeesti toi itseluottamuksen olemattamuus ja huonommuiden tunne on ollut mulle ihan helvetillisessä taakka eikä siitä pääse kovin helposti eroon.

Mullakaan ei ole minkäännäköistä itseluottamusta, ja tunnistan saman tytöstänikin. Mulla on muitakin lapsia, he ovat ihan erilaisia ja ovat aina olleetkin.
Ne pärjäävät, luottavat itseensä, eivät sekoile.

Ei tällainen voi johtua mistään kasvatuksesta eikä mistään muusta, kuin tästä ADHD:sta.
Tämä on joku sellainen homma aivoissa, että tietyt jutut ei vaan toimi.