Hae Anna.fi-sivustolta

ADHD vauvalla?

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä Ritu, 14.01.2006.

  1. Ritu Vierailija

    Poikani on 7 kk ikäinen. Jo viikon vanhasta hän on ollut todella vilkas, on liikkunut kovasti jne. 6 kk ikäisenä nousi jo tukea vasten seisomaan (olen kuullut että adhd-lapset ovat ns. ""aikaisia liikkujia""). Haluaa koko ajan mennä ja tehdä kaikenlaista, mutta omat lelut ei niinkään kiinnosta. Imettäminen oli yhtä tuskaa, kun poika sai hirveitä rintaraivareita jo kun yritin laittaa rinnalle. Kaksi ensimmäistä kuukautta hän kärsi lievästä koliikista, tiedä sitten oliko koliikkia, mutta olen kuullut että usein adhd-lapsilla on ollut koliikin tyyppistä itkua ihan pienenä. Ihmetyttää myös miten poika on noin vilkas, kun sekä minä että mieheni olemme melko rauhallisia persoonia.

    Poika on kehittynyt kyllä' kaikin puolin ihan normaalisti. Hän on reipas (tosin kitinäpäiviä on välillä montakin putkeen, silloin missään ei ole hyvä olla ja mikään ei kelpaa), todella sosiaalinen, kovin touhukas/vilkas, kova menemään/""riehumaan"". Nyt unet on alkaneet olla kovin katkonaisia, saattaa päiväunien aikaan herätä useammankin kerran hirveään huutoon, ja pitää nukuttaa uudelleen. Myös yöt on alkaneet käydä aiempaa levottomammiksi juuri tuon heräilyn vuoksi.

    Musta vaan tuntuu että pojalla on adhd ja syyllistän siitä itseäni, raskauden aikaisia ongelmiani (unettomuutta lähinnä). Työkaverini pojalla on adhd ja hän on ollut tosi aikainen liikkuja, 9 kk ikäisenä jo alkoi kävelemään ja ollut tosi vilkas tapaus. Ja yöt on olleet tuollakin pojalla pienenä levottomia. itkenyt paljon. Muuta en hänestä tiedäkään sitten, muuta kuin että nyt aikuisena hänellä on elämänhallinnan ongelmia.

    Millaisia teidän adhd-lapset ovat olleet vauvoina? Milloin diagnoosi saatiin, kouluiässäkö vasta? Miten lapset ovat pärjänneet elämässä?

    Kiitti jos joku viitsii vastata mulle, en tiedä, voi olla että poikani kehitys on ihan normaalia ja hän vain sattuu olemaan niin utelias ja vilkas ym, mutta pelottaa silti jos kyseessä onkin adhd tai muu vastaava oireyhtymä.
     
  2. meetu Vierailija

    Minulla on itsellä, puolivuotta sitten todettu aikuisen ADHD. En vauvana ollut kyllä mikään ""jättivilkas"", mutta keskittymisessä ja hermojen kanssa oli sitten jo alaluokilla ja yläasteella kovia ongelmia (toki näitä samoja oireita oli jo aikaisemminkin, mutta tuossa iässä pahimmillaan siihen mennessä). Läksyt meni aina itkiessä ja nykyään minulla on vielä koulun, perhe -ja sosiaalisen elämän, -sekä työelämän kanssa kovasti ongelmia. ADHD-lapset on myös yksilöllisiä, kuten kaikki ihmiset muutenkin. Jokaisella se voi ilmetä hieman eri tavalla. Kysele ihmeessä lääkäriltä asiasta... älä syytä itseäsi. Meilläkään ei ole suvussa ADHD:ta, mutta löytyihän sieltä kuitenkin yksi tapaus, minä. Kuukauden-ikäisenä itse kärsin hapenpuutteesta. Sitä ei toki tiedä, mistä koko ADHD yleensäkin johtuu, mutta monissa tapauksissa on todettu olevan raskauden aikana hapenpuutetta tms. tai jotain vastaavaa.

    Kannattaa asia varmistaa. Epätietoisuus..se vasta kamalaa on!!!

    Tsemppiä sinulle ja vauvallesi, kovasti :)
     
  3. meetu Vierailija

    Itselläni epäiltiin ADHD:ta (silloin eri nimellä paremmin tunnettuna), mutta se asia jäi silloin kesken, koska opettajat koulussa toi asian kauhealla tavalla esille. Se oli, kuin musta möykky joka eteemme paiskattiin ja minua tavallaan syyllistettiin siitä, että MINÄ häiritsen muita, joten...! Olisihan se pitänyt siltä kannalta selvittää, että MINUN oppimisen olisi helpompaa, mutta ei... asia jäi silloin kesken, koska se koko homma oli niin tökeröä, mutta läpi elämäni kaikista asioista kärsittyäni, asia nostettiin pöydälle uudestaan noin. vuosi sitten. Olisin päässyt elämässäni paljon helpommalla jos olisin saanut jo diagnoosin aiemmin. Olisin saanut ymmärrystä, osakseni paremaa kärsivällisyyttä ympäristöltä ja tyhmyydentunne olisi jäänyt vähemmälle. Minulla siis ikää 22v. toivottavasti näistä oli jotain apua, vaikka en ihan vauvan enää olekkaan ;)
     
  4. Järki käteen Vierailija

    Surullista lukea tällaisia juttuja. Nauti vauvastasi, äläkä maalaa mitään ADHd-kauhukuvia. Lapsesihan on vasta 9kk!!! Nykään on niin muodokasta tehdä jotain diagnoseja. Vauvat ja leikki-ikäiset ovat erilaisia, myös vilkkaita ilman, että he olisivat ""sairaita"" ja ongelmaisia. Kaikki vauvat saavat raivareita ja jossain vaiheessa rintakin aiheuttaa sellaisen ja imetys loppuu.

    Kehottaisin suuntaamaan huomion niihin vauvaan liittyviin positiivisiin asioihin ja jättämään ADHD:n miettimisen pois.

    T.4:n äiti
     
  5. tipsu Vierailija

    Kannattaa lukea Sinkkosen kirja ""Elämäni poikana"". Siellä on asiaa ADHD:stä sekä lasten vilkkaudesta. Ja poikien elämästä muutenkin :)

    T. erittäin vilkkaan pojan hyvin vilkas äiti --- vaan ei ADHD:ta
     
  6. äiti Vierailija

    Olen ollut huomaavinani, että nykyaikana suuri osa lapsista on äärimmäisen vilkkaita ja eloisia. Turhaan mietit diagnooseja. Itselläni oli varmaan vielä vilkkaampi lapsi kuin sinulla, mutta ei hänellä ole ADHD-diagnoosia, ei hän ole ylivilkas. Osaa myös olla rauhallinen. Pojat on poikia, ja mitä sitten jos hänellä olisikin ADHD. Jos mietit asiaa, varmaan saatkin sellaisen diagnoosin jos keskityt kaikkeen oireina. Toisella lapsellani, joka taasen puolestaan ei ole ollut vilkas, eikä ylivilkas, on SI. Samapa tuo millä nimikkeellä lapsia lokeroidaan. Tärkeintä on rakastaa.

    Sinulla on lapsi. Älä vertaa häntä muihin. Lastasi et voi vaihtaa. Sinun tehtävänäsi on hyväksyä hänet sellaisena kuin hän on ja tukea parhaalla mahdollisella tavalla eli rakastaa!!!!

    On myös paljon sellaisia nk. rauhallisia lapsia, jotka nukkuvat ja nukkuvat ja nukkuvat sekä istuvat apaattisena sohvan nurkassa jankuttaen vanhemmiltaan koko ajan, ettei ole mitään tekemistä! ON ilo, jos on lapsi, joka keksii itse puuhastelua, se osoittaa luovuutta ja älykkyyttä, turha on leimata millään diagnoosilla!!! Jos itsellä on vaikeaa, voi hakea itselle apua. Vauvalla tuskin vaikeaa on, meillä aikuisilla puolestaan voi olla, jollemme osaa suhtautua heihin oikealla tavalla. ON ihan sama millainen naapurin pikku-Pipsa on, sillä sinulla on vauva joka on sinun vauvasi ja varmaan osaat häntä rakastaa! Ei lapsen luonne ole vanhempien luonteiden summa. Lapsikin voi sinulle opettaa paljon. Me kaikki olemme erilaisia. Surullisinta ehkä on vanhempi joka odottaa lapsen olevan tietyntyyppinen, haluaisi lokeroida ja kun lapsi ei vastaa omia odotuksia, keksitään ongelmia.

    Aivan normaalit lapset voivat olla tosi levottomia öisin. Se nyt kuuluu lapsuuteen. Monta lasta teillä on? Onko kyse esikoisesta?

    ADHD:stä tiedän jonkun verran. Sellaista diagnoosia ei voi antaa kuin muutaman vuoden iästä alkaen ja sen tekee aina lastenlääkäri, neurologi. SIksi on täysin turhaa kysyä millainen ADHD-lapsi on ollut vauvana, koska siitä EI VOI PÄÄTELLÄ MITÄÄN!!!!!

    Yritä nauttia elämästä ja vauvastasi, joka on sinun vauvasi. Onko hän normaali vai poikkeava, kärsiikö tulevassa jostain, on yhdentekevää. Varmaan jos kulutat nykyhetkesi tulevasta murehtimiseen, onni kaikkoaa.

    ITselläni on vammaisia lapsia. MInusta on suoranaisesti ällöttävää kuinka raskaana olevat äidit ja heiltä kyselevät aina painottavat sitä että eipähän sukupuolella ole väliä KUNHAN ON TERVE! HALOO! Pitääkö lapsen sitten olla terve. Itselläni on lapsia ja kaikki ovat sairaita ja vammaisia. He ovat maailman ihanimpia lapsia, enkä muuta toivoisi, en haluaisi että he olisivat terveitä tai nk. normaaleja, sillä he ovat täysin täydellisiä noin ja luotan siihen että Luojan tarkoitus tapahtuu. minun toiveillani ei ole väliä. MInun tehtävä on rakastaa ja sen teen. Olipa lapsi sitten millainen tahansa, tyttö, poika, helppo tai vaikea, sairas tai terve, normaali tai poikkeava, suuri tai pieni, apaattinen tai vilkas. Yhtä kaikki kaikki vanhemmat saavat vain täydellisiä lapsia, täydellisesti heille sopivia lapsia. Rakasta poikaasi, muuta et voi. Onnea!
     
  7. Adhd 38 Vierailija

    Itse valvotin vanhempiani klo 03.00-09.00 joka yö kaksi vuotta ja huusin vauvana koko ajan itkin epämukava olo opin konttaamaan ja menin puita pitkin jo 6kk iässä oma poikani valvotti 486 yötä syntymän jälkeen heräri noi 3-10 kertaa yössä epäilin adhd:ta mut terve poika se on
     
  8. Äiti myös Vierailija

    Itse ymmärrän kyllä asian pohdiskelun.
    Juttelin juuri erään äidin kanssa ja vertailimme lastemme lapsuutta.
    Hänen lapsellaan on jo adhd diagnoosi, mutta omallani vielä tutkimukset kesken. Samoja ongelmia ja vaikeuksia löytyi sitä mukaa kun toinen niitä luetteli. Ihanaa oli kerrankin keskustella ihmisen kanssa joka on elänyt samanlaista elämää vilkkaan ja ""haasteellisesti"" käyttätyvän lapsen kanssa.
    Yhteistä meille oli myös itsesyytökset ja ahdistus jota elämään kuului ennenkuin lapsi on saanut diagnoosin. Oma lapseni oli ensimmäiseni enkä osannut kyseenalaistaa lapsen käytöstä vaan valvoin lapsen kanssa kaksi ensimmästä vuotta ja väsytin itseni muutenkin puhki ja masennuksen partaalle. Uskoin kaikkien lapsien olevan samanlaisia ja minun vain olevan jotenkin erityisen huono ja heikko äiti kun en jaksanut. Mietin mitä teen väärin ja miksi muut lapset eivät riehu ja raivoa samalla lailla kuin omani. Muilta ihmisiltä sain paheksuvia katseita ja todella usein sain kuulla etten ole tarpeeksi tiukka ja että olen hemmotellut lapsen pilalle. Kaupassa saattoi ventovieraat ihmiset tulla huomauttelemaan ettei kauppaan kannata tulla jos ei lapsi osaa olla siellä nätisti. Joka päivä kannoin kiljuvaa lasta kaupasta, bussista, leikkikentältä, tarhasta jne.

    Myös uuden tuttavani elämä oli samanlaista lapsensa kanssa, mutta hänellä oli jo muutama edellinen joten osasi arvioida ettei kaikki ollut kohdallaan. Silti ihmiset tuomitsivat hänet huonoksi kasvattajaksi ja hän itsekkin luuli jotenkin aiheuttaneensa itse lapsen hankalan käytöksen.
    He saivat diagnoosin ennen lapsen kouluikää, mutta silti lapsen itsetunto oli ehtinyt jo kärsiä ja monenlaisia psyykkisiä ongelmia astua kuvaan. Nyt he ovat saaneet lääkkeet ja elämä on muuttunut täydellisesti. Myös lapsen itsetunto on kasvanut ja hän on löytänyt ensimmäisiä ystäviä.

    Itse tajusin lähteä hakemaan apua vasta kun lapsellani alkoi olla psyykkisiä ongelmia melkoisesti ja käytös muuttua jopa väkivaltaiseksi. Tutkimuksien edetessä olen helpottunut kuullessani, että tälle kaikelle voi löytyä selitys. Kuin painajainen olisi päättymässä.

    Olen sitä mieltä, että nykyisessä diagnoosi ""viidakossa"" on hyvät ja huonot puolensa.
    Hyvää siinä on ehdottomasti se, että se auttaa suhtautumaan. Se helpottaa vanhempien jaksamista kun itsesyytökset väistyvät ja saa konkreettista tietoa ja vinkkejä arkeen. Varhainen diagnosointi auttaa antamaan oikeanlaista tukea ja ehkäisee näiden kauheiden psyykkisten ongelmien syntymistä.
    Huono puoli voisi olla se, että vaarana ainakin teoriassa on se, että ylidiagnosointi voi kertoa aikamme suvaitsemattomuudesta ja siitä kuinka vaatimukset ja täydellisyyden tavoittelu on mennyt todella pitkälle.

    Kuitenkin minusta vastaus on pitkälti histosriassa. Voimme miettiä miten on käynyt aikoinaan lapsille joita on pidetty vain pahoina ja huonosti käyttäytyvinä vaikka kysessä on aivotoiminnallinen häiriö. Iso osa on vankilassa tai alkanut käyttää huumeita. vastaus ei voi olla ainakaan takaisinpäin meno.
    Toki tarpeeksi kauaksi jos mennään ihminen myös öysi helpommin paikkansa yhteiskunnassa vaikka olikin jotenkin ""erillainen"". Nykyään ei pääse enää edes mettätöihin ilman korkeakoulutusta.


    Joka tapauksessa mielestäni on normaalia pohtia Ritun tavoin erivaihtoehtoja jos lapsi tuntuu todella vilkkaalta. Tietenkään diagnoosia ei vielä tuossa vaiheessa voi tehdä ja asiat voivat vielä kummasti muuttua. Silti on luonnollista pohtia asiaa jos oma jaksaminen on kortilla ja haluaa saada vertaistukea ja selitystä kun homma ei toimi.
    Ystäväni sairastui joku aika sitten masennukseen ja lapset lähes huostaanotettiin. Katselin aikaisemmin jo menoa perheessä ja mielessäni mietin nuorimmaisen ""järjetöntä"" menoa ja tohellusta. Sivusta epäilin äidin jaksamista, mutta viimeiseen asti ystäväni yritti esittää jaksavaa.
    Kun sain tietää kuinka asiat oikeasti olivat uskaltauduin vasta kertomaan ajatuksistani ystävälle. Sanoin suoraan, että mielestäni nuorimmainen käyttäytyy ylivilkkaasti ja on todella vaativa. Sanoin ihmetelleeni jo kauan kuinka hän jaksaa ja ei ihme että hän on uupunut. Väläytin myös mahdollisuuden, että lapsella diagnosoidaan joskus adhd.
    Ystäväni itki helpotuksesta. Hän kiitti minua keskusteluista ja sanoi melkein toivovansa, että pojalle löytyy joku diagnoosi koska hän on epäillyt pojalla jonkin olevan aina ja samaan aikaan syyttänyt itseään. Nuorimmainen on vuodenikäinen.

    Voi kuinka itseänikin olisi helpottanut jos lapseni olisi voinut saada jonkin diagnoosin jo vauvana tai jos joku olisi edes maininnnut sellaisen mahdollisuudesta. Voi jos olisin edes tiennyt koko adhd:sta ja olisin onkinut jostain vauva ajan oireita ja vertaillut niitä omaani.

    Mutta jo joku olisi tullut väsymykseni keskellä vain tokaisemaan, että koita nyt vain nauttia vauvastasi niin....


     
  9. mamma Vierailija

    "" Äiti myös"" puhut todella asiaa, jos on väsynyt ja lapsi huutaa jatkuvasti kannattaa ehdottomasti hankkia apua ! Ei ole kenenkään etu että äiti on ""loppuun palanut"". Usein myös äiti tuntee lapsensa parhaiten ja vaistoaa ellei kaikki ole kunnossa. Rohkeasti apua hakemaan ainakin hoito apua, vaikka ei tässä tapaukessa muuhun olisi mahdollisuutta. (Ellei sitten kokeile paljon puhuttuja Epa rasvahappoja. . . )
     
  10. ADHD on monimutkainen oireyhtymä ja sen on todettu syntyvän lapselle useamman tekijän yhteisvaikutuksesta. Usein lapsella yhtenä tekijänä on kehityksellinen alttius eli joko perinnöllisesti, raskausaikana tai syntymän aikoihin saatu lieväasteinen vamma (sitä mistä syntynyt ei pystytä useimmiten mitenkään tarkasti erottelemaan tai määrittelemään). Diagnoosin tekee useimmiten erikoislääkäri eli lastenneurologi tai lastenpsykiatri. Useimmiten lapset ovat diagnoosin saadessaan 4-7 -vuotiaita eli kovin pienille ADHD -diagnoosia ei anneta, vaan puhutaan vain ylivilkkaudesta. Sinulle, joka vauvasi kehitystä mietit ja mahdollista ylivilkkautta, niin keskustele avoimesti huolestasi neuvolassa. Sieltä saat tarvittaessa ohjauksen mahdollisia jatkotutkimuksia tai tukimuotoja varten ( voit esim. mennä keskustelemaan huolestasi ja rajojen asettamisesta tms. perheneuvolaan).
     
  11. mulla 2 adhd-lasta Vierailija

    Heippa! Mulla on 2 adhd-lasta ja vauvoina he olivat aivan toistensa vastakohtia. Toinen nukkui säännöllisesti klo 20.00 - 8.00, toinen valvoi pari vuotta. Nukkui korkeintaan muutaman tunnin. Toinen rauhallinen, toinen yksi sätky syntymästä asti jne. En oikein usko, että sinun kannattaa rasittaa päätäsi tällaisella asialla. Ei varmaankaan pystytä noin pieniä vielä diagnosoimaan. Nauti lapsestasi.
     
  12. opeäiti Vierailija

    Ole nyt aivan huoleti, Ritu! Kuvauksestasi päätelleen sinulla on terve poikavauva, joka on ohittanut nyt pikkuvauvavaiheen, ja kurotelee eteenpäin elämässään. Lapsesi liikkuu nyt enemmän, kuin aiemmin ja unien aikana aivot prosessoivat kaikkea uutta ja ihmeellistä, siksi unet ovat nyt levottomampia, kuin aiemmin.
    Raskauden aikaisella unettomuudellasi ei ole mitään tekemistä poikasi vilkkauden kanssa! Vilkkaus kertoo lapsen temperamentistä, eikä sen tarvise olla suoraan peiytynyt vanhemmilta. Huomaat,jos tai kun saat lisää lapsia, että kaikki ovat pienestä pitäen omanlaisiansa.
    ADHD on monien, monien oireiden yhtymä, joissa oireiden pitää näkyä useammassa eri tilanteessa ja paikassa. Lisäksi diagnoosi voidaan tehdä aikaisintaan leikki-ikäisenä!
    Minusta voisit keskustella huolestasi esim. neuvolassa ja pohtia miehesi kanssa, miksi olet niin huolissasi pirteän lapsesi voinnista ja yhdistät sen ADHDhen? Kanavoitko pelkoja hyvänä äitinä onnistumisesta siihen, että pelkäät jonkin olevan vialla? Oletko väsynyt vauvan huutoon ja koska sinussa herää kiukku lasta kohtaan, mutta et uskalla tunnustaa sitä itsellesi, mieleesi tulee kaikkea kamalaa ja pelottavaa, vaikkapa tämä ADHD, joka tuntuu kirjeesi perusteella kuin kovalta tuomiolta.
    Lopuksi: Ne lapset, joilla ihan oikeasti on ADHD (ei siis sinun lapsesi) selviävät nykyään hienosti ADHDnkin kanssa, kun on kehitetty hyviä lääkkeitä ja erinomaisia keinoja auttaa lasta arjessa.
    Hyvää ja huoletonta elämää sinulle, miehellesi ja suloiselle vesselille!
     
  13. pörtsy Vierailija

    Joo kyl suosittelis antamaan jo lääkkeitä tol vauval eihä tommone viriiliys oo normaalia. Normaali vauva vaa möllöttää eikä ikinä tee mitään eikä ainakaa valvota eikä oo kovin aktiivinen. Rauhottavat vaa kehiin ni kyl se siit! Kato ei voi auttaa ku jokaisel meist ei o annettu täydellisii vauvoi jotka vaa nukkuu ja syä.
     
  14. Kuulostaa ihan meidän vauva-ajalta. Mutta meillä on ihana kolmivuotias, joka on pikkuhiljaa alkanut keskittymään asioihin, niihin jotka kiinnostavat. Neitimme käveli täysin 9 kuisena ja paljon on häntä nukutettu. Tarhassakin vähä moitittiin keskittymiskyvyn puutteesta parivuotiaana, muttei ole enää mitään sanottu.

    Mulle ei ole koskaan tullut mieleenkään epäillä mitään adhd:tä. Äitinsäkin on vähän levoton luonne :) Mä olin pienenä kuulemma ihan samanlainen ja ""vaativa"" vauva. Kyllä minäkin siitä olen rauhoittunut iän ja järjen kasvaessa.

    Nautitaan vauvoistamme!!!
     
  15. kativa Vierailija

    minun pojalla nyt 5.v. todettiin ADHD noin vuosi sitten. en kyllä huomannut vauva iässä mitään erikoista, ehkä kiltein vauva mitä minulla on ollut. minulla on 3 lasta. vanhin 7.v jolla laaja-alainen oppimiskyvyn häiriö, 5.v ADHD ja 3kk... ;) kaikki poikia ja elämä hymyilee. ensimmäisen lapsen kohdalla olin tosi huolestunut kun en tiennyt mistä on kysymys kun muut niin paljon edellä kehityksestä, mut nyt jotenkin oppinut elämään niiden asioiden kans ja kaikkia ei ota niin vakavasti.. päivä kerrallaan täs mennään eteenpäin.. toivon voimia kaikille äideille. ps: yks asia joka minun mielestä on ihanaa ADHD lapsissa ne ovat todella sosiaalisia lapsia :) ( vanhin poika ei juuri ota ihmisiin mitään kontaktia) :(
     
  16. äiti Vierailija

    Muistaakseni noin 30% adhd lapsista vauva aika on ""vaikea"". Vauva on vaativa, levoton, itkuinen ja huonosti nukkuva (siis epätavallisen paljon).
     

Tilaa Annan uutiskirje!

Annan uutiskirje tuo sähköpostiisi uusimmat artikkelit, testit ja kilpailut.

Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti