Kiitos taas tästäkin viikonlopusta!
Mieheni on äärimmäinen mies. Kun hän suuttuu, on kaikki rakkaus mennyttä. Mykkäkoulu voi kestää 4 päivää.
Kun hän tulee takaisin mykkäkoulusta, olen usein valmis antamaan hänelle anteeksi heti. Monen päivän hiljaisuuden ja painostavan ilmapiirin jälkeen tunnen, että koko riita oli niin turha, että mieluummin laihakin sopu kuin mykkäkoulu. Kuitenkin se asia jota olin sanomassa ennen mykkäkoulun alkamista jää aina sanomatta jääden vaivaamaan minua koko siksi ajaksi jonka mykkäkoulu kestää. Lisäksi mies ei mykkäkoulusta tultuaan sanallakaan ole huomaavinaan että mykkäkoulu on ollut päällä, ja kaikki pitäisi jatkaa ilman että mitään sovittelevaa sanotaan tai tullaan johonkin tulokseen siinä vaikeassa aiheessa. Mies on luvannut, että mykkäkoulu johtuu usein siitä ettei hän vain tiedä sillä hetkellä mitä sanoa. No annan hänelle kunnioittavasti aikaa miettiä, yritän olla katselematta miestä ja kävelemättä miehen perässä odottavana, jotta hän saisi miettiä rauhassa. Menen aina mykkäkoulujen aikana kyselemättä sohvalle nukkumaan koska tiedän, että jos menen hänen viereensä hän kääntää vain selkänsä. ja se voi kestää monta päivää. Kun ne mykkäpäivät ovat ohi, niin odotan että mies sanoisi mihin tulokseen tuli, kun on kuitenkin jo niin monta piävää käyttänyt miettimiseen aikaa. oletan tietysti että hän sitten kertoo minullekin mihin miettiminen johti. Mutta sitä päivää saan odottaa tuomiopäivään saakka.
Kuitenkin mykkäkoulu itsessäänkin jättää jälkensä. Joten kun hän tulee takaisin "mykkäluolastaan" minulle tulee tarve päästä yli niistä tunteista joita olen tuntenut koko mykkiksen ajan. Olen mykkiksen jälkeen entistä vihaisempi miehelle. Senkin takia että tunnen että mykkäkoulu on rangaistus tavallaan, ja kun mietin mistä minua rankaistaan tulen aina siihen päätelmään että siitä, kun sanoin mitä ajattelen ja tunnen sillä hetkellä. Eli siitä rankaisee mies minua. Tunteistani, tai siitä että sanon ne ääneen,. Joskus tunteeni ovat ohimeneviäkin, mutta mies haluaa aina ajatella että jokainen sanomani asia on lopullinen, esim. suuttuessani mies luulee että en lohduttuisi jos hän edes yrittäisi. Hän luulee että minusta pitää pysyä kaukana jotta tulen itsekseen "kuntoon". Mutta en tule koskaan yksin jättämällä kuntoon koska alkuperäisen syyn lisäksi, ja syyn ollessa mies varsinkin, vihakekooni tulee sekin että minut on torjuttu ja unohdettu. Vihan syyt vain tuplaantuvat aina kerta kerran päälle.
Tämä on johtamassa jo eroon, koska jo monta viikkoa on jatkunut paha mieleni. Vaikka hän ei koko aikaa ole ollut mykkäkoulussa, on silti painostavaa kun en tiedä koska saan sanoa mitäkin, ettei se taas ala.
Kun puhevälit palaavat taas, etsin sopivan hetken ja ilmaisen haluni edelleen selvittää se asia josta mykkis johtui.
Sitten kun on taas hyvä puhua, mies kuuntelee ja puhun ja puhun kunnes lopulta sanon jotain liikaa, mies menee hiljaiseksi ja katsoo minua kuin murhan himossa, menee pois ja niin alkaa uusi mykkäkoulu.
Ei turhaan mykkäkoulua sanota nimenomaan KOULUksi, se on sellainen koulu joka kouluttaa toisen varomaan sanojaan, pelkäämään toista, arvailemaan pahinta ja miettimään synkkiä eroajatuksia yksinään.
Onko muilla millaisia kokemuksia ja kertomuksia aiheesta mykkäkoulu?
Kun hän tulee takaisin mykkäkoulusta, olen usein valmis antamaan hänelle anteeksi heti. Monen päivän hiljaisuuden ja painostavan ilmapiirin jälkeen tunnen, että koko riita oli niin turha, että mieluummin laihakin sopu kuin mykkäkoulu. Kuitenkin se asia jota olin sanomassa ennen mykkäkoulun alkamista jää aina sanomatta jääden vaivaamaan minua koko siksi ajaksi jonka mykkäkoulu kestää. Lisäksi mies ei mykkäkoulusta tultuaan sanallakaan ole huomaavinaan että mykkäkoulu on ollut päällä, ja kaikki pitäisi jatkaa ilman että mitään sovittelevaa sanotaan tai tullaan johonkin tulokseen siinä vaikeassa aiheessa. Mies on luvannut, että mykkäkoulu johtuu usein siitä ettei hän vain tiedä sillä hetkellä mitä sanoa. No annan hänelle kunnioittavasti aikaa miettiä, yritän olla katselematta miestä ja kävelemättä miehen perässä odottavana, jotta hän saisi miettiä rauhassa. Menen aina mykkäkoulujen aikana kyselemättä sohvalle nukkumaan koska tiedän, että jos menen hänen viereensä hän kääntää vain selkänsä. ja se voi kestää monta päivää. Kun ne mykkäpäivät ovat ohi, niin odotan että mies sanoisi mihin tulokseen tuli, kun on kuitenkin jo niin monta piävää käyttänyt miettimiseen aikaa. oletan tietysti että hän sitten kertoo minullekin mihin miettiminen johti. Mutta sitä päivää saan odottaa tuomiopäivään saakka.
Kuitenkin mykkäkoulu itsessäänkin jättää jälkensä. Joten kun hän tulee takaisin "mykkäluolastaan" minulle tulee tarve päästä yli niistä tunteista joita olen tuntenut koko mykkiksen ajan. Olen mykkiksen jälkeen entistä vihaisempi miehelle. Senkin takia että tunnen että mykkäkoulu on rangaistus tavallaan, ja kun mietin mistä minua rankaistaan tulen aina siihen päätelmään että siitä, kun sanoin mitä ajattelen ja tunnen sillä hetkellä. Eli siitä rankaisee mies minua. Tunteistani, tai siitä että sanon ne ääneen,. Joskus tunteeni ovat ohimeneviäkin, mutta mies haluaa aina ajatella että jokainen sanomani asia on lopullinen, esim. suuttuessani mies luulee että en lohduttuisi jos hän edes yrittäisi. Hän luulee että minusta pitää pysyä kaukana jotta tulen itsekseen "kuntoon". Mutta en tule koskaan yksin jättämällä kuntoon koska alkuperäisen syyn lisäksi, ja syyn ollessa mies varsinkin, vihakekooni tulee sekin että minut on torjuttu ja unohdettu. Vihan syyt vain tuplaantuvat aina kerta kerran päälle.
Tämä on johtamassa jo eroon, koska jo monta viikkoa on jatkunut paha mieleni. Vaikka hän ei koko aikaa ole ollut mykkäkoulussa, on silti painostavaa kun en tiedä koska saan sanoa mitäkin, ettei se taas ala.
Kun puhevälit palaavat taas, etsin sopivan hetken ja ilmaisen haluni edelleen selvittää se asia josta mykkis johtui.
Sitten kun on taas hyvä puhua, mies kuuntelee ja puhun ja puhun kunnes lopulta sanon jotain liikaa, mies menee hiljaiseksi ja katsoo minua kuin murhan himossa, menee pois ja niin alkaa uusi mykkäkoulu.
Ei turhaan mykkäkoulua sanota nimenomaan KOULUksi, se on sellainen koulu joka kouluttaa toisen varomaan sanojaan, pelkäämään toista, arvailemaan pahinta ja miettimään synkkiä eroajatuksia yksinään.
Onko muilla millaisia kokemuksia ja kertomuksia aiheesta mykkäkoulu?